Vieläkö Jumala puhuu?

Opiskelijatyttö oli hengellisellä leirillä ystäviensä kanssa. Laulettiin, juteltiin, kuunneltiin nuorisopastorin opetuksia takkatulen ääressä. Tunnelma oli kodikas. Leiripaikkana oli vanha maalaistalo. Yöt nukuttiin siskonpetillä kammarissa.

Muut vaipuivat hetkessä unten maille vaiherikkaan päivän jälkeen, mutta tytön silmiin ei uni tullut. Elämässä oli monenlaisia vaikeuksia. Seurustelusuhde oli juuri katkennut. Opiskeluala ei tuntunut oikealta, mutta parempaakaan ei ollut löytynyt. Hän tunsi olevansa täysin kelvoton.

Tunnit kuluivat patjalla pyöriessä, ja ahdistus kasvoi. Hän ei halunnut herättää toisia, eikä uskaltanut pastoriakaan lähteä etsimään.

Sitten hänen mieleensä tuli Raamatun jae: ”Minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus.” Rääkkääntynyt mieli alkoi rauhoittua, ahdistus väistyi ja uni tuli. Kuin Jumala olisi tullut vierelle, ja se riitti.

Jumalan Sana on Jumalan ja ihmisen välinen viestintäkanava. Kun Raamatun sanaa on mielen varastoissa, Jumala voi ottaa sopivan kohdan ja puhua sen kautta. Rohkaista, lohduttaa, varoittaa - mikä milloinkin tarpeen. Lukemalla Sanaa varastoimme sitä mieleemme ja luomme viestiyhteyksiä ylöspäin.
----
Jokaiselle kristitylle lienee selvää, että Jumala puhuu ihmisen omassatunnossa. Silloin on kyse siitä, toimiiko ihminen väärin vai oikein. Vanha sanonta kuuluu, että ”myötäkäymisissä Jumala kuiskaa, Sanassaan hän puhuu, vastoinkäymisissä huutaa”. Tämä yleisluontoinen ilmaus kertoo lähinnä sitä, että Jumala haluaa muistuttaa meitä olemassaolostaan. Mutta tässä blogissa käsittelen asioita, jotka liittyvät Jumalan ja yksittäisen ihmisen suhteeseen. Voiko kristitty ”kuulla” Jumalan puhuvan hänelle jotain aivan henkilökohtaisesti?

Silloin tällöin tapaa uskovia, joiden puheissa toistuu: ”Herra sano mulle...” Sitä, miten Herra sanoi, ei selitetä, ikään kuin olisi ihan normaalia, että Jumala puhuu hänelle. Haluaisin joka kerran kysyä, kuuliko hän Jumalan äänen korvilla vai sydämellä vai jotenkin muuten? Tuntuu kuitenkin loukkaavalta kyseenalaistaa, kun toinen toteaa sen kuin itsestäänselvyytenä. Tämä näyttäisi olevan yleisempää vapaiden suuntien kuin luterilaisen kirkon piirissä.

Tosin eräässä iltahartaudessa luterilainen naispappi korosti hiljaisten hetkien merkitystä todeten, että tulee olla hiljaa niin kauan, että kuulee Jumalan puhuvan. Hän sanoi sen painokkaasti kahteen kertaan, mutta ei selittänyt tarkemmin, miten tuo kuuleminen toteutuu. Kuinkahan moni muu kuulija minun lisäkseni jäi hämmentyneisiin mietteisiin. Hiljaisia hetkiä minulla kyllä on ollut, mutta koskaan en ole päässyt niin pitkälle, että olisin kuullut Jumalan puhuvan. Hiljaisuuden retriiteissäkin olen ollut, mutta sielläkään en ole kokenut sellaista, minkä voisin tulkita Jumalan puheeksi juuri minulle.

