Viisaus - tieto - ymmärrys

Lähetysasemallamme oli kirjasto opiskelijoita varten. Sen suurin haaste oli pitää kirjat ajan tasalla. Kurssit uusiutuivat koko ajan. Silloin olisi myös pitänyt saada uusien kurssien mukaisia kirjoja. Tiedon hankinta kuuluu opiskeluun ja kirjat ovat yksi osa tuossa tehtävässä.

SUNNUNTAI 7.6.2020
Pyhän Kolminaisuuden päivä
Salattu Jumala
Ensimmäinen lukukappale: Saarn. 8: 16-17

Nykyään koko elämä on opiskelua. Aina pitää oppia uusia asioita. Muutoin putoaa pois yhteiskunnan kehityksestä.

Tietoa tulee paljon. On televisio, on radio, on lehtiä, on kirjoja, on netti ja muita tiedon saannin välineitä.

Toisinaan ihminen ilahtuu saamastaan uudesta tiedosta. Toisinaan väsymys pakkaa päälle. Toisinaan saa uutta voimaa ja intoa oppia enemmän ja enemmän, mutta toisinaan tuntuu, ettei mikään enää maistu, kiintiö on jo tullut täyteen.

Saarnaajan tuntemuksia viisauden hankkimisesta kuvaa lukukappaleemme sanat:

Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, ---

Hän oli ahkera tiedon hankinnassa. Uurasti yöt ja päivät saadakseen tulosta. Toisinaan hänestä tuntui, ettei saanut edes unta, kun uuden tiedon hankinta oli mielessä alati, oli sitten päivä tai yö.

Jumalan tekojen tutkistelu

Maailmassamme vallitsee suuri johdonmukaisuus. Monet ilmiöt toimivat niin säännöllisesti, että voimme laskea niihin liittyvät luonnonlait. Luonnonlaithan ovat laskennallinen selitys säännönmukaiselle maailman menolle.

Uskon näkökulmasta tarkastellen voimme todeta, että jokainen asia maailmankaikkeudessamme on Jumalan luomaa. Hän myös ylläpitää kaikkea. Koko universumimme on Jumalan kätten tekoa. Kaikki myös on hänen huolenpitonsa aihe. Luonnonlaitkin ovat vain hänen tekojensa laskennallinen kuvaus.

Mutta kun alamme pohdiskella, miten paljon voimme ymmärtää Jumalan suurta huolenpitoa luomastaan maailmasta, niin huomaamme tällä olevan rajan, jota emme voi ylittää.

Jumalan suuret teot ovat suurempia, kuin meidän mahdollisuutemme ymmärtää tai tajuta. Tietomme rajojen myöntäminen on viisautta. On turhaa vaatia tiedolta enempää, kuin sen pätevyysalueeseen kuuluu. Oikea nöyryys antaa täyden toimivallan omalle uteliaisuudellemme, mutta samalla myöntää, että tässä tai tässä on se raja, jonka yli meidän oma viisautemme ei ulotu.

On huomattava, että Jumalan viisauden raja ei kulje tässä kohdin, vaan hänen viisautensa alueeseen kuuluu kaikki se, mitä mekin voimme ymmärtää, mutta muyös kaikki se, mitä emme voi tajuta eikä käsittää. On teologiseesti virheellistä väittää, että Jumalan viisaus alkaa sieltä, mihin ihmisen viisaus päättyy. Tällainen rajaus nimittäin jättäisi meidän elämämme Jumalan työn ulkopuolelle. On siis oikein ilmaista niin, että sekä se mitä me käsitämme että se mitä emme käsitä, kuuluvat yhtä lailla Jumalan täydellisen viisauden piiriin ja näin hänen huolenpidollaan ei ole mitään rajoja.

--- havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä.

Tieto ei kasva pullistellen

Isälläni oli tapana sanoa, ettei ihmisen paino lisäänny yhtään siitä, että vaa'assa ollessaan pullistelee vatsaansa.

Näin myös meidän ihmisten tietämys ei kasva sen mukaan, miten me toivomme tietomme olevan, vaan ainoastaan hankkimalla lisää tietoa. Aitoon tietoon pääsee vain koko ajan lisää tutkistelemalla ja uutta opiskelemalla.

Samalla on aihetta muistaa, että emme koskaan voi tietää kaikkea. Se ei ole mahdollistakaan. Aika ja voimat eivät riitä kaikkeen ja elämässä on myös paljon muuta, mistä pitää huolehtia ja mikä vaatii aikansa ja voimansa.

