Viimeinen huuto vasten yötä: "Käy, Herra, meitä siunaamaan!"

"Mä oon meidän perheen musta lammas."
"Ai, mustalammas? Kuinkas sä noin ajattelet?"
"No, mun sisko on pappi. Mä taas se, joka oon kiertäny ikäni maailmaa. Se mustalammas."

Olin vierailulla eräässä paikallisessa asuntolassa. Ennen kuin aloitimme ryhmätapaamisen, asuntolan henkilökunta kokosi väkeä yhteen. Jotkut siinä loppuun asti arpoivat mielessään tai ääneen, tulisivatko mukaan vai eivät. Yksi pyöritteli sormissaan tupakkaa, toisessa kädessä hyppyytti sytkäriä. Sanoin: "Käy ensin tupakalla, tuu sitten. Me odotetaan."

Pyysin asukkaita kertomaan jotain itsestään, ensimmäistä kertaa kun olimme yhdessä. Tupakalta tullut kertoi sitten olevansa tuo lapsuudenperheen mustalammas.

Lohdutin sekä tätä henkilöä, itseäni, että koko porukkaa sillä, että olitpa täällä maan päällä sitten pappi tai se viimeisimmän tuntoinen tientallaaja, Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla. Hän ei katso ammattiamme, eikä sitä, teimmekö mitään työtä. Hän katsoo sydämen tilaa.

Lopetimme yhteisen hetken kuuntelemalla Jaakko Löytyn laulun:
https://www.youtube.com/watch?v=PAuBqbIejjg

Perheensä mustalammas totesi ennen lähtöäni: "Tämä oli hyvä tunti!" Se oli ehkä paras palaute ikinä.

Kirjoittaja

Päivi Ahvenvaara
Päivi Ahvenvaara

Olen Vaasan suomalaisen seurakunnan diakoniatyöntekijä. Valmistuin diakoniksi Pieksämäen Diakista tammikuussa 2002. Kirjoitan paljon. Nykyisin haluan erityisesti tuoda esille diakoniatyön arkea. Pidän työtäni avoimesti esillä omissa profiileissani sekä Facebookissa että Instagramissa. Instagramista minut löytää nimimerkillä @paivialiasheinahattu. Tule seuraamaan!