Itselläni ei siis ole koskaan ollut kanttia sanoa, että Herra puhui minulle. Sellaisia kokemuksia kyllä on ollut, että jokin Raamatun sana on tuntunut kolahtavan suoraan johonkin asiaan, joka on ollut sillä hetkellä vaikea. Mielipaha, pelko tai ahdistus on hävinnyt sanan vaikutuksesta. Sellaisen olen kokenut Jumalan puheena itselleni, mutta en silti ole katsonut aiheelliseksi julistaa sitä muille Herran suoranaisena puheena.

Olen useasti miettinyt, minkälainen mahtoi olla Jeesuksen kommunikaatio Isän kanssa? Oliko se samanlaista kuin meidän? Joutuiko hänkin enimmäkseen vain kyselemään, valittamaan vastustajiensa vainoa, odottamaan... Vai puhuiko Jumala hänelle korvin kuultavin sanoin? Sanoohan hän: ”Kun puhun, puhun niin kuin Isä on minun käskenyt puhua.” Jeesushan vietti paljon aikaa öisin rukouksessa, esim. ennen kuin hän valitsi 12 oppilastaan.

Jos kuulee jotain yliluonnollista korvilla tai sisimmässä, miten voi olla varma, että se on Jumalan ääni? Raamattu kyllä sanoo, että Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella, mutta sitä vain ei huomata. Ajattelen, että Jumalan puhe ei ensisijaisesti ole äänellistä, vaan esim. asioiden järjestymistä yllättävillä tavoilla. Jumalan puhe ihmiselle voi olla myös sisäinen vakuuttuminen, että nyt on tehtävä niin tai näin. Uskon kyllä, että joskus Jumalan puhe voi olla kuin korvilla kuultua. Esim. joissain onnettomuustilanteissa joku on kuullut jonkin kehotuksen, joka on estänyt onnettomuuden.

Myös joillakin harvoilla kristityillä voi olla erityislaatuinen kutsumus, johon kuuluu, että Jumala puhuu heille, esim. profeetallinen armolahja. Silloinkin seurakuntalaisilla on oikeus arvioida näin saadut sanomat Raamatulla. Olen kuullut tapauksista, joissa jollekin ihmiselle on annettu tehtäväksi mennä sanoman jollekin toiselle ihmiselle jotain. Sitä en kyllä tiedä, miten tämä tehtäväksi anto on tapahtunut.

USAssa ns. evankelikaalien keskuudessa on yleistynyt tapa, että Jumalan puhetta yritetään kuunnella nimenomaan omasta sisimmästä. Raamattu jää aivan toisarvoiseen asemaan. En ole perillä, missä määrin tämä tapa on rantautunut Suomeen.

Tavallisten kristittyjen kokemusmaailmaan Jumalan puheen kuuleminen ei nähdäkseni kuulu kuin joissain harvoissa poikkeustilanteissa. Me elämme uskossa, emme näkemisessä - emme välittömässä yhteydessä Jumalaan minkään aistin välityksellä.

Nykyään islamilaisista maista kuulee usein uutisia, että Jeesus ilmestyy ihmisille ja puhuu heille, usein unessa, joskus valvenäyissä. Tämä on ymmärrettävää siellä, missä Raamattua ei ole luvallista lukea eikä omistaa, ja missä evankeliumin julistaminen ei ole mahdollista. Silloin Jumala käyttää muita keinoja. Mutta jos Raamattu on vapaasti käytettävissä, ajattelen Jumalan puhuvan nimenomaan sitä käyttäen. Ihmisen velvollisuus on olla kuulolla eli Jumalan kirjoitetun tai julistetun sanan ulottuvilla. Sen ihmeellisemmästä ainakaan itselläni ei ole kokemusta.

P.s. Jos lukijoilla on kokemuksia Jumalan puhuttelusta tavalla tai toisella, kertokaapa kommenteissa.

