Viisi päivää syntielämää

Tämä on kertomus 75-vuotiaan miehen yhden viikon ohjelmasta. Elän nyt toista elämää. Ensimmäinen elämäni päättyi 64-vuotiaana, jolloin sain lenkillä ollessani yllättäen sydäninfarktin, jolloin sydän pysähtyi 15 minuutiksi. "Pelastavat enkelit " sattuivat paikalle ja minut elvytettiin henkiin Luojan armosta. Vanha elämä päättyi ja alkoi uusi elämä. Nyt 11 vuoden jälkeen elän aktiivista elämää ollen monessa mukana.

1. päivä: Katson kalenterista, että tänään on Sydänyhdistyksen kerhopäivä. Olen käynyt lukuisia sydänyhdistystoimintaan liittyviä kursseja ja kuunnellut kymmeniä luentoja. Olen Sydänyhdistyksen hallituksen jäsen ja kokemuskouluttaja ja niissä merkeissä olen käynyt monissa tilaisuuksissa kertomassa oman selviytymistarinani. Yhdistyksessä on lähes 1000 jäsentä ja sillä on paljon toimintaa. Olin Sydänpiirin hallituksessa myös silloin, kun tehtiin esitys SRK:lle (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykselle) savuttomista seuroista. Siihen ei tullut vastausta.. Kerhossa on yleensä jokin asiapitoinen esitys, mutta myös virkistävää musiikkia ja yhteiseloa. Kerhossa soittaa eräs tunnettu hanuristi ja laulaja, minkä vuoksi "oikeat uskovaiset" eivät voi siellä käydä - se on liian kevytmielistä - se on syntielämää.

2. päivä: Se on ping-pong-päivä. Olen harrastanut koko ikäni monipuolista liikuntaa ja ping-pong on minun leipälajini. Olin aikoinaan mukana myös kilpailutoiminnassa veteraanisarjoissa ja niissä merkeissä kierrettiin vaimoni kanssa ympäri maailmaa. Nyt olen lopettanut kilpailemisen, mutta teemme vielä pari ulkomaanmatkaa vuodessa. Pelaaminen on mitä parhainta liikuntaa ja dementian torjuntaa. Mutta se on syntielämää, sanovat uskonveljet ja sisaret.

3. päivä: On 85 vuotta vanhan sisareni päivä. Hän asuu yksin, mutta hänen kuntonsa on niin huono, että hän tarvitsee paikan palvelutalosta. Hän on jo kolmas sisareni, jolle olen ollut hankkimassa hoitopaikkaa. Mutta se ei ole helppo homma. Paikan saamainen on kiven alla ja kaikkien kohdalla paikan saamisessa on mennyt useita kuukausia. Tilanne on huolestuttava, kun paikkojen tarve on kasvanut valtavasti ja joka paikkaan on pitkät jonot. Mikä meidän kohtalo on, kun tulemme vanhaksi eikä hoitopaikkaa löydy?

4. päivä: On valtakunnallinen vanhusten päivä. Pääjuhlaa vietettiin yliopiston salissa, jonne mahtuu n. 500 henkeä. Meidän eläkeläisten kerho oli siellä esiintymässä ja se vähän jännitti. Ohjelmassa oli tietysti lääkärin pitämä tieteellinen juhlapuhe ihmisen vanhenemisesta ja se meitä vanhuksia vähän nauratti, että nuorenpuoleinen lääkäri tietää kaiken, miten ihmisen pitää elää kun tulee vanhaksi. Muu ohjelma oli musiikkipitoista: kevytmielistä kansantanhua, soittoa ja laulua, mutta nehän eivät ole "oikealle uskovaiselle" sopivaa kuultavaa.

5. päivä: On 99-vuotiaan appiukon päivä ja silloin käytiin kuuntelemassa sotaveteraanikuoron laulua ja sotilasoittokunnan soittoa. Appiukko ei suostu istumaa pyörätuoliin ja niinpä hänet talutettiin konserttiin, jonne hän juuri selviytyi viimeisillä voimillaan. Sotaveteraanikuoro on vahvistettu nuoremmilla laulajilla, koska kuorossa on enää yksi oikea sotaveteraani. Oli jälleen sykähdyttävää kuulla laulu "Sotaveteraanin iltahuuto". Kyllä siinä tuli tippa silmään. Mitähän mahtoi liikkua lähes 100-vuotiaan veteraanin mielessä. Konsertissa esiintyi myös täältä päin kotoisin oleva trubaduuri-kansanedustaja esittäen tunnettuja iskelmiään. Mutta mitä mieltä esityksestä ovat ns. "oikeat uskovaiset? Vastaus on selvä: Iskelmämusiikki ei ole sopivaa kuultavaa - se on syntielämää.

