Velka vai synti

Vaihdamme vuotta tuntien kuluttua halusimme tai emme. Tilivuoden päättyessä tehdään ainakin yrityksissä tilinpäätös. Laskelmat osoittavat miten on toimittu. Miten suhdanteet ovat hellineet tai kouraisseet sydänalaa. Herramme opettamassa rukouksessa on eri evankelistat määritelleet eri tavalla. Yksi sanoo synti, toinen sanoo velka! Jos uskovan tai ei uskovan elämä olisi taloudellista toimintaa, niin se muistuittaisi Monopolipeliä! Mehän tunnustamme ihmisoikeusjulistuksessa, että jokainen lapsi syntyy tasa-arvoisena. Jokainen Monopolin pelaaja saa siis saman verran pelirahaa, jolla tulevaisuutta rakennetaan. Kuinka sitten meneekään? Voiko ihminen menestyä jokaisessa maankolkassa. Ansaita ja hankkia omaisuutta, joka hankkii omaisuutta.

Jos uskonelämä on velkasummapeliä, niin se velka suurenee ja pienenee aina sen mukaan miten toimitaan. Väärämielinen huoneenhaltija on saanut kuulla, että on tulossa vaalit ja jopi on katkolla. Hän alkaa heti tehdä vaalityötä ja käskee velallisten väärentää velkakirjansa. Joskus sanottiin menestyksen salaisuudeksi kaksinkertainen kirjanpito ja yksinkertaiset tilintarkastajat. Lähes kaikki valtiot ovat velkaisia, mutta mistä sitä velkaa on saatu. Voiko velkainen antaa velkaa jollekkin toiselle yhtä velkaantuneelle. Velka tulee siis jostain muualta, joka elää sitten koroilla, ilmeiseti. Velat voi myös nollata konkurssilla, velkasaneerauksella ja armahduslailla. Me siis tiedämme, että velkoja voidaan sovitella tilanteen mukaan. Jos tässä olisi käytetty joka kohdassa velka-sanan kohdalla sanaa synti, niin miten me tämän klaaraisimme?

Joskus kävin keskustelua jonkin lehden sivuilla sanasta: Synti! Siellä oli kysymys, mitä se tarkoittaa. Koitin tarjota Raamatullista selitystä moninaisista asioista, mutta se ei ollut menekkitavaraa. Jos nyt synti on sellaista, ettemme voi sitä tajuta. Emme voi siihen soveltaa velkasaneerausta tai muuta hyväksi havaittua menetelmää, niin olemmeko onnistumisen lähteillä, kun unohdamme sen kokonaan? Jospa teemmekin sellaiset prosyyrit, joilla synti saadaan poistumaan elämästämme. Suositussa tunustuksessa sanotaan: Kasteen syntien anteeksiantamiseksi!
Minut on kastettu , no ei niin pienenä. Olin syntynyt huhtikuussa ja kastettiin juhannuksena. Mitä syntiä sain siinä anteeksi? Mitä syntiä olin ehtinyt tehdä? Näitä olen miettinyt. No sehän olisi helpotus, olettaen sen olevan totta: Siinä annettiin anteeksi kaikki synnit, jota kerkiän tekemään!! Okei, jos se on näin, niin ei elämä olekkaan lihalle raskasta, paitsi jos se lakkaa toimimasta normaalisti eli sairastuu. Antaa sen nauttia mitä ikinä se haluaa! Saarnaaja sanoo: En kieltänyt itseltäni mitään! Kastaessa tai siunatessa vanhemmat pyytävät Jeesukselta huolenpitoa lapsen elämään.

