Vesi on suuri aarteemme, mutta

Tutkijat ovat huolissaan Euroopan makean veden tilasta. Olisikohan aika meidänkin herätä huolehtimaan vesistöistä.
Olen vuosia pohtinut jo sitä, miten meillä on varaa laskea puhdistamoiden jätevedet muuten puhtaisiin järviimme. Näin pilaamme omia järviämme laskemalla niihin monia kemikaaleja, joita puhdistamot eivät kykene poistamaan.

6 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Vesi on elementtinä hämmentävä, se ei häviä, vaan muuttaa muotoaan kaiken aikaa Sataa ja imeytyy maahan, ja jälleen nousee ylös ja jälleen sataa. Tämä ikuinen prosessi myös puhdistaa veden. On hämmentävää, että Suomessa on niin paljon puhdasta makeaa vettä… Hyvä kysymys onkin, mihin kaikki saasteet kertyy, mitä vesistöön lasketaan? Kemikaalit päätyvät yleensä merien faunaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Puhdistuu se, kun kulkee maakerroksesta läpi. On tietenkin totta myös se, että saastuminen on kasvava ongelma kaikkialla ja seisovaan veteen kertyy paljon myrkkyjä, mutta jatkuva kiertokulku on elämän ehto maanpäällä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Ei ole. Haihtuva vesi on puhdasta vettä eli makeaa. Maasta siihen liukenee erilaisia suoloja, jotka kulkeutuu lopulta meriin. Merestä veden haihtuessa suolat jäävät meriin. Vuosituhansien kuluessa meriin on kertynyt kiertokulun takia mineraaleja ja meret on muuttuneet suolaisiksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.