Vastustaa vai pysyä erossa, - ekumeniasta? Osa 3.

Helluntaiherätys on pitkä juttu. Lähes kahdentuhannen vuoden kujajuoksu on tiivistettävissä asettelulla “kirkolliskokoukset, kontra, ‘helluntalaiset’ “ =  laitoskirkko, kontra, Kristuksen seuraajat.

Jokaisessa 20 ekumenisessa kirkolliskokouksessa on tehty peruuttamattomia Raamattuun perustumattomia, Raamatun vastaisia päätöksiä. Niiden noudattamatta jättäminen ja vastustaminen aiheutti vainoja, jotka kävivät miljoonien hengen päälle.

Raamatun lukeminen ja levittäminen aiheutti kuolemia. Tuo lukeminen johti kuolemaan, koska Raamattu ei tuntenut esimerkiksi Konstantinuksen tapaa tehdä uskovia muuttumattomalla sydämellä. Kenelläkään muulla ei ollut mitään syytä vastustaa Katolista kirkkoa, kuin niillä, jotka kastoivat vain uskoontulleet.
Laitoin helluntalaiset heittomerkkeihin ja se näyttää tähän mennessä riittäneen kertomaan, että tänä päivänä helluntaiherätykseksi kutsuttu maailmanympäri ulottuva “uoma” on lähtenyt v. 33 Jerusalemista helluntaina. Se oli seuraamus Jeesuksen käskyn noudattamisesta: “vaan, kun Pyhä Henki tulee yllenne, te saatte voiman.” Se toteutui ensin 120:lle Pyhästä hengestä uudestisyntyneelle ja sitten muutaman tunnin sisällä noin 3000:lle. Nuo 3000 otti oitis kasteen vastaan ja näin tämä esimerkki on voimassa tänäänkin helluntaiseurakunnissa. Kasteelle ei mennä tunnin sisällä, mutta tehdään päätös, mennä heti, kunhan “jäät järvistä ja joista lähtee”.

Myös heti alotettu uskovina kokoontuminen ja leivänmurtaminen uskovien kesken oli malli tämän päivän helluntaiseurakunnalle. Tämä levisi muutamassa vuodessa koko Vähä-Aasiaan. Evankeliumin leviämisen “boosterina” tai paremminkin ulkoisena paineena oli silloisen kirkkolaitoksen vainot.

Jo toisella vuosisadalla mm. Ignatios muotoili malleja piispallisen hierarkian alkaa. Siihen sitten nk. “kirkkoisät” yleensä liittyivät. Tämä kirkollisuus tuli valtaapitävien työkaluksi ja “koko kansoista” tehtiin kristittyjä. Tästä historiankirjat ovat paljon kirjoittaneet. Historiaa kirjoitti vain alkanut kirkollisuus.
Silti Alkuperäinen Apostolinen Seurakunta (myöh. AAS)muotoutui. Tätä alkuperäisyyttä kutsuttiin milloin milläkin nimellä. Joukossa oli harhoja, mutta todellisten Jeesuksen seuraajien joukko lisääntyi tasaisesti aina eteläiseen Ranskaan saakka.

Mikä tällaisesta todistaa, missä dokumentit?

Järkyttävimmät dokumentit ovat miljoonat ja miljoonat tapetut, jotka eivät Paavin valtaan alistuneet. Tämä oli joukko, joka ei pelastautunut taivaaseen sakramenttien voimalla ja kautta. Näin tämä sama este, vesieste, on erottamassa tänäänkin AAS:n ja kirkkolaitokset.

Vuosia sitten alettiin siistimään inkvisition tuotosta. Kirjoitettiin, tai “löydettiin” uusia “alkuperäsisiä” dokumentteja inkvisition merkityksettömyydestä.

Tässä pisteessä voit luottaa niihin, jopa kymmeniin miljooniin, dokumentoituihin tapettuihin, jotka paavin joukot tai paavin valtuuttamat sotilaat tuhosivat.

Yksi todiste on tämän päivän Raamattu, joka on sama kuin AAS:llä aivan alusta asti oli. Ei ekumeniset piispojen kokoontumiset tätä saanneet aikaan. Hieronymuksen latinankielinen laitos 400-luvulta päätyi täydelliseen kaaokseen sisällöstä. Siksi paavi antoi käskyn tehdä latinankielinen Raamattu. Se on ollut ehdottomasti kehnoin tunnettu tekele Raamatusta. Tämä “Vulgata” asetettiin alkuperäisten dokumenttien yläpuolelle, korkeitten teologien lausumalla, että jos alkuperäiset muut tekstit poikkeavat tuosta Trenton Vulgatasta, niin Trenton versio pätee.

Ei tällaisten sotkujen läpi ole ollut selviytymistä katolis-ortodoksisella “näyllä”. Selviytymisellä tarkoitan, että erinomaisia käännöksiä englanniksi tehtiin ennen 1500-lukua. Kaikki kopiot yritettiin polttaa ja niiden tekijät mukana, mutta Jeesuksen Seuraajat (helluntalaiset) kulkivat hirvittävät vainot lähinnä RKK:n taholta ja joihin sitten Luther, Zwingly ja Calvinkin kartoivat kortensa kekoon. He suojautuivat pelastavan kasteen turviin ja ovat selvinneet vahingoittumattomina, aina meidän päiviimme asti.

47 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Tuo oli hyvä linkki ja sana papilta. Tässä myös ekumeniasta kiinnostuneille linkki:

    http://www.ekumenia.fi/etusivu/ Jeesus puhuu Kristittyjen yhteydestä ja maailman vihasta, ei siis toisten Kristittyjen vihasta ja vainosta: Joh.17:14-26

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Ville,

    Tulkinta-määritelmä on tullut hyvin suosituksi. Sinäkin päädyt ikäänkuin eittämättömään tilaan, että ilman tulkintaa ei voi mitään lähestyä eikä mitään ymmärtää. Siksi kait selitys ja tulkintaopit ovat menneet sekaisin.

    Paavali kasvoi juutalaisuudessa yhden parhaimpien tulkitsijoiden jalkojen juuressa. “Talmudit”, eli kaikki Kirjoitusten ulkopuolinen piti opiskella. Mitä paremmin oli perehtynyt Kirjoitusten ulkopuolisiin perimätietoihin, sitä parempi “rabbi” sinusta tuli. – Jeesus oli aivan toista mieltä. Vain Kirjoitukset merkitsivät ja ne oli selvät, ymmärrettävät, niinkuin muukin Jumalan Sana. Asian voi tänään todeta, lukemalla niin Uutta kuin Vanhaa Testamenttia. Itse ymmärrän Raamatun, mutten ymmärrä kirkkolaitosten tunnustuskirjoja, enkä etenkään sitä, että kun Raamattu ja tunnustuskirja on eri mieltä, niin tunnustuskirja pätee. Näin on niin katolisuuksissa kuin evlut-kirkossa.

    Mitä ovat traditiot tai miksi niitä on. Traditiot ovat alkuperäisen laimennuksia, lisäyksiä, poistamisia, parannuksia. Näiden tekijöistä Pietari kirjoittaa, 2. Piet. 3:

    15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; 16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. 17 Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne,

    Ei ekumenia ja tulkintaoppi ole uusi ilmiö. Tässä kuitenkin Pietari selventää, keille Kirjoitukset ja Paavalin kirjeet eivät aukene. Ne on niitä, joihin se ei “uskossa sulaudu”. Ilman uskoa täytyy tulkita. Raamattu on kirjoitettu uskoville. Muut vääntelee/tulkitsee niitä kieroon, omaksi kadotuksekseen. Vielä Pietari varottaa, että “.. koska tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne.. “.

    Ymmärrän, että helluntalaisuus sinuakin harmittaa. Salli vähän yksioikoisuutta:

    AAS eli jatkumossa. Nyt tutkijat saattavat pitää vääränä, että näkee pelkistetyn Raamatullisuuden ainoaksi oikeaksi, Jerusalemista alkaneeksi, Jeesuksen seuraamiseksi. Tämän hetken raamatullisuuden suurin ja alkuperäisin ilmentymä on mielestäni nk. helluntalaisuus, maailmanlaajuisesti. Harva on päässyt sen globaalisti kokemaan niin paljon kuin minulle on käynyt.