Nyt siis syntiongelma on ratkaistu, ei huolta. Vielä jää ihmisten väliset asiat jotka ratkaistaan velka-asiana. Ei ole sinulta pois, jos teen syntiä. Patsi, jos sen seurauksena sinä joudut kärsimään eli minä tulen velalliseksi! Jos en pysty maksamaan, niin velkoja voidaan periä astaloilla, pistoaseilla ja ampuma-aseilla. Pelkät nyrkit ovat liian työläät.
Sehän on siis vanhanaikaista puhua niistä kuumistä kivistä, jota esi-isämme pelkäsivät taivaasta tippuvan. Eihän Jumala kuittaile asioita, vaikka ihmiset syyttävät Jumalaa, missä olit, kun tapahtui sitä ja tätä? Jos taasen katselemme ilmaston muutosta ja sen vaikutuksia niin tilastotieteilijät tietävät, että aina on ollut niin. Aina on ollut tsunameja, maanjäristyksiä ja pesäpallon kokoisia rakeita. Niin, olihan se Efesos aika huonossa kunnossa, kun siellä kävimme jotain on siis aina tapahtunut. Miksi murehtisimme.

4 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Lauri Lahtinen :”Lähes kaikki valtiot ovat velkaisia, mutta mistä sitä velkaa on saatu.”

    Tässä esimerkki viime vuosisadan alun käytänteistä:

    “1. maailmansodan aikana Suomen taloudellinen tilanne heikkeni mm. siksi, kun Venäjä oli vuosina 1890 ja 1898 antanut keisarillisen julistuksen, jonka mukaan kaikissa virallisissa maksuissa oli Suomessa otettava vastaan ruplia ”täyteen kurssiinsa”, joka oli 2:67 markkaa. Vaikka ruplan kurssi markkinoilla I maailmansodan vuoksi aleni kevääseen 1917 mennessä n. 40%, Venäjä piti kiinni tästä määräyksestä, mikä johti siihen, että ruplia tulvi Suomen markoiksi vaihdettaviksi ja myös ruplamääräisten ostojen ja maksujen lisääntymiseen.

    Em. syystä Suomen Pankki alkoi myöntää elokuussa 1915 suomalaisten pankkimiesten neuvon mukaisesti Venäjän luottokanslialle markkamääräisiä valuuttalainoja maksutaseen tasapainossa pitämiseksi. Lainojen vakuutena oli Venäjän luottokanslian myöntämiä ruplamääräisiä obligaatioita, joiden määrä oli kevääseen 1917 kasvanut jo 400 miljoonaan markkaan ja Suomen Pankissa oli keväällä 1917 venäläistä rahaa ja obligaatioita yhteensä 734 miljoonan markan edestä, jota vastaava määrä seteleitä oli pitänyt laskea markkinoille.

    Todelliselta arvoltaan heikentyneet ”pakkoruplat” olivat Väinö Tannerin mukaan pääsyy itsenäistymisen ajan voimakkaaseen inflaatioon, joka nosti mm. ruuan hinnat ”pilviin” ja pienituloisimpien saavuttamattomiin. Vuodesta 1913 leipäviljojen ja ryynien hinta kohosi 1000-3300%, perunat 1000-1200%, herneet 1000%, silakka 1000-2000% jne. “

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tilanne todella menee pois hallinnasta, jostain syystä. Lomailimme Jugoslaviassa muutamia vuosia ennen sotien alkamista. Inflaatio oli silloin sellainen, että kultaspänliikkeet eivät tehneet iltapäivällä kauppaa, koska taas aamulla tuli uudet hinnat, jotka olivat päteviä ehkä puoleenpäivään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Lauri, kiitos pohdiskelevasta kirjoituksesta. Velka ja synti ovat samanlaisia. Kun velkaa on vähän niin siihen kiinnittää huomiota. Kun on ylivelkaantunut, niin sitten siihen ei enää viitsi kiinnittää mitään huomiota vaan antaa mennä kuten ennen. Samoin on synnin kanssa. Aluksi siihen kiinnittää huomiota, mutta kun olemme suruttomia, niin silloin synnillä ei enää ole mitään merkitystä. Olemme hyviä keksimään selityksiä, jotka oikeuttaa meitä toimimaan haluamalla tavalla, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä. Mitä velan tai synnin anteeksiantamiseen tulee, niin harvemmin pankinjohtaja antaa velkaamme anteeksi; toisaalta voimmeko uskoa, että saamme synnit anteeksi vai onko sillä enää meille mitään merkitystä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Raamatullisesti synti on hyvin monitulkintainen asia, mutta peruslähtökohta synnin olemuksesta löytyy meidän sisältä. Synti ei ensijassa ole mitään tekemistä, vaan olemusta. Paavali sanoo: “Synti joka asuu minussa”. (Room.7) Syntiin ei ole mitään kotikutoista ratkaisua vaikka katkoisimme jäsenemme, niin ettemme voisi tehdä mitää hyvää taikka pahaa, niin synti on ja pysyy, se on mielenliikkeissä ja niin syvällä, etten edes aina tiedä tekeväni vääryyttä, joka on synnin synonyymi.