14 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jumala on aina hyvin tasapuolinen ja hän antaa lahjojaan sen mukaan. Kertomuksesi tyttö sai kuulla Jumalan puheen, kun Jumala Pyhänä Henkenä muistutti tyttöä tuosta rauhoittavasta sanasta. Itse sain vastaavan sanan kun nuorena miehenä olin askeleen päässä itsemurhasta. Juuri enne tuota askelta sain sydämelleni sanat Psalmista 42 jae 12. Koko elämäni siis pelasti tuo yksi lause, joka Jumala sanassa kautta minulle antoi. Tuota lupausta on seurannut myös sen toetutuminen elämässäni. Eikä se ole ollut vähäistä. Sitten on ollut toisenlaisiakin tilanteita, joissa olen ollut hädissäni, jostakin ja siihen Jumala on antanut sydämelle joitakin sanoja, jotka aivan hyvin olisi voinut käsittää omiksi ajatuksiksi, mutta ne olen tunnistanut Jumalan puheeksi, siitä, että niiden mukana katosi kaikki hätäännys ja tuli täydellinen rauhoittuminen. Rauhasta ja samalla tietystä totuudellisuudesta, jossa tajuaa olevansa korkeimman erityisessä huolenpidossa. olen oppinut tunnistamaan Jumalan puheen ja erottamaan sen omista ajatuksista. Yhteistä näille kokemuksille on ollut jokin hätä tilanne, johon olen saanut avun. Jos toivot Jumalan puhetta , niin pyydät samalla vaikeita tilanteita elämääsi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Pekka. Kokemuksesi oli siis juuri sen kaltainen, joista mainitsin, eli sinullakin oli mielessäsi jo Raamatun sanan varastoa, jota Jumala sitten käytti. Tämä ainakin on turvallinen tapa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Puutuit Anita aiheeseen, jonka minäkin olen kokenut problemaattiseksi. Joskus olen keskustelussa saanut vastauksen ”tuota ei Herra ole vielä minulle kertonut”. Usein vastakysymykseni on tiivistettynä: katsotaanko Raamatusta, tutkitaan sitä.

    Blogisi otsikkoon on mielestäni hyvä vastaus Heprealaiskirjeen alussa. Näin Jumalan puhehistoriasta: ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat.”

    Ja nuo Pojan puheet on sitten kirjoitettu Raamattuun meille tarpeellisessa määrin. Muu osa kirjasta on esimerkiksi noiden muinaisten profeettojen tekstiä ja Jeesuksen jalanjäljissä kulkijoiden.

    Olisiko niin, että jos heittäytyy nykyajan yksityiprofeetaksi ja uskoo saavansa ikiomia sanomia Jumalalta, palaa Heprealaiskirjeessä Kaikkivaltiaan aiemmin käyttämään viestintäkanavaan? Ja omin valtuutuksin? Mutta jos uskoo, että voi saada ymmärrystä siihen, mitä Raamatussa jo on, kulkee Raamatun opastamaan suuntaan.

    Aikanaan etiopialainen juutalaismies halusi Herran puhuvan.(Apt8) Hänellä oli Raamattu, mutta ei ymmärtänyt lukemaansa. Kerrotaan, että ”Herran enkeli puhui Filippokselle” ja johdatti hänet etiopialaisen luokse. Miehestä tuli kristitty. Olisko nykyäänkin Herran puhetta se, että luemme Jumalan sanaa ja annamme opettaa sitä itsellemme?

    Mistä sitä opetusta sitten ammennamme, sen joudumme päättämään ihan itse. Valintaa on. Jeesus lupasi, että ”minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”(Mat28:20) Ja hän tarkoitti juuri niitä, jotka noudattavat saman jakeen opetuskäskyä Vapahtajan ohjeiden mukaisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Toisaalta armolahjojen luettelossa on profetoimisen lahja. Paavali sanoo: “Profetoimista älkää halveksiko.” Ja sanoo, että Jumala on antanut seurakunnalle apostolit, profeetat…Jeesuksen jälkeenkin seurakunnassa oli profeettoja, mm. Agabos, Filippoksen neljä tytärtä ym. Ja Johannes varoittaa vääristä profeetoista.

