Viisvitosena lopultakin lupa matkustaa Jerusalemiin

Tapasin Beituniassa Länsirannalla joukon palestiinalaisnuoria. Näiden nuorten on halu edistää rauhaa ja demokratiaa Palestiinassa. Heilläkin on haaveita ja unelmia, niin kuin nuorilla kaikkialla maailmassa.

Nuoret työskentelevät yhdessä Palestiinan Rauhan ja demokratian keskuksen kanssa. He tulivat eri puolilta miehitettyä aluetta: Ramallahista, Nabluksesta, Hebronilta, Jeninistä ja muista alueen kaupungeista. Heidän yhteisenä tavoitteenaan on nähdä, että alueella toteutuu eräänä päivänä rauha, tasavertaisuus, vapaa liikkuminen ja demokratia. Niiden toteutuminen vaan ei näytä helpolta tällä hetkellä.

Nämä yliopistosta valmistuneet tai siellä edelleen opiskelevat nuoret tiedostivat, että heidän tulevaisuutensa ei näytä kovin ruusuiselta. Sharek Youth Forumin vuonna 2013 julkaiseman raportin mukaan 40 % Palestiinalaisista elää köyhyydessä ja neljännes heistä on nuoria. Noin 44 % nuorista on työttömiä ja puolella heistä on yliopistotutkinto. Gazassa nuorten työttömyysprosentti on vieläkin korkeampi, vuoden 2014 lopussa se oli 60 % eli maailman korkein alueellinen nuorisotyöttömyys. Ei liene ihme, että turhautuminen kasvaa ja ääriryhmille riittää rekrytoitavaa.

Palestiinalaisnuoret haaveilivat vapaasta matkustamisesta, tappamisen ja verenvuodatuksen sekä mielivaltaisten pidätysten loppumisesta. Nuori nainen tiivisti nuorten toiveet näin: ”Haluamme elää rauhassa, kokea olevamme tasavertaisia ja saada normaalit ihmisen oikeudet sekä kokea kunnioitusta. Ajattelemme isoja asioita rajoitusten ja tiesulkujen keskellä. Haluamme osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ja vaikuttaa poliittisiin päättäjiin, mikä tosin on vaikeaa miehityksen alla.”

Keskuksen johtaja, palestiinalainen kollegani Naseef tuumasi: ”Maailma on siirtynyt uuteen aikakauteen, meidän tehtävämme on muokata maaperää rauhalle!”

Hän iloitsi siitä myös siitä, että seuraavalla kerralla voisimmekin tavata Jerusalemissa, 15 kilometrin päässä Beituniasta. Nimittäin Israelin uusien, maaliskuussa voimaan tulleiden säännösten mukaan 50-vuotiaat naiset ja 55-vuotiaat miehet Länsi-rannalta voivat nyt matkustaa Israeliin ilman erillisen luvan hakemista. Jopa 90-vuotiaiden piti hakea erillinen lupa matkustaakseen Jerusalemiin viime vuoden lokakuuhun asti.

Ehkä me viisvitoset tapaamme seuraavan kerran Jerusalemilaisessa katukahvilassa Naseefin kanssa ilman, että hänen täytyy käydä läpi hankala ja nöyryyttävä lupien hankkimisprosessi viranomaisten kanssa. En voinut olla miettimättä omia matkojani Jerusalemiin jo vuodesta 1991 alkaen. Minun ei ole koskaan tarvinnut hakea erillistä lupaa Suomen passilla. Epäoikeudenmukaista?

Jos tapaamieni nuorten unelmat toteutuisivat, mitä kaikkea pitäisikään tapahtua Lähi-idän rauhanprosessissa? Unelmien toteutuminen edellyttää päättäjien pään kääntymistä, niiden joilla on valta ja jotka voivat käytännössä toteuttaa nämä nuorten unelmat. Nykyisellä menolla nämä nuoret joutuvat odottamaan vielä pitkään, yli 50-vuotiaiksi, että pääsevät Jerusalemiin.

”Autuaita ovat rauhantekijät.” Matteus 5:9

Kirjoittaja

Olli Pitkänen
Olli Pitkänen

Olen kehitysmaa-aktivisti ja maailmankansalainen alunperin Joensuusta. Olen asunut pitempiä aikoja Tansaniassa, Jordaniassa ja Salomonin saarilla, ja työni takia matkustanut eri puolilla maailmaa. Nykyisin toimin Suomen Lähetysseuran Mekongin ja Oseanian Aluepäällikkönä. Seurailen mielenkiinnolla elämää Aasiassa ja muualla maailmassa, joista kirjoittelen havaintojani blogiini herättelemään ajatuksia kulttuurien erilaisuuksista, rikkauksista ja välillä niiden kummallisuuksista.