    Kun Pyhä Henki tulee ihmiseen, niin ihmiselle paljastuu synti, Jumalan Vanhurskaus (oikeamielisyys) ja maailman tuomio. On oikeastaan niin, että Kristuksen Armon Evankeliumi tulee meidän syntisten luokse Taivaasta sovittamaan sen synnin, jonka vallassa koko maailma elää. Synti on niin totaalinen, että sen ymmärtämistä ei voi käsittää ilman uskoa. Olemme ja elämme niin pimeässä, että pidämme syntiä luonnollisena asiana, kuten kuolemaa ja rakastamme sitä, koska emme edes tiedä, että ihminen on alunperin luotu kuolemattomaksi.

    Kun synnin todellisuus paljastuu meille, niin sielu järkyttyy ja joutuu kauhun valtaan.

    Kuka voi pelastua kuolemalta?

    Kun meidät kastetaan Kristukseen, niin meidän synti ja kuolema pestään pois, mutta ilman Kristuksen tuomaa Sanaa Jumalan luota synti jäisi pysyvänä ihmiskunnan tuomioksi. Jumala on sovittanut maailman synnin Kristuksessa, oman tahtonsa mukaan Lähettämällä oman Poikansa Uhriksi, että me ymmärtäisimme sen Isän Rakkauden vakavuuden, jolla Hän Luomaansa ihmistä Rakastaa. Ei Hän tahdo yhdenkään sielun hukkuvan kadotukseen, sillä ihminen syntyy luonnon kautta kadotettuun tilaan kuoleman alle. Ilman syntiä ihminen ei kuole.

    Synti on siis olemus, joka meissä on, meidän sydämmestä nousee kaikki se paha, mitä maailmassa tapahtuu. Laki on annettu, että me joutuisimme sen todellisuuden eteen, josta Paavali sanoo: “Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.”

    Jos siis tiedän kuinka tulee elää ja olla, niin todistan että laki on hyvä, mutta jos en tee sitä, mitä laki vaatii, niin todistan myöskin olevani lain rikkoja. Jos taas olen lain rikkoja, niin vahvistan silloin sen, että en kykene elämään kuten laki vaatii ja tulen todistaneeksi Raamatun Sanan todeksi. Minussa oleva synti vain vahvistuu, mitä voimallisemmin pyrin elämään lain mukaan ja lopulta kuolen sen alle ja siihen ihmisen elämä loppuu, jollei Jumala pelasta ihmistä,ja sen Hän on totisesti tullut tekemään, sillä on ilmaissut rakkautensa meitä kohtaan Poikansa kautta ja tulemme siihen johtopäätökseen että tekojenlain kautta kuolemme, elääksemme uskonlain kautta.

    “Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? 1.Joh.5 1-5 (Jumalan käsky on, että uskomme Häneen jonka on Lähettänyt)

    “Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.

    Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet- sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.

    Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi. Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi. Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. –

    Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi, sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Room 5.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lauri Lahtinen
    Lauri Lahtinen

    Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.. NYt olen käsitellyt Vuorisaarnaa ja hakukone varmasti löytää, jos jotain kiinnostaa..

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit