Vetoan taas teihin rakkaat ”veljet ja sisaret” <3

Miten vanhoillislestadiolaisuudessa voitaisiin helpottaa liikkeen jäsenten ja liikkeestä erkaantuneiden kohtaamisia? Onko siihen liikkeen sisällä edes mitään halua?

Puhuttelut, pelottelut, halveksunnat ja mitätöinnit ovat silkkaa hengellistä väkivaltaa, joka on myös samalla henkistä väkivaltaa eli kiusaamista. Tasaväkiset keskustelut asioista ovat ihan OK ja jopa suotavia, mutta ah niin harvinaista herkkua näissä yhteyksissä.

Tervehtimiskäytäntö, jossa jopa lasten läsnä ollessa erotellaan vuohiin ja lampaisiin, kun jommankumman tai molempien vanhempien irtaantuessa liikkeestä, perheen lapsia tervehditään edelleenkin Jumalan terveellä. Tämä aiheuttaa lapsillekin ahdistusta. Miksi, oi miksi on näin järkyttävää ja älytöntä käytöstä? Ei mitään käytöstapoja!

Sukutapaamisissa epäsuorat pelottelut ja puhuttelut elämänkohtaloiden ja kuolematapauskertomusten avulla ovat ikävän aliarvioivia liikkeestä lähteneitä kohtaan ja tuntuvat suorastaan lapsellisen hömelöiltä. Rakkaus, ilo ja vapaus houkuttelevat, ei pelottelu ja vaatimukset!

Liikkeen toiminnasta ja tavoista puhuminen liikkeen ulkopuolisten kuullen on epäkohteliasta, koska se ei ole yhteinen puheenaihe (ellei kaikki osapuolet juuri halua sitä!). Sitä paitsi se kuulostaa sisäpiiriläisten touhulta niin pahasti, että voi aiheuttaa ulkopuolisissa lieviä pahoinvointiaaltoja. Tiedän, että tämäkin on yksi konsti yrittää puhutella liikkeestä lähtenyttä, mutta sillä ei oikeasti ole sellaista toivottua vaikutusta. Ihan samalla tavalla kuin ei liikkeestä lähteneenkään kannata puhua puhumasta päästyäänkin elokuvissa käynneistään, jos sellaista harrastaa. Tässäkin kannattaa pitää mielessä ihan yleiset käyttäytymissäännöt, jotta kaikilla osapuolilla on mukavaa.

Jos ja kun kotiisi on tulossa liikkeestä lähteneitä, älä please laita kuulumaan Siionin lauluja stereoista. Monilla tulee niistä vain pahoja muistoja mieleen ja jos tarkoituksesi on saada lähtenyt jopa takaisin yhteisöön, tuo homma ei auta yhtään. Se on vain kiusallista ja muistuttaa vaan siitä, kuinka eriarvoinen vieras on sinuun verrattuna. Voi olla, että vieras harkitsee jättävänsä seuraavat vierailut väliin. Mutta jos se onkin tarkoituksesi, niin siitä vaan.

Sekään ei ole kohteliasta, että lähdet silloin seuroihin, kun sinulla on vieraita. Eikö nyt yhden kerran voisi jättää väliin ja nauttia vieraista?

Sellaisia sanontoja kuten ”tulisit sinäkin takaisin ”Jumalan valtakuntaan” kannattaa välttää, koska niin monella ihmisellä on täysin erilainen käsitys siitä, mitä Jumalan valtakunta tarkoittaa. Taas tällainen lausahdus tuntuu yleensä liikkeen ulkopuolisesta lähinnä lahkolaiselta ja epäterveeltä sisäpiiriläisen puheelta.

On todella loukkaavaa ja huonoa käytöstä huomauttaa liikkeen ulkopuolisille heidän henkilökohtaisista asioistaan, esimerkiksi ulkonäköön liittyvistä. Jos katsotaan oikeudeksi huomauttaa vaikkapa korvakoruista halveksivaan sävyyn ”mitkä killuttimet sulla on korvissa?”, niin enpä ääliömäisempää käytöstä äkkiä tähän hätään keksi. Juuri eilen itselleni sanottiin niin ja vieläpä ei ihan pienen porukan kuullen, eikä kukaan noussut puolustamaan minua tuossa kiusaamistilanteessa. Vastasin korujen merkitsevän minulle ”irti kahleesta” ja vaikka en kokenut tilannetta pelottavana, niin todella loukkaavana kylläkin.

