Vihan aika

Suomen historiassa on kaksi vaihetta joita nimitenään: Isoviha ja Pikkuviha. Ne olivat sotia, jotka päättyivät rauhaan ja joku osa maata vaihtoi omistajaa. On jotenkin erikoista se, että vihainen hyökkäys palkitaan maa-alueilla, tosin voittaja on oikeassa ja määrää tahdin. Eurooppaa on kohdannut kansainvaellukset ja hunnisodat. Attila oli niin vihainen joukkoineen, että sanottiin: Ruohokaan ei kasva sinne missä Attila on kulkenut. Vihainen täytyy olla ihmisen, joka tällä kelillä sytyttää maastopalon esimerkiksi Kreikassa. Ihmiset eivät päässeet pakoon. He kohtasivat kohtalonsa jotkut toisiaan syleillen.

Raamattukin puhuu vihan ajasta. Varmaan siitä on annettu myös tuntomerkkejä. Ehkä me näemme jo jotain, jos näemme ja uskallamme katsoa. Olen kuullut luonnehdinnan siitä, että Kolminaisuus on vaihtunut vaivihkaa kolminaisuudeksi ainakin siellä ja täällä. Uusi kolminaisuus olisi siis. Tiede, humanismi ja vääränlainen tasa-arvo. Meidän monen elinaikana on ollut ylimuistoinen nautintaoikeus muutamaan asiaan. Maallisissa asioissa ylimuistoista nautintaoikeutta kunnioitetaan. Jos joku on tehnyt joskus polun pihasi läpi omalle tontilleen, niin se pitää merkitä kauppoja tehdessä rasitteeksi.

Helposti tulee sellainen olo, että elämänpiiri pienenee. Mieleeni tulee eräs mummo, jonka kanssa kävin Teuvan hautausmaalla tarkistamassa arvokasta sukuhautaa. Hautausmaalla oli tehty jotain järjestelyjä ja haudan pinta-ala oli hänen mielestään pienentynyt pahasti. Oliko niin, että hiekkapolku oli nipistänyt siitä vähän. En tiedä, mutta pahaa mieltä se aiheutti hänelle ja se koski myös hänen vanhurskaina täätä erkaantuneita vanhempiaan. Jos olen nuoruudessa kuullut miehen äänen ja nähnyt miehen kädet, kun olen polvistunut ehtoollisen viettoon, niin se ei olekkaan enää ylimuistoisen nautintaoikeuden piirissä ja pakotetaan menemään seitsemän meren taakse, jos vielä haluaa kokea samaa. Humanismi on rautaa!

Jos nuoruudessa on tottunut Luterilaiseen järjestykseen,, niin varmasti on saanut myös opetuksen, että Raamattu on ylin ohje jolla mitataan opit ja opettajat. Voihan sitä mitata, kunhan ei puhu ääneen, ettei tule pilkatuksi. Tiede on rautaa! Tieteen arvelut ovat Jumalan sanoja kovempaa valuuttaa nykyisin  ainakin näyttää siltä. Olisiko aika herätä? Tai ainakin kääntää kylkeä.

Tasa-arvoa ei kukaan ala arvostella sen klassisessa mielessä, jos vähänkin itsestään pitää. Olen kuitenkin havainnut erään asian, joka on muuttunut melkoisesti. Piispojen pitäisi olla esipaimenia, jotka pitävät lupauksensa mukaan huolta, että toiminta on järjestäytynyttä ja mahtuu puitteisiin. Tähän piiriin kuuluu papiston kaitseminen kaidalla tiellä. Nyt on havaittavissa kuitenkin sellaista tasa-arvoa, että kenen tahansa papin mielipide on yhtä hyvä kuin piispankin. Tietysti silloin saa ollakkin, jos se on sama ja Luterilaista perintöä kunnioittava. Kuitenkin on kuulunut äänenpainoja toimenpiteistä, joita suoritetaan olipa kirkon ja piispojen kanta mikä hyvänsä. Maallisessa vallankäytössä tätä voisi sanoa anarkiaksi.

Voisiko nyt tehdä sellaisen analyysin, että yksilöt ja ryhmittymät tulevat entistä vihaisemmiksi toisiaan kohtaan ja viemme yhdessä kehitystä todellista vihan aikaa kohti ja siinä sitten näkyy eskatologian kuohkeus kukassaan.

4 kommenttia

  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Oli myös vanha viha 1495-1497 ja pitkä viha 1570-1595.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Teemu Kakkuri :”Oli myös vanha viha 1495-1497 ja pitkä viha 1570-1595.”

      Ja oli monta muutakin suurvaltojen lietsomaa keskinäistä vihaa. joiden jälkeen aina solmittiin muka “ikuinen rauha” .Tässä esimerkkejä vuosiluvuista: : 1337-39, 1348-51, 1395-97, 1411, 1444, 1464, 1473-97,1555-57, 1587-97,1610-17,1656-57, 1710-21…

      Ihmettelen sitä, että kukaan voi “bona fide” antaa anteeksi suurvalloille ja heidän valtioissa toimineille “marioneteilleen”, että viime sodan vuoksi maata puolustaneet vanhempamme tai isovanhempamme haluttiin kollektiivisesti valtion toimesta kirjata Pariisin rauhansopimukseen syyllisinä tai osasyyllisinä ihmiskunnan pahimpiin koskaan vanhenemattomiin rikoksiin, vaikka he sotien aikana olisivat olleet lapsia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Olisiko niin, että Suomen johto hallitsi sodankäynnin paremmin kuin diblomatian sodasta rauhaan? Olisiko niin, että matala itsetunto laittoi asettumaan kynnysmatoksi ilman äänioikeutta ja veteraanit piti ikäänkuin piilottaa jonnekkin. Veteraanithan olivat varmasti myös politiikassa mukan, mutta eivät katsoneet omaa etuaan silloin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lauri Lahtinen
    Lauri Lahtinen

    Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.. NYt olen käsitellyt Vuorisaarnaa ja hakukone varmasti löytää, jos jotain kiinnostaa..

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit