Vihinkö vai en – kas siinäpä pulma

Seurakunnassamme on pakistanilainen kristitty perhe, joka asuu seurakunnan asunnossa, tekee työtä ja maksaa kiltisti veronsa sekä haluaa oleskeluluvan Suomessa, koska Pakistanissa Taleban on heidän uhkanaan. Sitä migri ei tietenkään usko, koska Pakistanissahan on miljoonia muitakin kristittyjä, jotka voivat siellä asua. Mikseivät siis myös he? No, juuri siksi, että niitä miljoonia muita kristittyjä ei ole (vielä) uhattu henkilökohtaisesti hengen ja terveyden menetyksellä.

Mutta tämänhän me jo tiedämme. Perhe hakee nyt työperäistä oleskelulupaa Suomesta. Sekin on mahdollista, jos ”perheenkokoajan” (laillinen termi) nettotulot ovat vähintään 2600 e/kk. Sitä kohti ollaan menossa, kun molemmat vanhemmat käyvät töissä ja saavat lapsilisää.

Mutta tiesimmekö sitä, että tämän perheen isä ja äiti ovat solmineet avioliiton Pakistanissa jo yli kymmenen vuotta sitten, heillä on kolme lasta, mutta Suomen viranomaiset eivät usko, että he ovat naimisissa. Siksi heidät pitäisi vihkiä uudelleen avioliittoon Suomessa.

Perheessä oli yhteinen sukunimi ja kaksi lasta, kun he tulivat Suomeen muutama vuosi sitten. Toukokuussa heille syntyi kolmas lapsi Espoossa. Lasta ei ole kuitenkaan voitu rekisteröidä isän nimelle, koska Pakistanissa solmitun avioliiton dokumentteihin ei luoteta. Vaikka heillä on hallussaan suurlähetystön leimat ja oikeaksi todistetut paperit ja kaikki.

Miksi ei luoteta? Englanninkielisessä vastauksessaan maistraatti sanoo syyksi sen, että Norjassa sijaitseva Pakistanin suurlähetystö ei ole voinut vuoden 2017 jälkeen saada Pakistanista luotettavaksi osoitettuja dokumentteja. Huijareita on liikkeellä ja Pakistanissa viranomaisia on helppo lahjoa. Mikseivät siis tämänkin perheen dokumentit olisi joko väärennöksiä tai korruptiolla hankittuja?

Mikä ratkaisuksi, kun Pakistanin suurlähetystö on nostanut kädet pystyyn? Onneksi Suomessa olemme demokratiassa ja tämä on oikeusvaltio. Ratkaisu on tämä: pakistanilainen isä menköön täällä dna-testiin ja todistakoon isyytensä, sen jälkeen jo kertaalleen Pakistanissa avioliiton solmineet kolmen lapsen isä ja äiti solmikoot Suomessa uudelleen avioliiton täkäläisten lakien mukaisesti. Ja voilá, Suomessa syntynyt lapsi saa saman statuksen kuin perheen kaksi muuta lasta tänne tultuaan: heillä on laillisesti sama isä, yhteinen sukunimi ja heidän vanhempansa ovat laillisesti avioliitossa.

Maistraatin tekemän avioesteiden tutkinnan mukaan avioliiton solmimiselle Suomessa ei ole estettä (kuten esim. jo kertaalleen solmittu avioliitto jossain muualla). Jotta siis perheen kolmannelle lapselle voidaan saada sama isä ja sukunimi kuin perheen kahdelle vanhemmalle lapselle, isyystesti on tehtävä ja uusi avioliitto Suomessa solmittava.

Kuulostaako erikoiselta? Niin minustakin. Mutta ei se mitään. Minähän voisin heidät helposti vihkiä avioliittoon. Paitsi etten kirkkojärjestyksen mukaan voisi, koska nämä kristityt eivät ole luterilaisia, vaan kuuluvat helluntaiseurakuntaan. He osaavat kyllä Isä meitäät ja uskontunnustukset ym., mutta rippikoulua he eivät ole käynet eivätkä ole kirkkomme jäseniä, vaikka ovat kyllä aktiivisia kristittyjä, minkä vuoksi Taleban heitä Pakistanista uhkailikin.

Jos vihkisin heidät avioliittoon, tekisin luonnollisesti kirkkojärjestyksen mukaan muodollisen virkavirheen, mutta vihkitoimitus olisi silti Suomen lakien mukainen ja pätevä, koska minulla on valtuutus toimia Suomessa vihkiviranomaisena eikä avioparilla ole tutkinnassa todettu avioliittoon vihkimiselle estettä.

Mitä minun pitäisi tehdä? Vihkiminen olisi virkavirhe, josta esimieheni piispa (jota Espoossa ei tällä hetkellä edes ole!) tai ainakin Espoon tuomiokapituli antaisi minulle nuhteita kirkkojärjestyksen muodollisesta rikkomisesta (vaikka juridisesti en ole toiminut väärin). Vai pitäisikö suosiolla jättää homma maistraatin hoidettavaksi, koska minulla ei ole vihkimiseen kirkon antamaa valtuutusta?

Omatuntoni sanoo, että ”vihi, koska se olisi eettisesti oikea tapa toimia Suomen viranomaisten epäoikeudenmukaisen (vaikkakin laillisen) ja perhettä nöyryyttävän toiminnan vuoksi”. Liittyisin siis anarkistipappien joukkoon, jotka vihkivät, vaikkei heillä ole siihen kirkon valtuutusta.

Järkeni sanoo, että ”älä vihi, koska sinulla ei ole siihen valtuutusta ja aiheutat epäjärjestystä kirkossa ja hämmennystä muissa viranomaisissa ja todennäköisesti vihkiparissakin”. Pysyisin siis kiltisti ruodussa, koska näin on sovittu, vaikka ottaisikin päähän tällainen ihmisten nöyryyttäminen.

Vihinkö vai en – kas siinäpä pulma.

 

34 kommenttia

  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Apostolin mukaan kirjain tappaa, mutta kun keskustelua on seurannut, niin vielä tehokkaammin tappaa seurakuntaoppi. Hengen vapaus on vapautta sydämen teologiaan, koska se on vapautta laista, jonka kirjain tappaa. Kirjain tappaa elämän.

    Apostoli puhuu sydämen ympärileikkauksesta. Mitä se mahtaisi tarkoittaa. Ehkä ainakin sitä, että sydän paljastuu lihan peitosta. Mihin se johtaa, jos liha ei enää pysty määräämään sydäntä? Olisiko sillä mitään tekemistä sydämen teologian kanssa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Jos pariskunta on jo kotimaassaan vihitty kirkollisesti ,niin olisi väärin vihkiä heitä samalla lailla täällä. Maistraatti on oikea paikka samoin DNA testi kaikista lapsista vahvistukseksi sille, että vanhemmat ovat heidän vanhempiaan ja sillä perusteela sangen todennäköisesti eläneet avioparina.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      “Jos pariskunta on jo kotimaassaan vihitty kirkollisesti ,niin olisi väärin vihkiä heitä samalla lailla täällä.”

      Mikä siinä on väärin? On muotia uudistaa avioliitto, vaikka siihen ei ole mitään pakottavaa syytä enkä ymmärrä, mikä siinäkään on väärin. Jotkin ihmiset käyvät vesikasteella useita kertoja, kun ovat epätietoisia siitä, mikä vesikaste on pätevä. Mikä siinä on väärin sen enempää kuin avioliittoon vihkimisellä erilaisten vihkikaavojen kautta eri kirkoissa.

      Huh huh näitä DNA testejä lapsille todisteeksi, että “vanhemmat ovat heidän vanhempiaan ja sillä perusteela sangen todennäköisesti eläneet avioparina”. Mikä on tämän dystopian idea?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Tapio

    Kristilliset toimitukset ovat sitovia. Se että on tullut muotiin vahvistaa avioliittolupauksia ei ole sama asia kun uudelleen vihkiminen.

    Jos viranomaiset eivät usko papereita, niin ne todennäköisesti kuitenkin uskovat DNA testiä siitä että asianomaiset ovat lastensa vanhempia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jouni Turtiainen
    Jouni Turtiainen

    Espoonlahden ev.lut. seurakunnan kirkkoherra ja kirkolliskokousedustaja, joka asuu pappisvaimonsa kanssa kahden Helsingissä. Kolme aikuista lasta. Ympärivuotinen pyöräilijä.