Siellä täällä kohtaa ihmisiä, jotka eivät myönnä kaiken vajavaisuutta, vaan pöyhkeillen esiintyvät mukama vieläkin suurempina tietäjinä, kuin itse asiassa ovat.

Niinpä meille on hyvin terveellistä pitää mielessämme, mitä Saarnaajan kirja sanoo:

Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.

Tämä ei ole tarkoitettu pessimismin lietsomiseen tai tiedon hankinnan vähättelyyn, vaan se vain asettaa meidät omalle paikallemme, saa meidät tiedostamaan oman asemamme Jumalan luoman maailmankaikkeuden osasena.

Voimme siis todeta, että Jumala on salattu. Emme voi häntä ymmärtää luonnollisin aisteimme emmekä tajuta hänen suuruuttaan oman järkemme pohdiskeluilla, vaan kaikessa olemme Jumalan oman työn ja hänen antamansa ilmoituksen varassa.

Luther puhuu tästä kolmannen uskonkappaleen selityksessä seuraavasti:

Kolmas uskonkohta

Pyhitys

Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.

Mitä se merkitsee? Vastaus:

Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.

********************************************************

Pyhän Kolminaisuuden päivän ensimmäinen lukukappale

Saarn. 8: 16-17

Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.

39 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Matias Roto otat yhden lauseen ja todistat sillä omaa asiaasi, kuten tässäkin:

    “Huomaa, että Pyhä Paavali sanoo itseään syntisistä suurimmaksi.””

    Entäpä KUN Paavali sanoo myös:

    Room. 5:8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

    Siis ei Paavali sano itseään enää syntiseksi vaan että hän oli syntinen kun Jumala häntä kutsui.

    Voiko joskus myöntää olleesi väärässä, eikö rehellisyys kuulu kaikille paitsi valheen rakastajille.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Minulle ei ole vaikeaa myöntää olevani väärässä, jos niin huomataan.

      Sen sijaan en missään tapauksessa voi mennä niin onnettoman tekstin sanoman vääristelyyn ,mukaan, mitä sinä yritä yllä esittää.

      Miksi yhä uudelleen ja uudelleen yrität vääntää Raamatun sanaa 180 astetta päinvastaiseksi sen varsinaiseen merkitykseen nähden. Avaa silmäsi näkemään, että tekstissä seisoo “syntisistä suurin”, kun taas sinun tulkintasi vaatisi yhden ei -sanan lisäämistä tekstiin ja sen mukanaan tuomia pieniä muita muutoksia: ” — suurin ei-syntisistä –.” Tällaista Jumalan sanan vääristelyä ei koskaan pidä sallia.

      Joten Ari hyvä. Aavaapa silmäsi näkemään se, ettei kukaan voi omin voimin ymmärtää Raamatun sanaa, vaan siihen tarvitaan, että Pyhä Henki käyttää ohjaamaansa kirkkoa työvälineenään ihmisten opastamiseen uskon elämään ja Raamatun ihanan evankeliumin oikeaan ymmärtämiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Puuseppä ja ‘ krusifiksi’ , krusifiksi on oma lisäys.

    “(13:11 ) Tai entä puuseppä ?

    Hän sahaa puusta kappaleen, helpon liikutella, kuorii sen tottuneesti yliyltään, ksittelee sen taitavasti ja valmistaa siitä hyödyllisen astian, jokapäiväisen elämän tarpeisiin. Ja sitä tehtäessä jääneet tähteet hän käyttää, valmistaakseen ruokansa ja tulee ravituksi.

    Mutta sen jätteen, joka ei kelpaa mihinkään hyödylliseen, väärän ja oksaisen puunkappaleen hän ottaa ja veistää taiten joutohetkinänsä, muotoilee sen mielijohteensa mukaan ja tekee siitä ihmisen kuvan, tai valmistaa sen jonkun mitättömän eläimen kaltaiseksi, sivelee sen mönjällä , punaa sen pinnan ihomaalilla ja sivelee peitoon kaikki sen tahrat.

    Sitten hän valmistaa sille asunnon, sen arvolle sopivan ja kiinnittää sen raudalla lujasti seinään. Sillä hän pitää ennakolta huolen, ettei se putoa, koska hän tietää, ettei se voi itseänsä auttaa, sehän on vain kuva ja tarvitsee apua.