Tiedän, että tämä kirjoitus on ihan turha. Ihan mitään vaikutusta tällä ei ole. Vl-liikkeen syvät rivit ovat niin vaikeita polkuja tallattavaksi, ettei siihen ole mitään halua. Eniten ihmettelen sitä, että itse olen ollut joskus just samanlainen ja pahempikin ja luullut typeryyksissäni olevani kovastikkin fiksu ja puhdasoppinen uskovainen.

Taas mietin sitä, pitääkö mun oikeasti välttää kaikkia tilanteita ja tilaisuuksia, joissa on vaarana kohdata vanhoillislestadiolaisia. Ne kun vaan ovat pääsääntöisesti niin ikäviä tilanteita, enkä usko niiden olevan kummallekaan osapuolelle myönteinen saati mukava kokemus. Rentous, vapaus, aito ilo ja hyväksyntä loistavat niissä kirkkaalla poissaolollaan ja tilalla on puolihalvaantuneisuus.

Tietenkin minun kohdallani on kyse hieman, eikä niin hiemankaan vaikeammasta tilanteesta kirjoitteluni ja kirjani takia ja suuttumusta ja puolihalvaantumista läsnä ollessani on pahastikin havaittavissa, mutta näitä samoja asioita tapahtuu kaikenaikaa muillekin, eikä heillä ole samanlaisia raskauttavia asianhaaroja kontollaan. Yksinkertaisesti liikkeen ihmiset eivät tiedä ja tiedosta miltä heidän puheensa ja toimintansa ulkopuolisista tuntuu. Siksi yritän taas vedota kirjoituksellani heihin, vaikka epäilen vahvasti että täysin turhaan.

Ei varmaan ole muita vaihtoehtoja kuin koettaa kärsiä tai sitten katkaista vaan reilusti välit entisen yhteisönsä kaikkiin jäseniin. Ei tämmöistä ole helppoa kestää, ei totisesti!

Toivon, että Sinä vanhoillislestadiolainen kommentoisit tätä kirjoitusta ja laittaisit omia toivomuksiasi näihin kipeisiin ja vaikeisiin kohtaamistilanteisiin. Ymmärrän jo sen, että meikkejä voi vähentää, joka niitä harrastaa tai jättää ne kokonaan pois, mutta minä ainakin luovun mieluummin sukulaisistani kuin korviksistani (puolivitsi!), ne kun ovat minulle niin ”mun juttu”; haaveilin niistä jo pikkutyttönä. Lisäksi haluan olla mahdollisimman oma itseni kaikkialla missä kuljen.

Tietty ehkä minunkin kannattaa vl-vierailuilla laittaa mahdollisimman pienet korvikset, etten aiheuta niin paljon tuskaa ja ahdistusta kenessäkään. Mutta nyt en oikeasti edes tajunnut mitä niistä saattaa seurata, kun menin vapaana ja iloisena kuin Ellun kana killuttimet korvissani synttärijuhlille.

Ehkä mun kohdalla ei ole enää mitään tehtävissä, jotta olisin vl-ihmisten silmissä ihmisarvoinen. Killuttimilla tai ilman, niin paha olen heidän mielestään luultavasti aina. Liikkeen epäkohdista ei olisi saanut koskaan puhua eikä varsinkaan kirjoittaa kirjaa kärsivistä ihmisistä.

Noh, se siitä ja loput siansankkoon.

Olen niin murheellinen.

