Viimeinen pari uunista ulos 2/2

Lukijani!

Luopuminen ei ole tuskatonta. Mutta uuni on tyhjennettävä. Parempi patakintain kuin paljain käsin. Siksi väistyn pitkän kaavan mukaan.

Tein vuosi sitten tarjouksen Sinulle, Lukijani. Kirjeitä on syntynyt suunnilleen kerran viikossa. Otin siis siinäkin suhteessa todesta Ylläpidon suosituksen. Paitsi sydänkesällä.

Valittu rytmi on ollut sopiva. Lyhyempi väli olisi nimittäin merkinnyt sitä, että keskusteleminen eri kirjoitusten aiheista olisi jäänyt vähemmälle.

Tammikuussa tarjosin Sinulle pohdittavaa teemalla Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä. En silloin osannut odottaa, että myös kirjoittamiseen voi soveltaa vanhan kansan sanontaa "Lapsi tuo leivän tullessaan." Kirjoittaminen siis synnytti uusia aiheita. Niitä jäi kosolti hyllyyn vastaisen varalle.

Tulkaa kaikki -blogi sysäsi minut syvien vesien äärelle. Piispainkokouksen selonteko tarjosi elokuussa ruuhen, jolla lähteä soutelemaan. Seuraus oli, että sama teema kummitteli miltei kaikissa syksyn kirjeissäni. Jos ei suoraan, niin välillisesti. Kun aikani soutelin, totesin, että kiivailijaksi en muutu, en puolelle enkä toiselle.

Raamattu on ehtymätön aiheiden antaja. Etenkin erilaisten käännösten vertailu on ollut mielenkiintoista. Keskusteluakin ne pohdinnat ovat virittäneet. Kultajyviin saakka.

Vähäinen keskustelu oli viesti, että muistot elämän matkalta tai kuvaukset sattumuksista osuivat harvoin maaliin. Rippikouluaihe oli yksi poikkeus siihen sääntöön.

Tarjouskirjeessä uskottelin itselleni, että Harmaan Eminenssin takki sopisi päälleni. En ole ajatusta tyyten hylännyt, vaikka enimmäkseen takki on saanut riippua kaapissa. Odottakoon osaavaa räätäliä.

Lupasin leikitellä. En tyytynyt vain kieleen. Osan jutuista näet ajastin ilmestymään yökukkujien iloksi. Myös aikaleimassa on juju. Mikä? Jopa keksit!

Paria koukuttavaa asiaa jään varmaan kaipaamaan. Tarttuvin koukku on vuorovaikutus. Käyty keskustelu, niin omien kuin muiden kirjoitusten pohjalta, on antanut virikettä kasvuun. Toinen on välillinen palaute. Se haastoi minua kehittymään. Hyvänä mittatikkuna olivat etusivun listat: Luetuimmat blogit ja Vilkkain keskustelu.

Tarjous päättyy nyt. Jos joskus jossakin jatkan, palaan Harmaana rovastina. Tavaramerkin siis pidän.

Kiittäen

Sinun

Harmaa rovasti

Kirjoittaja

Jouni Parviainen
Jouni Parviainen

Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.