    Ja hän rukoilee sitä tavarainsa, vaimojensa ja lastensa puolesta, eikä häpeä puhutella hengetöntä esinettä. Hän anoo terveyttä voimattomalta, rukoilee elämää kuolleelta, pyyttää apua neuvottomalta, johdatusta matkalle siltä, joka ei voi ottaa askeltakaan; ja menestystä hankkeissa, toiminnassa ja kätten töissä hän rukoilee siltä, jonka käsissä ei ole voiman hiventäkään.

    Viisauden kirja

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Tarja

    Viisauden kirja on suuremmoinen kirja.

    Puhumasi kohta on omin sanoin riimitelty muunnos Jesajan kirjan toisesta osasta.

    44:13 Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimilla, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan. 44:14 Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi. 44:15 Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen. 44:16 Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: “Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean.” 44:17 Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: “Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani.” 44:18 Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä. 44:19 Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: “Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!”

    Krusifiksi ei ole luonteeltaan jumalankuva. Ihminen elävänä ihmisenä, henki ja ruumis yhtenä sieluna, mies ja nainen, rakastavana, toimivana, jne., on Jumalan kuva. Krusifiksi tehtävänä on toimia meidän psykologisena muistuttajanamme uskomme ratkaisevan suuresta perustasta: Meidät on sovitettu Jumalan ja toinen toistemme kanssa Golgatan ristillä.

    Tällä on sama tehtävä kuin rukouksiin pukeuduttaessa nahkaisilla raamatunlauskoteloilla, Tefillin, ‏תפילין‎, tai kodin oven oikeaan pieleen kiinnitetyllä pienellä kotelolla, Mezuza, ‏ , מזוזה‎jossa on pergamentille kirjoitettuja Tooran eli Lain jakeita.

    Näidenkin tehtävänä on muistuttaa uskon peruskysymyksestä: Jumalan palvelemisesta täydestä sydämestään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Matias Roto siis mitä yritit sanoa, se että Jeesus kutsuu syntisiä parannukseen, onko näin?

    Sitten kun syntinen tekee parannuksen ja ottaa kasteen ja saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen eli UUDESTISYNTYY Jumalan lapseksi nin eipä enää olekkaan syntinen vaan pyhä.

    Tätä Paavali sanoo kun selittää olleensa syntisistä suurin kun Jeesus häntä kutsui ja tätä Paavali sanoo kun sanoo “kun vielä OLIIMME syntisiä”, siis näytäppä missä kohden vääristelen Raamatun sanaa, jos tähän et pysty niin tunnusta nyt ihmeessä olevasi väärässä vai rakastatko valhetta niin paljon?

    Minä tiedän mistä olen oppini saanut, Pyhältä Hengeltä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Viittaat eri kohtaan, joka ei puhu suurimmasta syntisestä.

      Sinä viittaat Room. 5:8 “Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

      Siinä punutaan Kristuksen pelastustyöstä, jonka ehdottomasti pitikin olla ennen kuin Jumalan vanhurskautta voidaan lahjoittaa meille itsessämme syntisille.

      Sitten jakeessa 9 kerrotaan, että tämä Kristuksen lunastusverellä ansaittu vanhurskaus lahjoitetaan meille armosta. Tämän kalliin sovintoveren turvissa vapaudumme vihan alta Jumalan rakkauden osallisiksi.

      5:9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.

      Minä puolestani puhuin 1 Tim 1:15 sanoo tuon preesensissä : — olen suurin.

      1.Timoteuksen kirje:

      1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.

      Tuo preesens siis tarkoittaa tuota Pyhää apostolia, joka Pyhä Hengen vaikutuksesta oli saanut uudestisyntymän Damaskossa, kun Ananias kastoi hänet Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja joka sitten julisti evankeliumia suurella rohkeudella ja jonka toimintaa ihmeet ja merkit seurasivat.

      Joten Ari hyvä, ota opiksesi Raamatun reaalinen todellisuudentaju. Jokainen ihminen on syntinen, olipa sitten uskovainen tai uskosta osaton.

      Mutta uskon suuri ero kadotukseen kulkeviin nähden on siinä, että juuri uskosta, ilman omia tekojamme, me olemme saaneet Jumalan vanhurskauden joka on meille ojennettu Kristuksen Golgatan kummulla tehdyn sovintotyön perusteella.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      Pyhä Henki puhuu Raamatun sanassa.

      Jos kinaa Jumalan sanaa vastaan, niin silloin ei ole Totuuden Hengen asialla, vaan puhelee omiaan.