19 kommenttia

  • Pertti Niukkanen sanoo:

    Tämä editori ei näköjään siedä logiikkaa. Yritetään vielä kerran ja pahoitellaan uudestaan ;-)

    A => B on yhtäpitävää sen kanssa että eiB => eiA

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Iina Liina sanoo:

    Hei Vuokko, tärkeä aihe, mistä kirjoitat :) Olen vanhoillislestadiolainen nainen ja minulla on paljon ystäviä sekä vl-liikkeen sisältä ja ulkopuolelta (jos nyt näin ihmisiä on tarpeellista erotella, ehkä tähän aiheeseen liittyen käytännön kannalta on, vaikka sitä muuten vierastan). Pidän erityisen tärkeänä sitä, että kenen tahansa ihmisen kohtaaminen perustuu aina siihen, että meillä jokaisella on loukkaamattomaan ihmisarvo (katsomatta esim. ihimisen syntyperään, sukupuoleen, vakaumukseen, ihonväriin, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vaikkapa mielipiteeseen). Tältä pohjalta katsoen, ihmisiä kohdatessa tärkeintä ei ole se, mitkä ovat hänen elämänkatsomuksensa tai mielipiteensä, vaan se, että olemme ihmisiä, aivan yhtä arvokkaita, korvaamattomia, molemmat osapuolet, ketä tahansa sitten kohtaammekaan. Pidän erittäin surullisena, että olet kohdannut esimerkiksi tuon kaltaisia kommentteja “killuttimista” tai muista. Itselläni ei tulisi mieleenikään kommentoida jonkun ulkonäöllisiä seikkoja vain sen perusteella, ettei henkilö näytä aivan samalta minun kanssani tai toimii mahdollisesti eri lähtökohdista tai arvostaa eri asioita. Päinvastoin, pidän tätä asiaa elämässämme rikkautena, olemme erilaisia! SIlti yhtä arvokkaita! En myöskään koe tarvetta laittaa Siionin lauluja soimaan silloin, kun perheemme luona vierailee perheitä tai ystäviä, jotka eivät ole samalla tavalla uskomassa kuin juuri minä tai perheeni. Ja ei, en koe tarvetta myöskään julistaa uskoamme muille tuomiten ja syyttäen, tosin olen valmis kertomaan omasta maailmankatsomuksesta ja vastailemaan keskustelukumppania askarruttaviin kysymyksiin, jos keskustelu ajautuu siihen tai minulta siitä suoraan kysytään. Ei uskoni tai siihen liittyvä (usein paljon puhuttava) tapakulttuuri ole minulle tabu. Kaikesta voi keskustella, mutta toista arvostaen. Itse olen kohdannut usein myös sellaisia tilanteita, jossa joku (ei-vl) ystäväni yhtäkkiä säikähtää (vaikkapa autolla ajaessamme) huomatessaan, että hänellä nyt on ollut Radio Nova autossa päällä ja pahoitellen laittaa sen pois :D Silloin kyllä koen tärkeäksi sanoa, että olen tietysti oikein otettu siitä, että huomioit minua, mutta eipä tuo nyt häirinnyt sitten yhtään, tuskin edes huomasin koko asiaa. :D Mutta tosiaan, kun tulemme vastaan puolin ja toisin, vältämme kärkästä argumentointia ja tietoista provosointia, tulemme toimeen kenen tahansa kanssa. On toki tilanteita, jolloin minua on lähestytty mielestäni melko tökerösti, esimerkiksi työpaikalla ja loukkaavastikin kärjistetty tai kysytty jotain vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää, mutta kun olen vastannut kyselijälle asiallisesti, ehkä jopa humoristisesti (tilanteesta riippuen), onkin usein käynyt niin, että keskustelusta on tullut hyvinkin antoisa. Useinkaan kysyjällä ei ole varsinainen tarkoitus ollut loukata, enemmän kyse on ollut epätietoisuudesta tai sitten vain heikoista keskustelutaidoista :) Sama pätee varmasti myös Sinun kokemuksiisi, joissa käänteisesti, joku vl-uskossa oleva on lähestynyt sinua sanoilla, jotka ovat loukanneet sinua. Ehkä hänkin on ollut vain ihan oikeasti taitamaton, tökero ja tollo keskustelija, tuskinpa hän on sinua halunnut oikein tietoisesti loukata, tiedä sitten. Jos on, niin siinä tapauksessa anna kritiikin holahtaa toisesta korvasta ulos. ;) Minä pidän äärettömän tärkeänä kohteliasiuutta, toisen arvostamista ja tilannetajua :)

    Pidetään keskusteluyhteys auki ja arvostetaan toisiamme :) -Iina-

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit