Vessapaperia ja Viiniä

Elämme poikkeavia aikoja, mielenkiintoisia aikoja. Meidän henkistä kykyämme testataan kovalla kädellä. Se että oletko ateisti vai kristitty, sillä ei ole merkitystä järjen toiminnoille. Yhtä lailla molemmat käyttäytyvät joko rationaalisesti tai irrorationaalisesti. Uskoa koetellaan. Uskoa Jumalaan, uskoa ihmisiin, uskoa viranomaisten toimiin. Moni sanoo luottavansa viranomaisiin. Sitä ei tarvitse erikseen sanoa, arviolta 95% ihmisistä luottaa, olkoon se ateisti tai kristitty. Maallisuus näkyy. Mediassa eräs psykologi toi esille miksi hamstramme vessapaperia paljon. Koska näin tunnemme hallitsevan tilannetta ja se symboloi puhtautta. Mistä tämä on tuttua? Kirjoittaessani tätä muistelen lukion sekä protestannttista uskonopetusta kuin katolistakin uskonopetusta. Kävin molemmat uskonopetuksen tunnit täyttäkseen kurssimäärät ja saadakseen lukion paperit. Taitaa olla mukana myös filosofian oppitunteja. Alunperin oli tarkoituksena saada vain ylioppilastodistus ammattitutkinnon pohjalta. Muistelen että valkoinen väri on puhtauden -, pyhyyden -, viattomuuden väri. Kiinassa valkoinen värin symboli on päinvastainen. Se on siellä surun ja kuoleman väri. Tässäkö on yksi syy monista, ettei kristillisyys ole Kiinassa suurta? Tai vaikeaa ymmärtää, ettei Jeesus ole tuomassa kuolemaa tai surua, vaan iloa, turvaa ja iänkaikkista elämää.

Mennään takaisin vessapaperiin. Näin ensimmäisinä hamstrauspäivinä ihmisten korkeat pinot valkoista pyyhkimiseen tarkoitettua paperia. Silloin minäkin olin jotain valkoista vailla, sen takia lähdin liikkeelle. Vessapaperi ei ollut ensimmäisenä mielessä, vaan maitoa viikonlopuksi jääkaappiin kaakaota varten. Muutos tuli napsauttaen sormia. Henkilökohtaisen muutoksen sain jo joulukuussa aloittaa. Yhtä äkkiä kehoni kieltäytyi ottamasta vastaan sokeria. Jouduin näin aloittamaan muutoksen jo joulupäivinä. Kehoni ei siedä tuoteita, jossa on yli 20% sokeria lisäättynä. Suutuin yläkerralle. Pidin mykkäkoulua niin kauan kunnes korona murtautui Kiinasta Eurooppaan voimalla. Vaivaiset kolme kuukautta taisin pitää mykkäkoulua. Siis minun henkilökohtainen muutos ei ollut suuri maailmaa kaatava muutos, vaan harmitus, ja varsinkaan kun syytä ei verikokeista ilmentynyt. Korona on suurempi asia. En voi sivuttaa sitä. Vaikka en panikoi, olen varautunut. Se ei tarkoita, että kaapit ovat täynnä säilykekanistereita, ei ole. Minulla on vain karateeni- ja sairastumisruuat. Pidän huolta, ettei tilini tyhjene hädän hetkellä. Vessapaperini saa nyt korvata Raamattu ja Jumalan poika. Pyydänkin anteeksi Jumalalta mykkäkoulua. Sinä Jumala tiedät, mikä on tärkeintä. Aina henkilökohtainenkin muutos on mullistava, mitä se on kun se koskettaa ihan jokaista? Silloin me kaikki joudumme joustamaan jossain, vaikka ihmisoikeuspykälät sanovat, ettei henkilökohtaiseen asioihin saa puuttua.

Viinikin käy kaupaksi aikalailla. Tätä aikakautta voisi nimetä kirjallisuuden artikkelin mukaan "Vessapaperia ja Viiniä. En sano tätä Jeesusta pilkaten vaan tätä aikaa pilkaten: Aterian aikana Jeesus otti vessapaprirullan, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini. "Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä. Hän sanoi: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta.

Ihmiset, ketkä uskotte, nyt olisi aika kohottaa kättä ylös. Se pitää edes jonkilaista reallismia yllä. Vaikka vessapaperi on näkyvä elementti, ei se ole pelastava. Ette edes kaikki usko Jeesusenkaan olevan pelastava, mutta aika rauhallinen minun mieli on Hänessä. Serla tai Lambi ei pahemmin henkistä ulottuvuutta tuo. Vessapaperi on näkyvä, mutta se on kuin puhumaton puujumala. Puustahan paperia tehdään. Hyvänä kritittynä en itseäni pidä, mutta 100% luottamus Jumalaan on. Tämä on minun pyyntöni. Täyttäkää henkinen ravintokaappi ja hamstrakaa Jumalan sanaa ja rukouksia. Koitetaan jakaa tasaisemmin fyysinen perustarpeisto kaikille, jotta myös se maallinen luottamus ei horjuisi itsekeskeisyyteen.