      Ota siis tosissasi tuo verbin preesens muoto Paavalin tekstissä Efeson eneimmäiselle piispalle Timoteukselle.

      Panen tähän tuon olen -sanan myös alkukielellä ja selitykset suoraan englanninkielisestä kieliopillisesta selityksestä.

      am

      εἰμι (eimi)

      Verb – Present Indicative Active – 1st Person Singular

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Toinen raamatunkohta missä todetaan, että me kaikki olemme syntisiä on 1. Johanneksen kirjeessä.

      1.Johanneksen kirje:

      1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

      Tässäkin tuo predikaattina oleva verbi on preesensissä eli nykyajassa. Tämäkin on puhuttelua uskosta osallisille eli Jumalan vanhurskauttamille ihmisille.

      Alkukielessä tuo verbi on ekhomen, ἔχομεν,

      Sen kieliopillinen muoto on preesensin, indikatiivin, aktiivin 1. persoona monikossa.

      Panen tähän näkyviin myös kielellisen kommentaarin englanninkielisen selityksen tähän: ” Present, Indicative, Active, 1st Person, Plural.”

      Ensimmäinen Johanneksen kirje puhuu Jumalan omille, jotka jo uskon kautta ovat vanhurskautettuja Jeesuksen Kristuksen armosta.

      Tässäkin korostuu Jumalan oma pelastustyö. Hän pelastaa meidät, yksistään oman armosta annetun anteeksiantonsa takia ilman pienintäkään meidän omaa myötävaikuttamistamme.

      Tässä jopa todetaan sellaisista, jotka kuvittelevat olevansa synnittömiä, että he pettävät itseään. He siis eivät ole rehellisiä itseään kohtaan, vaan kuvittelevat itsestään sellaista, mikä ei kuitenkaan ole totta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Matias Roto kysympä nyt sinulta mitä on armo?

      Mitä on sellainen armo jonka saa etukäteen, onko se armoa ollenkaan?

      Entäpä jos murhaaja tai aviorikkoja tietäisi etukäteen saavansa tekonsa anteeksi armosta niin kuinka se vaikuttaisi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Ari

      1) Armo on sitä, että Kristus antaa kaiken anteeksi yksistään Jeesuksen Kristuksen tähden pelkästään omasta hyvyydestään ilman pienintäkään meidän omaa myötävaikuttamistamme.

      2) Armon pitää perustua jo ennen tehtyyn Jumalan pelustustyöhön. Jos perustaa ei olisi jo ennen valmisteltu niin se ei enää olisikaan armoa ja yksistään Jumalan työtä.

      Panen tähän neljä raamatunkohtaa, jotta tämä selviäisi sinulle:

      Johanneksen evankeliumi:

      17:24 Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.

      1.Korinttolaiskirje:

      2:7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,

      Efesolaiskirje:

      1:4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,

      1.Pietarin kirje:

      1:20 hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten,

      3) Kysymyksenasettelusi viittaa sellaiseen käsitykseen, missä eletään oman vanhurskauden eli oman hyvän käytöksen antaman palkkion takia eikä armon elikä Jumalan omasta hvyydestään antaman rakkauden varassa. Kaiken tuollaisen takana on laskelmoiva luonne, missä mietitään, että montako pistettä saan hyvien tekojen ansioita siitä ja siitä “hyvästä teosta”.

      Käyttääksemme tiellä kulkemisen vertausta: Sen sijaan että kysyttäisiin miten kulkea suoraan eteenpäin turvallisesti oman kaistansa keskellä pysyen, sinä kysytkin kuinka läheltä ojaa voi ajaa ilman että putoa siihen. Keskellä omaa kaistaa ajon sijaan tavoitteeksi pannaankin kilpailu siitä, kuka voi ajaa lähimpänä ojaa ilman että romuttaa autoaan.

      Siinä on myös pikkurikollisen mietteitä: Sen sijaan että mietitään, miten elää kunnolla toinen toistaan rakastaen ja kannustaen niin, että nämä saavat osakseen hyvyyttä ja ymmärrystä ja hyväksyntää, sinä kyseletkin tuolla tekaistulla esimerkilläsi, että kuinka paljon voi rikkoa tuota tai tuota pykälää vastaan joutumatta kiinni tai vastuuseen kolttosestaan.