Lopuksi katkelma eräästä Rauli Badding Somerjoen iskelmästä "Tähdet tähdet":
Saapunut luokseni yö on. Silmäni luon taivaaseen. Tumma se katto tähtinä tuikkii. On katseensa tutkimaton. Suunnaton tähtien määrä, häipyen kaukaisuuteen. Niin pientä rataa maapallo makaa, omaansa ain uudelleen. Tähdet tähdet, luoksenne tahtoisin pois. Tähdet tähdet, silloin mun helpompi ois. Tähdet tähdet, enkö mä tulla jo saa. Tähdet tähdet, ikuisuuksiin ajan taa.

Oulussa 23.10.2018, Eino Määttä

Kirjoittaja on eläkeläinen ja uudistusmielinen vanhoillislestadiolainen Oulusta. Hänellä on takanaan 40 vuoden työura sosiaalialan eri tehtävissä.

Eino Määtän aiemmat blogikirjoitukset:

Maallikkoelvytystä

Erään hoitokokousuhrin tarina

Moni hoitomies on tehnyt hoitovirheen – Kirje SRK:n puheenjohtajalle

Muistikuvia seuroista: "Herran Jeesus ole kiitetty!"

Tuleeko usko kuulemisesta? Kuuntelin Suviseuroja radiosta, mutta minut tuomittiin

SRK:n ja srk:n välinen yhteistyö - siinäpä haastetta tulevalle piispalle

3 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Kiitos blogista Eino Määttä.

    Vastaukseksi siteeraan ihailemani edesmenneen Mannerheim-ristin ritari Pentti Iisalon tekstiä viime vuosikymmeneltä :”Olin itse kaksi vuotta yli 80-vuotiaan sairaan vanhuksen maksullinen hoitaja huolimatta 60%:sta sydänviasta ja 35%:n sotainvaliditeetista. Tällöin en saanut kotiapua kaupungilta. Luovuin tehtävästä saadakseni kotiapua. Nyt saan kotiapua keskimäärin tunnin kerrallaan pari kertaa vuorokaudessa arkipäivisin ja kerran sunnuntaina.”

    ”Sekä presidentti että puolustusvoimien komentaja ovat sanoneet sotaveteraanien turvanneen Suomelle vapaan ja demokraattisen maan. Maa on kyllä vapaa, mutta kaukana oikeudenmukaisesta demokratiasta niin sotaveteraaneille kuin eläkeläisillekin. Tehdyt ratkaisut osoittavat sekä puolueiden että eduskunnan unohtaneen sekä oikeudenmukaisuuden että isänmaallisuuden puhumattakaan perustuslaistamme, jonka pääperiaate on kansalaisten tasa-arvo.”

    Omakohtainen kokemus oli, kun lotta, johon olin tutustunut Unicef-harrastukseni vuoksi, soitti ja pyysi apua, kun ei sitä muualta saanut. Hän ei enää pystynyt liikkumaan yksin ulkona, ja kävin oman yrittäjätyöni ohella auttamassa häntä. Hoidin kauppaostokset, laitoin ruokaa, siivosin ja pesin pyykit. Yhdessä kävimme mm. kampaajalla, baletissa ja Lottamuseossa. Hän kertoi paljon sota-ajan ja myös sodan jälkeisen rauhanajan tapahtumista. Olen kiitollinen siitä, että sain olla hänen seuranaan. Hänen appensa oli Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan viimeinen tuomiorovasti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Lisäys :Tuon ed.kommentissani mainitun ”lottatytön” muistolle, joka vain ”halusi mennä sinne, minne hänen kaverinsakin menivät” ja jonka kanssa puhuimme saksaa ja kuuntelimme mm. Nabuccoa, haluan omistaa tämän https://www.youtube.com/watch?v=2F4G5H_TTvU

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Pikkuaho sanoo:

    Tuula Hölttä: pysyisitkö asiassa, etkä koko ajan hölisisi omia koettuja epäoikeudenmukaisuuksiasi! Tuskinpa ne ketään kiinnostavat…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    eri kirjoittajia
    eri kirjoittajia

    YKSI KERRALLAAN -blogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa24:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.