    Tuo edellinen ei silti ole osoitus siitä, että pitäisin helluntalaisuutta ainoa oikeana. Olen kutienkin tullut siihen tulokseen, että se suurin oikea. Oikea-kriteeri täyttyy mielestäni ja Raamatussakin sillä, että on PYRKIMYS vain Raamattua seurata. Puutteemme ovat samaa luokkaa kuin paikallisilla seurakunnilla oli Paavalin aikana ja niillä 7 paikallisseurakunnalla, joita Jeesus nuhteli. Saattaa tuntua vaikealta yhtälöltä, olla “paras ja puutteellinen” yhtäaiksa. Asia kyllä selviää Raamattua lukemalla. Se ei selviä ortodoksien lähestymistavassa Raamattuun, joka mielestäsi on raamatullinen.

    .. jatkuu ..

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    … jatkoa

    Villelle, lopuksi: Jumalan Seurakunnan vainoaja on ollut Roomalaiskatolinen kirkko. Vaikka sen alku on järjestelty jälkipolttoisesti uskottavaksi, niin silti jo toisen vuosisadan alun kirktoisistä voidaan mainita Ignatios, johon liittyy piispuuden alku, jota Jeesus vihasi. Sen jälkeiset asiat alkoivat järjestäytyä kirkollisiksi etenkin Augustinus-Ambrosius yhteistyössä. Sitten Augustinuksen onkin paljon dokumentteja edistyksestä katolisuudessa, joka edistys tuotti perustan katoliselle taivaalle, johon ei tarvi uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Riittää kun on kastettu.

    Katseet ja monen “helluntalaisenkin” toiveet suuntautu Lutheriin. Myös valdolaiset alkoivat kaveerata luterilaisten kanssa ja vaikkeivät koskaan pelastavaa kastetta perustaneetkaan, he joustivat sen verran, että lapsiakin voi kastaa, vaikka uskoon on sitten aikanaan tultava. Tämä oli valdolaisten hengenpelastus, vaikka Henki alkoikin hiipua.

    Kaikesta tästä huolimatta AAS-helluntalaiset pysyivät leirien ulkopuolella, koska eivät voinneet joustaa Lutherin oivalluksen suuntaan, että “eihän Raamattu kielläkkään kastamasta lapsia.

    Katolisen kirkon katekismuksen mukaan on kaikilla muilla valoa sen verran, että reittitys “taivaaseen” voidaan löytää, paitsi helluntalaisilla. Selitän tämän, jos et tiedä.

    Suosittelit neljää osaavan teologin kirjaa ekumeniasta.

    Mikään katolisuuteen myönteisesti suhtautuva tutkimus ei lähde siitä tosiasiasta, että katolisuus on yrittänyt aivan viime vuosikymmenille asti tuhota AAS-helluntalaiset. Paavi Pius XI pyysi Mussolinia säätämään lain, jonka hän, paavi, sitten saneli. Sen nimi suomeksi oli: “Laki helluntalaisten tuhoamiseksi”. Se poistui vasta 1958.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ville Hassinen sanoo:

      Reijo, kai katolisuudessa on muutakin kuin väittämäsi helluntailaisuusvainot?

      Kritisoin vähän sinua Reijo seuraavana: Minä en mitenkään pääse eroon ajatuksesta, että näiden kolmen blogisi yhtenäinen taustaväite on koko ajan ns. “katolisuus on paholaisesta”. Kirjoituksesi rakentuu tälle väitteelle ja pyrkii tukemaan sitä. Samaa tekevät minulla kirjoittamasi vastaukset. Jotenkin blogisi pystyy tiivistämään kolmeen asiaan: – Katolisuus on väärässä. – Helluntailaisuus on raamatullista ja oikeassa. – Helluntailaisuutta on vainottu alusta alkaen.

      Sitten muuta kommenttia.