      Tosin tässä blogissa en keskity vain profeetallisen lahjan saaneisiin, vaan tarkastelen asiaa tavallisen kristityn näkökulmasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Profetoimisesta sanotaan Mooseksessa, että jos se mitä sanotaan ei toteudu, ei se silloin ole Jumalasta vaan profeetta on puhunut omiaan. Jeesus ei tullut takaisin silloin kun lupasi, joten Jeesus tai kirjoittajat ovat puhuneet omiaan.

    Joku viisas on sanonut, että uskovaisen ja ateistin ero on siinä, että uskovainen uskoo keskustelevansa jonkun toisen, kuten Jumalan kanssa ajatuksissaan, kun taas ateisti uskoo keskustelevansa itsensä kanssa.

    Jostain syystä kuitenkin, jos mietit jostain asiaa tai ukonnollista kysymystä illalla, tai edellisenä päivänä, se voi seuraavana aamuna aueta, ihan itsestään. Joku on sanonut, että vastaus tulee suoraan lähteestä, eli mistä se silloin tulee ?

    Voi myös tapahtua niin, että jostain vastaan tulee kirja, josta löytyy se vastaus. Kirjassa voi olla myös muuta tietoa, jota tarvitsen. Aivan kuin johdatuksen omaisesti, tai annettuna. Tällaisia pieniä/ suuria ihmeitä tapahtuu, jos lähtee etsijän tielle, eikä pitäydy vain dogmeissa.

    Dogmi on ilman todisteita päteväksi katsottu lause.

    Aiheesta; usko tulee kuulemisesta, yksi esimerkki.

    Lapsena joku kertoi meille lapsille, että heinäsirkan ääni tulee siitä, että heinäsirkalla on viulu, jota se soittaa. Aiheesta oli olemassa myös kuvia satukirjoissa ja lapset usein uskovat satujen olevan myös totta.

    Ajatus hyvin pienestä viulusta oli kiehtova ja halusin nähdä onko se totta. Niinpä pyydystin heinäsirkkoja, mutta en löytänyt yhtään, en ainoastakaan viulua, ja niinpä se osoittautui valheeksi. Se oli siis ilman todisteita päteväksi katsottu lauseke.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Ei Jeesus ole lupaustaan pettänyt. Hänen lupauksensa jatkuvasta läsnäolosta omiensa luona toteutui jo ensimmäisenä helluntaina, kun Pyhä Henki laskeutui apostolien ja uskoon tulleiden ylle. Kaikki kastetut ovat jo kasteen perusteella tästä läsnäolosta osalliset, vaikkeivät suinkaan kaikki sitä itse tiedosta. Mitä tulee Jeesuksen ilmestymiseen kirkkaudessa koko ihmiskunnan nähtäväksi sanoi Jeesus maan päällä eläessään itsekin, että sitä aikaa ei tiedä edes hän itse, vaan Isä yksin. Se aika ei vielä ole tullut, me siis edelleen odotamme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Anitta nostaa esiin mielenkiintoisen ilmiön . Sen ,että ihminen jolla on tietty varasto, tässä tapauksessa Raamatun lauseita, voi kokea niiden esiin tulemisen ratkaisevalla hetkellä Jumalan lohduttavaksi työkaluiksi. Sana tulee Lihaksi.

    Asiaa voi kehitellä siten ,että tuttava tai vieras lähimmäinen on ratkaisevalla hetkellä tukena ja toimii tällöin Jumalan lohduttavana työkaluna. Kukapa ei jotain sellaista ole kokenut. Ei sellaiseen tarvitse aina liittää jumala-tietoisuutta tai vetää häntä mukaan ylimalkaan , vaan olla kiitollinen siitä ,että jossain lähimmäisessä on jotain Jumalan hengestä, oli hän itse siitä tietoinen tai ei.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Toki ihminen voi olla ihmiselle “enkeli”. Siitä on varmasti jokaisella kokemuksia. Emmekä koskaan tiedä, onko Jumala hänet lähettänyt vai onko tullut ihan vain omasta halustaan. Yhtä tärkeä, oli niin tai näin.

