VatiLeaks 3? Viikko uusinta korruptiokohua

Muistamme paavi Benedictus XVI:n eronneen kahdesta syystä: pedofilia ja taloussotkut. Juuri näitä uusi paavi Franciscus tuli hoitamaan kuntoon vuonna 2013. Franciscuksen avoimuuspolitiikka on tuottanut hedelmää sallimalla keskustelun miltei mistä tahansa - vielä viikon verran käynnissä oleva Amazon-synodi tuottaa julkisuuteen kommentteja selibaattia, naisdiakoneja ja köyhyyttä koskien.

Viimeksi eilen sunnuntaina 20.10. koolla olleita piispoja mutta myös luterilainen ja helluntailainen pastori sekä maallikkonainen kävi liittämässä nimensä jo 1965 tehtyyn köyhyysjulkilausumaan, "katakombi-sopimukseen". Siinä kirkonmiehet lupaavat välttää kaikkea pröystäilyä, ja nykypäivään sopivasti torjua liian muovinkäytön ja liikkua bussilla. Tätä on option for the poor nykyaikana. Hanke henkilöityi Vaticanum II:n aikana Bolognan "punaiseen" piispaan ja sai vastustusta osakseen - ei vähiten Latinalaisessa Amerikassa, jossa sitä melkein ainoastaan myös kannatettiin. Nyt vapautuksen teologiasta haetaan uutta puhtia, kun kirkko haluaa luoda nahkaansa. Kenties Amazon-huippukokous on eräänlainen Vaticanum II 2.0, mutta taivaanrannalla on myös pilviä. Taloudellisten väärinkäytösten pilvet ovat nousseet muutaman päivän aikana, ja ne näyttävät pahoilta:

Valintaa köyhien puolesta ei ole toteutettu kaikkialla kirkossa, vaan erityisesti Vatikaanin valtiosihteeristön rahahanat ovat juuttuneet tällä vuosikymmenellä auki-asentoon ja niillä on palveltu ennen kaikkea rikkaita. The Financial Times julkaisi jutun, jossa se - kotikaupungin nurkat tuntien - tiesi Vatikaanin antaneen erilaisten offshore-operaatioiden kautta parisataa miljoonaa euroa hankkiakseen Chelseasta Harrod's-tavaratalon entisen liikehuoneiston puolikkaan 2013 (osoite 60, Sloane Avenue). Sillä on kokoa 1,7 hehtaaria, joten siitä voidaan kiinteistökehittää 49 loistohuoneistoa. Hinta näille olisi riittävä, koska Vatikaani (siis: valtiosihteeristö) maksoi luottomiehelleen Raffaele Mincionelle vielä 40 000 000 £ ja otti hoitaakseen myös tämän velan lunastaakseen koko talon 2018. Kyseessä on 130 miljoonan £ velka - onko kiinteistö sitä paitsi yli 300 miljoonan arvoinen Brexit-Britanniassa kuten Mincione väittää? [Edit: Asia näytti toista viikkoa sitten erilaiselta: Miksi veroparatiisin kiinteistörahasto hukkasi sekä rahat että talon?] Velka on ollut Cheyne-yhtiön korkeakorkoista luottoa, jota valtiosihteeristö yritti siirtää Vatikaanin omaan pankkiin - lopputuloksena paavin ratsia. Muutaman kymmenen miljoonan omalla rahalla Mincione kuittasi FT:n mukaan 138 miljoonaa puntaa voittoa - enemmän kuin talo maksoi vuonna 2012. Myyntivoiton lisäksi hän sai konsulttimiljoonia - pelkästään toteutumattomasta porauslauttabisneksestä kirkko maksoi puoli milliä. Oliko hullu se, joka maksoi, vai se joka pyysi? Joka tapauksessa paavi komensi ratsian valtiosihteeristön toimistoon 1. lokakuuta, mistä CruxNow selkeästi kertoo. Julkaisun päätoimittaja Charles Collins vertaa VatiLeaksin uusinta käännettä Scream-kauhuleffaan, jossa joka käänteessä tulee lisää ruumiita, mutta murhaaja jatkaa vapaana...