      Ekumeenisissa kohtaamisissa missä olen ollut mukana, niin lähtökohta on se, että kukin on omana itsenään eikä pyritä käännyttämään toisen kristillisen yhteisön edustajaa. Sen sijaan yhdessä rukoillaan ja keskustellaan, esitetään kysymyksiä ja haastetaan (sitä saa tehdä), mutta riitelemään on turha ryhtyä. Ekumeenisen toiminnan tavoite on kyllä kristillisen kirkon ykseys ja todellinen näkyvä yhteys, mutta realismia on myöntää, ettei sitä koskaa tule tapahtumaan. Mutta ykseyttä ja yhteyttä kohti on velvollisuus kristittyjen silti pyrkiä tästäkin huolimatta. Ekumenia ei ole roomalaiskatolisuuteen sulautumista, koska ekumeenisissa keskusteluissa on selvästi tullut esille se, että neuvotteluosapuolet joutuisivat puolin ja toisin luopumaan monista sellaisista opetuksista, joita pidetään oikeina ja raamatullisina. Esim. Rooman piispa ei varmastikaan luovu helpolla asemastaan ja asettaudu yhdeksi patriarkaksi tai piispaksi muiden vanhojen kirkkojen patriarkkojen tai piispojen joukkoon.

      Ketkä sitten edustavat oikeaa Kristuksen seurakuntaa? Kukin yhteisö luonnollisesti väittää yleensä olevansa se oikein ja parhain, kristillisin ja raamatullisin. Itselleni tietenkin luterilaisuus on aidointa apostolista kristillisyyttä. Samaa sanovat katoliset itsestään, kuin myös ortodoksitkin. Omasta perspektiivistäni helluntalaisten pitäisi tulla ns. luterilaisiksi, toisaalta ortodoksien mielestä katolisten pitäisi kääntyä, etenkin Rooma piispan, takaisin ortodoksisuuteen. Mutta kuten olet itse selkeästi ilmaissut – sinusta esim. katolisten ja luterilaisten pitäisi tehdä parannus ja kääntyä helluntailaisiksi. Sinulle oikeaa kristillisyyttä edustaa helluntailaisuus ja ehkä en väärin arvaa, niin sinulle aidoin kristillisyys on vieläpä PPHSRK-helluntailaisuutta.

      Vaikka minulle luterilaisuus on oikeinta kristillisyyttä, niin kiellä millään tavoin sitä etteikö kristillisyyttä ja Kristusta löydy muistakin kristillisistä yhteisöistä. Sama usko yhdistää! Kalliopohja uskontunnustuksessa on aina usko Kolmiyhteiseen Jumalaan ja usko Kristukseen todellisena Jumalana ja todellisena ihmisenä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Huomasin vasta, että olit laittanut tuon edellisen ennenkuin laitoin “loppujen lopuksi”- kommenttini. Palataan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Villelle, – loppujen lopuksi!

    Kirjoitat:

    “En ole oikein milloinkaan ymmärtänyt miksi Raamattu halutaan irroittaa kristillisestä tulkintatraditiosta? Pyhä kirja muotoutui seurakunnassa, joka sitä luki, tulkitsi ja selitti. Ja samalla seurakunta muodosti rajat tulkinnoille kehittämällä kristilliset opit. Raamattu ei ole koskaan yksin ilman tulkintatraditiota tai ilman sitä selittävää seurakuntaa. Esimerkkeinä: Ortodokseille Raamattu on osa traditiota; luterilaisille Raamattu on ylin opin ja elämän ohje, muttei ainoa ja rinnalla kulkevat oikea oppi, selitys ja traditio, jotka ovat Raamatun mukaisia. Vaikka luterilaisuus poikkeaa katolisesta tai ortodoksisesta lähestymistavasta Raamattuun, se ei hylkää traditiota ja edustaa tällä tavoin alkukristillistä apostolista perintöä.”

    Ymmärrän hyvin miksi Jeesus halusi nimenomaan pitää perinnäissäännöt erillään. Sinä ja muut tutkijat eivät sitä ymmärrä. Jeesus sanoi syynkin selkeästi Mark. 7:6-13. 8. jae tiivistää koko asian: “Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä”.

    Kun tämän on lukenut, niin mielestäni uskovalle jää ihmetykseksi ainoastaan sama, kuin Jeesuksellekin. Fariseukset laillasi ihmettelivät, että “Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, …. “.