      Mutta aina ei niitä ihmisenkeleitä joka tilanteeseen osu, kuten esimerkin opiskelijatytöllä. Silloin tarvitaan muuta apua.

      Mutta se, mitä tässä pohdiskelen, ovat nämä joidenkin kristittyjen väitteet, että Herra puhuu suoraan, kehottaa sitä tai tätä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Rauli Toivonen: “Olisiko niin, että jos heittäytyy nykyajan yksityiprofeetaksi ja uskoo saavansa ikiomia sanomia Jumalalta, palaa Heprealaiskirjeessä Kaikkivaltiaan aiemmin käyttämään viestintäkanavaan? Ja omin valtuutuksin?”

    Miten ajattelisit että tämä sopii omaan uskonyhteisöösi, jonka ajattelet olevan ainoa oikea totuus ja ainoa tie pelastukseen?

    Jehovan todistajilla on huikea ansioluettelo väärien ennustusten saralla. Ajatteletko, että se ei merkitse mitään? Ja jos ajattelet, miten perustelet sen?

    Tässä ihan vain osa Jehovan todistajien vääristä ennustuksista, eli vuosiluvuista, joina vuosina ennustettiin tapahtuvan jotain (milloin mitäkin, tavallisesti harmageddonia), jota ei sitten tapahtunutkaan.

    1910, 1914, 1915, 1917, 1918, 1920, 1921, 1925, 1932, 1935, 1940, 1951, 1975, 1980, 1986, 2000.

    Yhtenäkään näistä vuosista ei tapahtunut sitä mitä Jehovan todistajat ennustivat.

    Mitä mieltä olet, montako väärää ennustusta ansioluettelossa pitää olla, jotta ennustajalle voidaan ojentaa väärän profeetan diplomi?

    https://www.jwfacts.com/watchtower/1800s.php

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.”

    Tämä menee vähän ohi aiheesta (Jumalan puheen kuulemisesta), mutta jotain puhuttelevaa on tuossa Jeesuksen opetuksessa.

    Itse olen kokenut Jumalan puhuttelun ja lohdutuksen sisäisenä keskusteluna Jumalan kanssa. Joskus menneisyydessä rukoilin ns. Kielillä ja huomasin ymmärtäväni, mitä rukoilin, ja niin myös tapahtui, että tuo rukous muuttui äänettömäksi sisäiseksi dialogiksi, jossa Jumalan Henki vaikuttaa Ja valtaa kaiken ymmärryksen. Vuorovaikutus koituu minulle siunaukseksi ja lohduttaa syvästi. En osaisi itse keksiä niitä sanoja, joita mieleeni nousee ja joskus Henki vain ylistää Jumalaa, sanoilla joita en osaa tai edes voi ääneen lausua… Enempää en osaa asiaa selittää, mutta tärkeää on vetäytyä omiin oloihin ja ymmärrän täysin, mitä Jeesus tuossa tarkoittaa, kun sanoo: ”Mene kammioosi.”

