Vatikaanin huipputiedottajat irtisanoutuivat

Vuodenvaihde ei mennyt Vatikaanissa vailla tapahtumia. Uudenvuodenaattona lehdistöpäällikkö Greg Burke irtisanoutui tehtyään työtä katolisen kirkon huipulla vuodesta 2012 saakka. Espanjalainen Paloma García Ovejero, kakkospomo, lähti samalla ovenavauksella ja Twitter kertoi kaiken reaaliajassa. Jo uudenvuodenpäivänä Alessandro Gisotti sai vastatakseen paavin lehdistöpuuhat.

Yhdysvaltalainen Greg Burke on ollut epäilemättä korvaamaton resurssi paaville, joka tarvitsisi ammattilaisen mielipidettä tehdessään lausuntoja. Burken tausta ennen Vatikaaniin tuloa oli Fox-uutisten Rooman-toimittajana. Hän tuntee katolisen kirkon myös sisältä päin, koska on Opus Dein numeraari eli maallikkojäsen. García Ovejero puolestaan vastasi ennen Vatikaaniin tuloaan Espanjan kirkon Rooma-yhteyksistä. Laskutavasta riippumatta naisten osuus Vatikaanin huippuviroissa varmasti romahti hänen lähtiessään paikalta.

Burken tulo Vatikaaniin oli tapahtunut aikana, jota leimasivat Benedictus XVI:n tiedotukselliset kömmähdykset. Entinen paavi oli käyttänyt surullisenkuuluisassa Regensburgin 2006 puheessaan muslimeista kieltä, joka herätti mielipahaa. Samoin Benedictuksen päätös palauttaa piispaoikeudet Richard Williamsonille 2009 herätti juutalaisissa inhoreaktion. Olihan Williamson tullut kuuluisaksi holokaustin kieltäneistä lausunnoistaan. Antisemitistisessä Pius X:n muistoa vaalivassa, ranskalaisen natsipiispa Marcel Lefebvren perustamassa SSPX-järjestössä mielipide ei ollut sinänsä poikkeuksellinen. Mutta sodanaikaisen ilmatorjunta-apulaisen, Ratzingerin, olisi luullut paavina pystyneen parempaan? http://edition.cnn.com/2009/WORLD/europe/01/26/pope.holocaust.denial/index.html

Italialaisen Luigi Pirandellon näytelmän nimi "Niin on jos siltä näyttää" kuvaa joitakin viestinnän peruslakeja. Asiat eivät selittämällä parane. The New York Times spekuloi Burken eron syillä ja katsoo, että hänet "ignoroitiin" vuonna 2018 tilanteessa, jossa paavin puheet vaativat yhä enemmän selittelyä. Franciscuksen tulo virkaansa 2013 oli ollut "mannaa taivaasta" Burken tiedotustoiminnalle, sanoihan uusi paavi asioita kuten "Kuka minä olen tuomitsemaan" homoseksuaalisista papeista, spontaanisti ja sydämellisesti. https://www.nytimes.com/2018/12/31/world/europe/pope-francis-spokesman-resigns.html

Tilanne muuttui kuitenkin radikaalisti vuoden 2018 alussa Chilessä. Paavin vaatimukset hyväksikäytön "todisteista" koettiin vihamielisiksi - itsekin muistan television äärellä vuosi sitten ajatelleeni, että paaville koituu kommenteistaan sitkeää rasitetta. Arkikielellä huonoa karmaa ja kestotilauksena. Vuotta 2018 onkin luonnehdittu "helvetinmoiseksi vuodeksi" (year from hell) katolisessa kirkossa. Näin CNN:n uskontotoimittaja Daniel (ei Greg) Burke, joka luetteloi vuoden 2018 keskeiset pohjakosketukset: https://edition.cnn.com/2018/12/28/world/catholic-church-2018/index.html

Paavi teki raskaan PR-virheen Yhdysvaltoja koskien syksyllä. Kun Washingtonin arkkipiispa, kardinaali Donald Wuerl oli joutunut Pennsylvanian kohuraportin myötä irtisanoutumaan, paavi kehui Wuerlin "arvokkuutta" (nobility) tämän irtisanoessa itse itsensä. Kyseinen paavin puheenvuoro oli mennyt suoraan Washingtonin arkkihiippakuntaan ohi Burken kirjanpidon. Ei siis ihme, ettei Burkelle lopulta jäänyt kuin epäkiitollinen damage control. Jossei tiedotus asetu uomiinsa, onko edessä Trump-hallinnon vuoden 2017 kaltainen tiedottajaralli?

Paavin tiedotuskaarti varmaan italialaistuu entiselleen, ainakin jos nimiä katsoo. Edessä on sisäpiirin pyörittämiä lausuntoja. Kyseiseen "sisäpiiriin" Burke ei New York Timesin mukaan koskaan päässyt, ei edes "ulkopiiriin" paavin tiedotuksen syntysijoille. Lehti ennakoi paaville raskaita aikoja heti vuoden 2019 alkuun, ja niitä profetoi myös Vatikaanin viestintäjohtaja Paolo Ruffini. Viestinnän dikasterion (toimiston) uudelleenorganisointia on pidetty yhtenä syynä Burken eroon, mutta todellinen syy lienee pitempään kestänyt turhautuminen.

Alkanut vuosi 2019 on täynnä haasteita. Paavi lähtee heti tammikuun lopussa matkalle Panamaan, tällä kertaa ilman anglosaksis-hispaanista asiantuntemusta. Espanjankieliselle paaville latinomaa ei ole aina kotikenttäetu: Chilen-matkan jälkeen katolisen kirkon hyväksyntä romahti maassa eikä ole palannut entiselleen. Jos kirkonvastainen media hyökkää nyrkkeineen, kenen panamahattu laitetaan kilveksi? Uskalletaanko toimittajat päästää lentokoneeseen paavia grillaamaan? Häviääkö se läheisyys ja lämpö, jota paavin viestinnässä aluksi koettiin? Juuri protokollan keventämistä Burke oli määrätietoisesti kannustanut, mutta mitkä ovat julkisuuden hallintakeinot silloin, kun nykyaikaa ymmärtävää tiedottajaa ei ole enää lainkaan?

Panaman-matkan jälkeen helmikuussa koittavat todella raskaan sarjan tiedotushaasteet. Vatikanisti Rocco Palmo julisti Burken ja García Ovejeron erottua, ettei laivaa saisi hylätä, ettei kesken kriisin saisi irtisanoutua. AP:n uutinen kertaa neutraalisti nämä näkemykset. https://www.apnews.com/dd03bc298d7e455d9a12bcf47913d04a

Vuodelta 2018 periytyvä akuutti hyväksikäyttökriisi pyritään hoitamaan 21.-24.2. helmikuuta Vatikaanin huippukokouksessa. Sinne tulevat piispainkokousten johtajat, jotka eivät tosin aina (USA, Chile, Guatemala) ole puhtaimpia pulmusia itsekään.

Tiedotuksen kentässä paavin 21.-24.2. huippukokousta ympäröi totinen miinakenttä: helmikuun alussa kerrotaan Australiassa, miten arkkipiispa George Pellin kävi oikeudessa. Asia on julistettu virallisesti salaiseksi. Maaliskuussa onkin sitten kardinaali Pellin toinen oikeudenkäynti kotimaassaan. Chilen arkkipiispan piti vaihtua paavi-asiantuntija Austen Ivereigh'n mukaan "jo ennen joulua" mutta silti on ehtinyt vuosi vaihtua vailla ratkaisua. (Tiedottaminen ehti muuttua ennustamiseksi, mutta twitter-tinanvalantakaan ei toiminut?!) Vuoden ensimmäisenä kuumemittarina on Panaman helteinen retki 23.-27. tammikuuta. Katolisen kirkon 34. nuorisopäivät (World Youth Day) odottavat vastikään 82 vuotta täyttänyttä paavia. Tässä Vatikaanin uutinen kesältä, Greg Burken kynästä tietenkin. (Hänellä itsellään on twitterin mukaan vuonna 2019 "new year, new adventures".) https://www.vaticannews.va/en/pope/news/2018-07/pope-francis-world-youth-day-panama.html

P.S. Paavi Franciscuksen asemaa median lellikkinä (media darling) selitettiin 2013 juuri Greg Burken ammattimaisella imagonpehmentämisellä. Luettakoon tämäkin? Uusi PR-guru lienee tilauksessa, mutta ovatko asiat vain sitä, miltä näyttävät? https://www.vice.com/en_us/article/exmd5k/greg-burke-pope-pr

4 kommenttia

  • Jukka Raunu sanoo:

    Hyvä lukuvinkki on John Allenin tulkinta: sekä Burke että García Ovejero olivat journalisteina pakotettuja alisuoriutumaan pelkkinä julkisuuskoneiston osina. Allenia ei eroaminen yllättänyt. Tulevaisuus osoittaa, kuinka mediatalot hyödyntävät näiden kahden sisäpiirin tuntemusta ja arvostelukykyä. Sanan säilä tulee taas heilumaan Foxissa, josta Burke lähti? Puolen vuoden aikana kaikki Vatikaanin keskeiset viestintäjohtajat ovat vaihtuneet. Lehdistöosaston Burken ja paavin välit eivät koskaan olleet kovin lämpimät, ja USA:n konservatiivien – joihin Burke Opus Dein jäsenenä kokee kuuluvansa (?) – välit Rooman kanssa ovat olleet kesän jälkeen kireät Viganòn kirjeen takia (näin International La Croix -lehti 2.1.). Allenin tuore juttu on tässä: https://cruxnow.com/news-analysis/2019/01/02/vatican-shakeup-shows-why-journalists-shouldnt-be-corporate-mouthpieces/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Ei ole ollut kysymys ikävistä yllätyksistä ja lankeemuksista, joita voi ymmärrettävästi esiintyä miljardikirkossa. Kysymys on ollut jo vuosisatojen, pyhitetymmästä reitityksestä homoseksuaalisille taipumuksille.

    Mielestäni Greg Burke ja Paloma García Ovejero olivat riittävän syvällä katolisessa itseymmärryksessä, siinä mielessä, että papiston koskemattomuutta ei saa vaarantaa, vaikka nykyään voidaan jo arvostella isä-rankkiakin.

    Vielä n. 7 vuotta sitten Italian tv:n ohjelmassa, jossa käsiteltiin kirkon skandaaleja, pappien poikiin sekaantumisista, piispa Fisichella,korkein hahmo RKK:n hierarkiassa, vieläkin, hermostui toistuviin kysymyksiin, että miten rikoksiin syyllistyneet papit on rangaistu. Hän viittasi RKK:n kanoniseen lakiin, jonka mukaan papit tuomitaan. Sitten hän vakuutti jokaikisen siihen mennessä todetun syyllisen saanneen rangaistuksen, mutta jätti avoimeksi sen, minkälaisissa vankiloissa he istuvat. Vankiloihin on joutuneet vain ne, joiden rangaistusta ei ole RKK:n laki määritellyt. Lisäksi Fisichellan silmät säihkyivät, kun hän kysyi keskusteluun osallistuneilta, että osaatteko te todella latinaa ja meni tällä kysymyksellä yksitellen läpi koko ryhmän. Kukaan ei oikein voinnut väittää osaavansa sitä. Sitä seurasi toteamus, ‘älkää sitten puuttuko tähän’. Tuli hiljaisuus ja ohjelman juontaja sai sanottua, että kait voimme todeta, että asia on hoidettu.

    Paljon on ollut mediassa keskusteluja ja kirjoituksia sen jälkeen ja yleensä ollaan oltu vähemmän tiukkoja katolisten puolelta. Paavikin sanoi , että ‘olemme häpeissämme’. Tunto on tosiasioiden valossa, että ‘olemme himoissamme’. Ehdotin aikoinani jossain italialaisessa yheydessä, että Raamatun mukaan nämä lapsiin sekaantujat pitäisi saada myllynkivi kaulaansa, ennenkuin meren syvyyteen heitetään. Sitä kovasti protestoitiin ja vedottiin armoon, jota Lutherkin toi esille. Tervehdyttävä vaikutus olisi ollut myös krusifiksi sijaanlaitta pienoismyllynkivi, ehdotin sitäkin.

    Kun aloin kirjoitella mm. Kotimaan blogifoorumille ja yhdelle toiselle kirkon keskustelupastalle. Suuri oli paheksunta, kun mainitsin syystä, että miksi edellinen paavi ei matkustanut koskaan USA:an. Hänellä oli syyte odottamassa, kun hän kardinaaliaikanaan siirteli ja suojeli erittäin törkeitä tapauksia Texasissa eikä myöntänyt koskaan saanneensa ilmiantoilmoituksia. Hän oli ne saannut ja alkanut heti toimiin ja siksi syyte hänelle on vieläkin voimassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Kysymys on ollut jo vuosisatojen, pyhitetymmästä reitityksestä homoseksuaalisille taipumuksille.”

      Homoseksuaalisuus EI ole ‘taipumus’ vaan ominaisuus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Seppo,

      Ominaisuus se on niille, jotka eivät Raamatun ‘luokittelua’ synniksi sitä hyväksy.

      Homoseksuaalisuuden tuhot on Raamattuun kirjattu ei kerran vaan useasti. Sodoman miesten yritys homoutua Jumalan lähettiläiden kanssa on Sodoma-tapauksen ilmeisyyden esilletuonti, niin, ettei väitettäisi homouden harjoittamista ‘herkistysharjoitukseksi’, sensitivity trainingiksi.

      Ihmisessä on syntiin lankeemuksen seurauksena ‘ominaisuus’ elää erossa Jumalasta. Tämän tilan yksi merkki on homous.

      Mielestäni Jeesus määritteli avioon, aviolliseen yhdyselämään kelpaamattomat:

      Matt. 19:12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.”

      Tämä mielestäni kattaa homo-kysymyksen, vaikka on suhteettoman lyhyt niille kilometrikirjoitteluille, mitä sen puolesta on esitetty.

      Syntiinlankeemuksen seuraamuksena on ihminen rappeutunut ja se ensin tapahtui nopeasti ja jossa työyhteydessä olivat ihmisruumiin ottaneet pahat henkiolennot. – Pahuus nousi Jumalan taivaisiin asti. Siksi vai kahdeksan pelasttui ja koko maanpiiri tuhoutui vedenpaisumukseen.

      Mitä suurempi ‘taipumus’ erottaa Jumalasta, sen suurempi on ‘vedenpaisumus’, mikä sen tuhoaa. Se toimii vain Pelastuksen kautta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jukka Raunu

    Kirjoittaja on pappi, joka on väitellyt Latinalaisen Amerikan katolisesta teologiasta.