    Haluan yhden painotuksen tehdä, siihen mitä kirjoitit: “ Vaikka luterilaisuus poikkeaa katolisesta tai ortodoksisesta lähestymistavasta Raamattuun, se ei hylkää traditiota ja edustaa tällä tavoin alkukristillistä apostolista perintöä.”

    Alkukristillisyys oli suoraan Jeesukselta ja apostoleilta siirtynyttä. Traditiot, nimenomaan, oli heti hyljätty ja niistä piti pysyä erossa. Jeesus antoi tunnustuksen Efeson seurakunnalle tunnustuksen, että he muista puutteistaan huolimatta vihasivat Jeesuksen lailla nikolaiittain oppia, Ilm. 2:6. Pergamolle Jeesus muistutti niistä muutamasta, jotka pitivät kiinni nikolaiittain opista ja heitä vastaan Jeesus on sotiva.

    Tässä mielestäni on Raamatun kanta kontra sinun ja ekumenistien kanta. Jumalan Seurakuntaan ei ekumenia kuulu, vaan uskovien keskinäinen rakkaus, jonka rajat ei ole helluntalaisuudessa, mutteivät ulotu raamatunvastaisiin kirkkojen tulkintoihin, tunnustuskirjojensa kautta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Nyt alan päästä kärryille tuosta Reijon ekumenian välttämisestä.

    Nikolaiittojen oppi on tietyin määrin perusteltua, kun puhutaan Roomalaiskatolisen paavin palvonnasta ja ortodoksisen muotomeno palveluksen ehdottomuudesta.

    Luther sanoi itse, että jos Jumalan palveluksen muoto asetetaan autuuden ehdoksi, niin hän menee pikipöksyissä jakamaa ehtoollisen ja se on yhtä pätevä. (ulkomuistista)

    Tuo Nikolaiittojen opetus on sen verran toisen käden tietojen varassa, että siitä ei ihan varmaa voi sanoa, mutta kyse ilmeisestä epäjumalan palvonnasta, jossa ihmisiä asetettiin herroiksi toisten palvottaviksi ja Jumalan palvelukselle asetettiin ihmspalvontaa. Riippuu vähän keneltä kysyy, niin saa myös vähän erisuuntaisia linjan vetoja.

    Kirkon muotomenoja ja järjestystä ei saa asettaa yleisen pappeuden edelle, vaan seurakunta on pappeina yhtä pätevä kuin kaikki jotka ovat palveluksen virassa. Ne jotka ovat palveluksen virassa ovat siis kaikkien alamaisia ja seurakunnan yhteisesti valitsemia. Helluntalaisilla lienee saman taipainen vanhemmisto ja järjestys jolta noudatetaan yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Paavin valta on kaukana Raamatullisesta seurakunta järjestyksestä ja mielestäni ihmispalvontaa. Silti kannatan ekumeniaa katolisten ihmisten kanssa. Katolista oppia en tunnusta.

    Itselläni ei ole mitään pahaa sanottavaa myöskään helluntalaisista päinvastoin monet tuntemani ovat lämpimiä Kristittyjä. Ekumenia on hyvä asia näiden ihmisten kanssa. Helluntalaisten kanssa olen erimieltä tietyistä vanhurskauttamisen kysymyksistä, jotka ovat Paavalin ajatuksista lähtöisin ja ovat perusteltuja Raamatun Sanan mukaan. Luther oli samoilla jäljillä ja tietysti myös Augustinuksen teologiaan perehtynyttä.

    Pääasia, miksi en ole Helluntalainen (voisin muuten hyvin olla) juontaa ajatuksesta, minkä Luther puki ajatukseksi: Jumala YKSIN vaikuttaa ihmisessä kaiken uskon, jonka kautta ihminen vanhurskautetaan Kristuksen tähden. Ihmisen operoiminen ns. Vapaalla tahdolla turhentaa mielestäni Armon ja ajatuksen, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman uskon kautta. Tiedän myös keskusteluista Helluntalaisten kanssa, että monet jakavat tämän ajatuksen kanssani.