Jos siis Vatikaanin julkisuuskuvaa rapauttaa Amazon-kokouksen keskellä valtiosihteeristön hukkaamat "Pietarin penninki" -kolehtirahat, niin sunnuntaina 20.10. julkaistun, Emiliano Fittipaldin tekemän L'Espresso+ -jutun lisäksi tänään 21.10. kilahti painosta taloustoimittaja Gianluigi Nuzzin uusin kirja, otsikoituna Giudizio universale, 'Viimeinen tuomio' tai 'Kaiken tuomio'. Nuzzi ei säästele sanojaan Vatikaanin suhteen. Hänen sanomisistaan on nostettu esiin kirjassa yli 20 kertaa esiintyvä sana default, maksukyvyttömyys. Uhkaako Vatikaania siis sama konkurssi kuin paavin omaa kotimaata Argentiinaa? The Times kaivaa esille vuodenkin, 2023. Kyseessä on tietysti vain oppinut arvaus, sillä asiat voivat mennä hyvinkin. 49 rikasta perhettä tai oligarkkia voi hyvinkin investoida pari kymppitonnia neliöltä ja korjauskulut Segreteria di Staton kiinteistöön Chelseassa, ja kolehtitulot ja testamentit voivat lähteä taas nousuun. Mutta ehtiikö Franciscus itse nähdä sen tapahtuvan? Onko Nuzzi oikeassa sanoessaan, että nyt on menossa "Franciscuksen viimeinen taisto"? L'Espresso-lehden juttu alkaa kuvalla, jossa yltäpäältä punainen kardinaali seisoo 100€ setelipinon päällä ja otsikko on paljon puhuva "Peccati mortali", 'Kuolemansynnit'. Onhan Nuzzinkin eräs kirja otsikoitu Peccato originale/Original Sin, 'Perisynti', joten kauas ei hengellisestä terminologiasta ole päästy.

Vatikaanin talousasioita hoitamassa on ollut kardinaali George Pell Australiasta, mutta kuten tunnettua hän joutui siirtymään syrjään jo 2017 pedofilia-syytösten takia. Hänen asiansa odottaa yhä korkeimman oikeusasteen kannanottoa valituslupa-asiassa, ja kardinaali on vankilassa vetoomustuomioistuimen päätöksen jälkeen. Todellisuudessa Pellillä olisi ollut hyviä ideoita Franciscuksen lupaaman läpinäkyvyyden lisäämiseksi juuri talouspuolella, mutta on vaikea kuvitella hänelle paluuta edes vapauttavan tuomion toteutuessa. Sitä paitsi on kulunut kolmatta vuotta siitä, kun hän lähti kotimaahansa.

Talouden kokonaiskuvaa ei ole oikein kenelläkään. Nuzzin teoksesta Giudizio universale avautuu eräänlainen Pandoran lipas: koko ajan kun Vatikaanin kiinteistöhallinnon APSA:n lähellä olevia tilejä tutkittiin, sieltä löytyi hämärähköjen säätiöiden hallussa olleita varoja. Outo oli varsinkin tili, jonka haltijaksi oli mainittu vain "F.D.". APSA:n hoteista paljastui näin oma maailmansa, jonka tilinumeroita Nuzzi ei häpeä luetella. Pyhä Istuin on punaisella yli 180 miljoonaa euroa vuodessa, ja yksin valtiosihteeristö tuottaa tappiota yli 75 miljoonaa. Omaisuudenhoitoyhtiö APSA tuottaa 1,5 miljardin pääomalla miinusta 22 miljoonaa vuositasolla. Tunnusluvut ovat menneet Franciscuksen aikana huonommiksi myös kolehtien pienennyttyä miljoonilla ja erilaisten omaisuuden "hoitokulujen" tuplaannuttua. Vatikaanin yleis- ja hallintokulut (136 miljoonaa) ovat lähes yhtä suuret kuin henkilöstökulut (140 miljoonaa).

Nämä dokumentit ovat saatavilla varsin helposti: Nuzzin kirjan voi tilata Italian Amazonilta tai kympillä sähköisenä kirjana USA:n vastaavasta, ja Fittipaldin artikkelia varten riittää ilmainen kahden kuukauden rekisteröinti L'Espresson Plus-palveluun. Toisaalta artikkelin sisältö on varsin hyvin kerrottu CruxNow'n tuoreessa jutussa. Siinä päivitellään paavin mahdollisuuksia maailmassa, jossa riittää sekä hyviä että huonoja neuvonantajia ja petollisia kavereita. Ja ratsian tekeminen Roomassa voi palvella totuuden etsimistä, mutta myös valtapeliä. Niinpä.

Mutta on tavallisellakin lukijalla päivittelemistä: Kuinka on mahdollista, että Angolan kaltaisessa köyhässä maassa nuntiuksena 2001-2009 toiminut Giovanni Becciù päätyy ehdottamaan valtiosihteerin kakkosmieheksi tultuaan köyhien saamien kolehtien sijoittamista öljynporauslauttaan Angolan edustalle? Tai kuinka Mincione, jonka 12-metrinen vene on muuten nimetty Bottadiculo ('Läpsy pepulle') saa kirkonmiehet antamaan sadat miljoonat ensin puolikkaaseen, sitten kokonaiseen osaan Dianan melkein-appiukosta kuuluisaksi tulleen Harrod'sin entiseen taloon keskellä oligarkeinta osaa Lontoosta? Olisiko öljylautta sittenkin ollut parempi? Kokonaan toinen juttu on se, millaisin perustein pyhimykseksi näinä aikoina pääsee, mutta siitä on kirjoitettu runsaasti muualla. Ainakin ennen Becciùn tuloa pyhimys-kardinaaliksi oli pyhimykseksi julistamisen hintana Nuzzin mukaan (kirja: Via Crucis) keskimäärin puoli miljoonaa dollaria.