    Näin henkilökohtaista ei olisi täällä tarpeen jakaa, mutta aiheen suora kysymys vaatii, joskus jakamaan näinkin omakohtaisia kokemuksia… Aihe on erittäin tärkeä Kristitylle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Ismo,” joskus menneisyydessä rukoilin kielillä”. Vähemmän nykyään? Blogeilla keskustelet ja perustelet mielipiteitäsi pitkillä Raamatun kohdilla. Ne ovat aina olleet rakentavia. Jumala puhuu sanassaan. Raamattu on tarkka ilmoitus menneestä, tästä hetkestä sekä tulevasta. Profeetallinen sana on aiheuttanut ja edelleen aiheuttaa kiistoja, koska ymmärryksemme on vajaa. Kielillä puhuvaa on moninkertaisesti vaikeampi ymmärtää. Me voimme puhua Jumalalle rukouksessa ja luottaa siihen, että hän kuulee rukouksemme. Luottaa, koska harvoin näemme rukoustemme tulosta. Silloinkin kun saamme vastauksen rukoukseen, saatamme sitä epäillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Kiitos, että rohkenit kertoa. Minulla ei ole koskaan ollut tuon kaltaisia kokemuksia. Rukoilemiseni on samanlaista keskustelua kuin vaikkapa puolison kanssa, mutta ei siitä koskaan dialogia ole tullut. Vastauksia tulee tapahtumien muodossa.

    Kielillä puhumista en ole koskaan ymmärtänyt enkä kokenut. Kun olen joltain asiaa kokeneelta kysynyt, hän on sanonut, että pitää vaan alkaa puhua. No, en tietenkään voi, kun en tiedä, mitä sanoa.

    Olen sanonut Jumalalle, että jos sellainen on minulle tarpeen, sen armolahjan saa antaa, mutta tavoittelemaan en lähde. Enkä oikein ymmärrä, miksi sitä esiintyy pääasiassa vapaissa suunnissa. Jos se on Pyhän Hengen vaikutusta, luulisi sitä olevan yhtä lailla eri seurakunnissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ” Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa. Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä. Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa. Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan; sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu. 1.Kor.14:1-5

    Kari oikein ymmärsit, en juurikaan enää rukoile kielillä, se ei ole tarpeen, kun taas ymmärryksellä rukoileminen on sisäisen rakennuksen kannalta hyvin tärkeää. Yhdellä yksi, toisella toinen, kunhan kaikki on rakennukseksi ja yhteiseksi rakentumiseksi Kristuksessa.

    Kielillä puhuminen ei ole mielestäni tarkoitettu julkiseen käyttöön. Mitä hyötyä on siitä, jos kukaan ei puhetta ymmärrä? Jos taas ymmärrän, niin voin puhua ja kirjoittaa Suomeksi tai miten vaan kielitaitoa on. Kieli on Jumalasta, aina.

    Minulle on tapahtunut joskus outoja asioita ja kerran olin hämilläni, kun katsoin TV 7 ohjelmaa, jossa keskustelijat puhuivat Israelin tilanteesta. Seurasin ohjelmaa ja ihmettelin, kun he puhuivat Suomea, vaikka olivat Israelilaisia. Hetkenä päästä tajusin, että he puhuivat Hebreaa, enkä enää ymmärtänyt mitään. Kieli on ihmisen syvimpiä olemuksia. Eläimetkin puhuvat keskenään, mutta kieli tulee Jumalalta.

    Kielillä puhumiseen on syytä suhtautua myös varauksella, tärkeämpää on puhua ymmärryksellä. Tunnen läheisen, joka oli huumattuna (väärät lääkkeet) alkanut sairaalassa puhumaan kielillä sekavia ja lääkärit luulivat, että hän oli hullu.

    Hulluutta ei ollut, vaan kyse oli kortisonin aiheuttamasta psykoosista. Ihminen on hyvin monimutkainen olento. On surullista, jos ihminen ei ota huomioon, että hänet on Luotu, eikä hän ole itsensä oma, vaan Jumalan. Jumala on järjestyksen, ei epäjärjestyksen Jumala, Herra on kaiken Luoja.

    Jumalalla on hyvä tahto ihmistä kohtaan Kristuksessa. Tämä on tärkein asia muistaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    ISMO. Kerroit puhuneesi kielillä ja sitten sait sanoja mieleesi, joista muodostui ikään kuin keskustelu. Kyse on profetian lahjasta, joka toimii juuri näin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).