    Ekumenia on hyvä asia jos se käsitetään Kristittyjen yhteyden lisäämisenä, mutta huonona asiana, jos ekumeniaa käytetään valtapyrkimyksenä sulauttaa kaikki yhden maallisen kirkkovallan alle, josta Luther muuten vapautti monet Kristityt aikoinaan. Josta seuraisi ylilyöntien aika ja vasta uskonpuhdistus jne…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Vielä voisi lisätä, että Jeesus täytti myös koko seremonialain, joten Juutalaislta perityt Jumalanpalvelus menon muodot ovat kirkossa turhia. Ei Jumala tarvitse meidän kasukoita ja stoolaa ja virren veisuuta. Ihmisiä vartenhan ne ovat, mutta ei niissä mitään väärääkään ole.

    Mitä tulee alkuseurakunnan kokoontumisiin, niin alkukristityt olivat Juutalaisia ja seurakunnan kokoontumisia pidettiin synagogissa ja kodeissa ja menot muotoutuivat myös pakanoille Juutalaisiin käytäntöihin. Se, että niitä alettiin pitämään lakina ja ehtona oikeasta Jumalan palvonta menoista, on Judaismia, jossa lain noudattamisen kautta alettiin taas naulitsemaan Kristusta ristille. (Paavali kirjoittaa tästä harhasta Galatalaisille)

    Hyvän kuvan alkuseurakunna Jumalan palveluksesta saa kun menee Juutalaiseen synagogaan mukaan (sinne voi Kristitty mennä tietyin ehdoin) ja nopeasti huomaa, kuinka samat piirteet ja järjestys toistuu, kuin Evl. Kirkon toimituksessa, eli Juutalaiset eivät ole muuttaneet mitään tuosta toimituksesta vuosituhansiin. Se on Mooseksen seremonia laissa kuvattu tapa ja se on edelleen voimassa. (Tietyin pienin muutoksin)

    On selvää, että seurakunnan kokoontumisen tapa on vapaa, kunhan Kristus ja Kristityt ovat siellä paikalla, niin kaikki muu on vapaasti järjestettävissä. Ne eivät ole autuuden ehto. Siellä missä kaksi tai kolme rukoilee Herraa, siellä on Jumalan palvelus.

    Suomen kirkkoa tai mitä hyvänsä Kristillistä seurakuntaa on sen tähden turha syyttää vääryydestä, että toimittavat Jumalan palveluksen kuten toimittavat, olkoon sitten perinteinen Juutalaisilta lainattu tapa, kuten vanhoilla ns. Isoilla kirkkokunnilla on tapana tai vapaamuotoinen, kuten uusilla vapaansuunnan toimijoilla.

    Kunhan seurakunta kokoontuu Sanan kuuloon ja opetuksen piiriin. Miten ja milloin? Jumalalle se on ihan sama, meitä vartenhan Jumalanpalvelus menot ovat.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Ville,

    Ensimmäiseen kysymykseesi tai toteamukseen: Viittasin lakiin, jonka paavi pyysi laatimaan ja jonka hän sitten saneli. Tämä vainolaki oli katolisuuden hierarkian korkeimmalta tasolta, eikä mikään keski-ajan tuote ja oli tasolta, joka itseään nimittää “Jeesuksen sijaiseksi”. Katolisuudessa on paljon muutakin, niinkuin on islamilaisuudessakin. Eli he tekevät kumpikin muutakin kuin vainovat. Pidän kuitenkin omituisuutena luoda kumpaankaan hengellisiä suhteita. Perusteita olen mielestäni tuonut riittävästi.

    Roomalaiskatolisuus (RKK) ei ole mukana tasavertaisena. Se ei ole mukana edes Roomalaiskatolisena kirkkona, vaan järjestön kautta, joka hoitaa yleensä yhteyksiä kaikkiin uskomuksiin ja uskontoihin. Suomen Roomalaiskatolinen kirkko- nimikkeellä ollaan mukana Suomen ekumenisessa liikkeessä, koska maasta ja kulttuurista johtuen mukaudutaan paikallisiin virtauksiin ja uskontoihin, oli ne nk. kristillisiä tai pakanauskontoja. Tällaiseen mukautumiseen on paavin tai piispan lupa. Tästä esimerkkinä voin mm. mainita ne valekäännynnäiset papit, joita on yrittänyt sulautua esimerkiksi Italian helluntaiherätyksen seurakuntaan.