      Lapsen kehityksessä eteenpäin tullaan noin nelivuotiaana sille asteelle, että lapsi alkaa tajuamaan sääntöjen merkityksen. Silloin hän oppii niiden noudattamisen merkityksen. Erityisen merkittävää tuossa iässä on se, että lapsi huomaa varsinkin toisten tekemät virheet. Nämä toisten tekemät sääntövirheet ovat tuon ikäiselle merkittäviä. Niihin hän reagoi.

      Vasta myöhemmin lapsi oppii hahmottamaan myös sääntöjen takana olevia elämän päämääriä, niitä tavoitteita, joita kohti elämä on suunnattava.

      Soisin sinulle Ari, että sinäkin alkaisit kehittyä niin paljon, että toisten tekemien “sääntörikkomusten” sijaan kypsyisit näkemään elämän suurena Jumalan lahjana, jonka takia saamme antaa itsemme, voimamme ja kaiken sen rakkauden ja hyvyyden, mitä Jumala on meille suonut, toinen toistemme palveluun yhteisessä ihmiskunnassa yhteistä hyvää edistämään ja keskinäisessä kunnioituksessa ja kokonaisvaltaisessa hyväksymisessä luomaan ympärillemme hyvää mieltä ihmisten kesken ja niin paljon kuin meistä riippuu elämään rauhassa ja sovinnossa toinen toisemme kanssa.

      Jumalan rakkaus kutsuu meitä rakastamaan eikä pahaa tekemään. Tässä on selkeä elämän ohje. Rakkaus rakentaa.

      1.Johanneksen kirje:

      3:14 Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.

      4:12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.

      4:19 Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Otan vielä kolmannen kohdan missä apostoli Paavali toteaa että synti asuu hänessä preesens -muodossa

      eli siis

      Pyhä Paavali, merkittävä kirkon oppinut ja lähetystyön veteraani vetoaa Rooman valtakunnan pääkaupungin kristityihin, että siellä olevat kirkon jäsenet olivatpa he sitten ei-juutalaisia tai juutalaisia elävät sovussa keskenään, sen jälkeen kun keisari Nero vuonna 54 jKr. oli antanut juutalaisille luvan palata Roomaan,

      toteaa, että synti asuu hänessä.

      Roomalaiskirje:

      7:17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.

      7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

      Alkukielellä kreikaksi jakeiden 17 ja 20 sana on οἰκοῦσα , oikousa:

      Verbi, preesens, partisiippi, nominatiivi, feminiini, yksikkö.

      Englanniksi: Verb, Present, Participle, Nominative, Feminine, Singular.

      Näin siis sanoo preesensissä eli tuon kirjoitushetken todellisuutena, että synti asuu hänessä, jonka pyhyys ja hengellinen arvovalta oli sitä luokkaa, että hän saattoi lähettää paimenkirjeen valtakunnan merkittävimmän paikkakunnan seurakunnalle.

      Muutoin

      Toinen Raamatun suurista persoonallisuuksista, jotka siirtyivät auttamaan Rooman seurakuntaa oli ennen tuonne menoa Syyrian Antiokian piispana vaikuttanut Pyhä Pietari, joka siirtyi tuolta Idän kirkon johtopaikalta koko imperiumin merkittävimpään kaupunkiin piispan virkaan. Antiokiassa tuota virkaa hoitaa nykyisin viisikin eri patriarkkaa ja Roomassa nykyinen paavi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Se, että kuvat, kuten maalaukset Jeesuksesta, patsaat ja krusifikisit, eivät olisi epäjumalia, on hindulaisuutta.. Heillä on paljon kotialttareita, maalauksia ja jumalien kuvia, ja he sanovat, että koska jumala/ Krisna on kaikessa, niin hän on myöskin kuvissa. Niitä rukoillaan vaikka ne ovat kuolleita, eivätkä voi auttaa.

    Mutta Jumalasta, hänen suuruutensa vuoksi, ei voi tehdä kuvaa eikä se ole luvallistakaan. Miten pieni ihminen kuvaisi sellaisen jolle taivasten taivaatkaan eivät ole kyllin suuret asuinsijaksi.

    Jumala tuli ihmiseksi ….. Tarvitseeko ihmisen mennä muurahaiseen, että ymmärtäisi millaista muurahaisten elämä on. Tiede yrittää ymmärtää muurahaisen elämää tutkimalla niiden tekoja, ja toimia, työtä ja rakentamista, arkkitehtuuria ja muuta järjestelmää ja ehdotonta kuuliaisuutta lajityypilliselle käyttäytymiselle, jossa kaikki sujuu millin tarkuudella, vaikka kukaan ei ole käskemässä, ne vain tietävät säännöt.