Valitettavasti juuri kardinaali Becciù henkilöityy talouskriisiin jo useamman vuoden ajalta: hän torjui PriceWaterhouseCoopersin erityistilintarkastuksen vuonna 2016 ja oli antamassa 2017 potkut Libero Milonelle, joka oli yleis-auditorina Vatikaanissa. (Paavi hyväksyi hänen ohitseen annetut potkut ex post facto.) Meni pari vuotta hukkaan, sillä vieläkään auditorin paikkaa ei ole täytetty. Franciscus on kuitenkin nimittänyt mafia-oikeudenkäynneissä parkkiintuneen tuomarin Giuseppe Pignatonen hoitamaan sisäisiä tutkimuksia pikkuvaltion bisnesasioissa. Tärkeää sekin. Mutta ihan helppoa tietä ei Franciscus ole Vatikaanin asioita hoitaessaan kohdannut.

Kuvateksti: L'Espresso+ kuvaa kirkon "kuolemansyntejä": punaiselta näyttävä kirkonmies seisoskelee vihreiden setelien päällä.

 

5 kommenttia

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Kiitos tästä!

    300· luvulla alkanut katsominen synenergian konsensuksissa yhdessä uskomisen malliin sopivissa taivaallista kuin maallisen palvelemista edustavissa käytännöissä ei ole oikean asian vuoksi kadonnut minnekään vaan elää hyvin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Lainausta sähköisestä muistista:

      Historioitsija Charles Freemanin mukaan ”se, että kristillisestä opista saatiin ’oikea’ versio, avasi pääsyn paitsi taivaaseen myös suunnattomien maanpäällisten rikkauksien äärelle”. Siten papistosta tuli vaikutusvaltainen tekijä maallisissa asioissa. ”Kirkko oli saanut suojelijan, mutta se oli saanut myös isännän”, sanoo historioitsija A. H. M. Jones.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Raunu sanoo:

    Olisiko ollut jossain peruskivi-viidesläisen Fredrik Wislöffin kirjassa että “siitä miten hän puhuu maallisista, tiedän miten hän ajattelee taivaallisista”. Katakombeissa käyneet latinot eivät todennäköisesti pidä bussimatkoista. Mutta jotain oli heidänkin sanottava, koska tämä uusin skandaali ei ole lopulta mikään uusi, vaan “long in the making”. Luther opetti, ettei piispoilla saisi olla liikaa maallista valtaa, ja näyttää taas olleen oikeassa. Kohtuus on todennäköisesti paras vaihtoehto. Honesty is the best policy.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Raunu sanoo:

    Eksymättä vatikanologian viidakkoon pitää nostaa esiin Nuzzin kirjan kappale “La giustizia di Dio e la giustizia del Vaticano” eli Jumalan oikeus ja Vatikaanin oikeus. Sitä ennen Nuzzi on todennut, kuinka Segnatura apostolica (it. Vatikaanin oikeuslaitos) täyttyy korkeinta oikeusastetta myöten valtiosihteeristön miehillä – elokuun alussa valtiosihteeristön Alberto Perlasca, joka 2018 oli (Brexit-paniikissa) allekirjoituksellaan ostanut loput 55 % Sloane Avenuesta, nimettiin korkeimpaan oikeuteen apulaissyyttäjäksi. Kappaleen mukaan “vetoomustuomioistuin muodostuu kardinaaleista eikä asiantuntevista tuomareista”, toisin sanoen pappisvalta on Vatikaanissa ehdoton ja ulottuu ylimmälle tasolle saakka. Franciscus toimi Pius X -seminaarin kuoripoikien asiassa johtajalähtöisesti, ilman järjestelmän tukea, sillä pedofilian vähättely on yleistä. Nuzzi yhdistää menneen maailman meiningin uhkaavaan romahdukseen kappaleen lopussa: jossei kielteistä kierrettä murreta, Vatikaanin taloudellinen turvallisuus on uhattuna ja omaisuuden myyntiin on lähdettävä. Toisaalta: eikö tästä ole Euroopan kirkoissa muutenkin kokemusta? Joka tapauksessa Nuzzin arvio on, että niin talousongelmien selättäminen kuin oikeuslaitoksen muuttaminen vaatisi vuosia ja olisi erilaisten “masinointien” (macchinazioni) uhkaama.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jukka Raunu

    Kirjoittaja on pappi, joka on väitellyt Latinalaisen Amerikan katolisesta teologiasta.