    Roomalaiskatolisuus on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana alkanut painottamaan sitä vähäisempää valoa, mitä muissa kristillisissä kirkoissa on, mutta jotka ymmärtävät senkin tulleen RKK:lta. Nämä “vähäisemmän valon”kirkot tulevat saamaan oman suopean kohtelun, kun “taivasosuudesta” päätetään. Helluntalaiset ovat kaiken tämän ulkopuolella ja siitä on erillinen kohta RKK:n katekismuksessa.

    Roomalaiskatoliset ovat evankelioinnin kohde, niinkuin kaikki pelastuksesta osattomat. Luterilaisuus sallii pelastuksen ilman lapsikastetta tai siitä huolimatta, vaikkei se Evlut oppi puhtaimmillaan olekkaan. Kuitenkin todelliset Kristuksen seuraajat ovat kirkonkirjoihin kuuluvissa niin vähissä, että luterilaisetkin on evankelioitu ja kirkkoon kuuluvat jumalattomat ovat tulleet uskoon, kastattaneet itsensä ja yleensä liittyneet paikalliseen helluntaiseurakuntaan.

    Sorrut perättömään tai huolimattomaan ilmaisuun: “Mutta kuten olet itse selkeästi ilmaissut – sinusta esim. katolisten ja luterilaisten pitäisi tehdä parannus ja kääntyä helluntailaisiksi. Sinulle oikeaa kristillisyyttä edustaa helluntailaisuus ja ehkä en väärin arvaa, niin sinulle aidoin kristillisyys on vieläpä PPHSRK-helluntailaisuutta.”

    Se, että olen helluntalainen ja että nk. helluntalaisuus on maailmanlaajuisesti suuri, ei tarkoita, että “helluntaiherätys” olisi Raamatusta kopioitu nimi. Uskoin sinun ymmärtävän, mitä heittomerkit helluntalaisuus-sanan yhteydessä tarkoittaa.

    Toistan:

    Se tarkoittaa sitä samaa “lahkoa”, jonka perustaja Jeesus on.

    Se tarkoittaa sitä samaa mikä v. 33 alkoi Jerusalemista.

    Se tarkoittaa vainojen alla muodostuneita paikallisia alkuperäisiä Jumalan Seurakuntia.

    Se tarkoittaa niitä, joita vainottiin, koska eivät suostuneet 22 kirkolliskokouksen epäraamatullisiin oppeihin.

    Se tarkoittaa, että Raamattua ei tulkita vaan sitä noudatetaan “

    Kirkolliskokousten vaino alkoi kohdistumaan niihin, jotka eivät “tehneet” uskovia kastamalla. Muutakin syytä katolisella kirkolla oli, mutta kohteet suojautuivat pelastavaan kasteeseen, joka on toiminut aivan meidän päiviimme asti. Ensin oli Lutherin viestit, että lapsikaste ei pelasta ja aneilla myöskään ei voida hankkia mitään ikuista. Nämä kaksi keskeisintä reformoitavaa asiaa jäivät reformoimatta ja toinen erottava asia onkin muodostunut yhdistäväksi. Toinenkin varmaan on otettavissa ekumenisiin keskusteluihin.

    Mitä omaan Perinteiseen Helluntaiseurakuntaan tulee, niin se on linjassa opillisesti kaikkien 250 helluntaiseurakunnan kanssa. Ne seurakunnat joiden sisällä on Suomen Helluntaikirkko-yksikkö koteloituneena, heissä on henkilöitä, jotka eivät pitäneet Helluntaikansa-nimisestä “ryhtiliikkeestä”, joka muodostettiin helluntaiherätykseen korostamaan ei-kirkollisuutta, eli nikolaiittain oppia ja ekumenisuuden tunkeutumista näiden kirkollis-mielisten kautta.

    Tiedän, että uskovia on muuallakin kuin helluntaiherätyksessä. Heidän kanssaan yhteys on jo, ekumenia vain haittaa sitä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Se tarkoittaa, että Raamattua ei tulkita vaan sitä noudatetaan.” Olet nähdäkseni näiden Kotimaa24-sivujen ahkerimpia Raamatun tulkitsijoita, Reijo Mänttäri.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Reijo Mänttäri
    Reijo Mänttäri

    Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.