    Kuinka sitten Jumala tiede-olioista suurin, ei voisi tutkia ihmistä, ilman ihmiseksi tulemista?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kristikunnan suurin keskustelu kuvien merkityksestä käytiin 700 -luvulla. Silloin haasteena oli islamin antama haaste.

      Taistelu ikoneja vastaan alkoi vuonna 730 AD, kun keisari Leo III Isaurilainen antoi julistuksen jossa ikonien kunnioittaminen ja rukoileminen kiellettiin.

      Runsaan sadan vuoden ajan puolin ja toisin käytiin kovaa taistelua sekä kirkon että Itä-Rooman keisarikunnan sisällä sekä poliittisella että monien kirkolliskokousten tasolla.

      Taistelu päättyi vuonna 842 AD, kun keisari Theofilos kuoli ja hänen leskensä Theodora toimi alaikäisen poikansa sijaishallitsijana. Hän nimitti patriarkaksi ikoneja kannattava teologin Meletioksen. Sitten kutsuttiin koolle kirkolliskokous, joka palautti voimaan vuoden 787 Nikean kirkolliskokouksen ikonien puolustajia tukevat päätökset.

      Näin itäisen kirkon ikonien perinne sai lopullisen ratkaisunsa. Vuoden 787 Nikean ekumeenisen kokouksen päätökset ovat ikonien ohjeena.

      Tässä aivan viime aikoinakin eräs ystäväni on ahkerasti osallistunut ikonikursseille tämän talven aikana. Myös meillä Someron evl seurakunnassa on järjestetty ikonikursseja monina vuosina. Suosittelen sinullekin osallistumista.

      Lännen kirkossa Kaarle Suuren aikana ei tullut esiin vastaavia riitoja. Keisari oli johdonmukaisesti sillä kannalla että krusifiksit ja muut patsaat, kuvat ja koristukset eivät sisällä samaa palvontaa, mikä kuuluu vain Jumalalle, joten näiden merkitys ei sodi Jumalan saamaa palvontaa vastaan, vaan ennemminkin tulee hartautta harjoittavan uskonelämää ylentämällä mieli keskitetympään Jumalan palvontaan.

      Reformoidun kirkon piirissä syntynyt kuvien vastustaminen on oikosulkumainen Vanhan testamentin epäjumalan kuvien palvonnan kieltojen tulkitseminen yleistävästi kaikenlaisen kuvien käytön kielloksi.

      Huomiota herättää, että joissakin piireissä inhimillinen tarve nähdä tai kokea joidenkin havainnollisian esineitä ja koristeita tms on joissakin päin saanut aikaan, että kuvien sijaan on pantu näkyviin esimerkiksi USA:n lippu tai jotain muuta sellaista. Ihminenhän on kokonaisvaltaisesti kauneutta kaipaava ja näin sekä itsensä koristelu että ympäristönsä kaunistaminen kuuluu meidän olemukseemme, myös silloin kun palvomme häntä joka on meidät luonut ja joka pitää meistä huolta alati.

      Näin myös Someron uuden lukion koristamiseen käytimme määräsumman taiteen hankkimiseen samaan syssyyn, kun koulua rakennettiin ja alettiin tekemään viimeistelyjä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Jumala on katsonut välttämättömäksi tulla ihmiseksi, jotta hän voisi vapauttaa maailman synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta.

      Tätä kysymystä, miksi Jumalan piti ottaa olemukseensa ihmisyys, on käsitellyt erittäin perusteellisesti Pyhä Anselm Canterburylainen (1033 tai 1034 – 21.4.1109), joka toimi Canterburyn arkkipiispana vuodesta 1093 vuoteen 1109. Hän on kirjoittanut klassisen teoksen Cur Deus homo.

      Tämä on myös suomennettu.

      Anselm Canterburylainen: Jumala ihmiseksi. Minkä tähden Jumala tuli ihmiseksi. (Cur Deus homo, 1098.) Latinasta suomentanut Heikki Koskenniemi. Johdanto Simo Kiviranta. Kristikunnan klassikkoja 5. Helsinki: SLEY-kirjat, 1991. ISBN 951-618-000-0.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen. Vanhemmat lapset ovat jo aikuisia, kotona vielä prinsessat Hilary ja Elvira. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25