Virkistävä lukukokemus

Kristillisen uskon kysymysten parissa olen painiskellut jo puoli vuosisataa. Monet matkalla vastaan tulleet uskon peruskysymykset ovat tulleet liiankin tutuiksi. Niihin törmää jatkuvasti ja mitä useammin, niin sitä enemmän ne on alkaneet kiinnostaa. Oikeastaan jokainen niistä liittyy tavalla, tai toisella toisiinsa. Joten jos yhdessä kohdin on epätietoisuutta, niin se vaikuttaa samaa myös muissa kohdin. Nämä uskonelämän peruskysymykset nousee täälläkin jatkuvasti ja yhä uudelleen ja uudelleen esiin. Niistä juuri syntyy antoisammat keskustelut ja samalla suurimmat erimielisyydet. Ne muodostavat ikään kuin yhtenäisen katajapensaikon , jonka läpi jokaisen kristityn on jossain uskonelämän vaiheessa yritettävä tunkeutua. Joskus nuoruudessani luin Bo Giertzin kirjan ”Kallio pohja”. Bo oli Ruotsalainen piispa. (1905 – 98). Mieleeni oli jäänyt joku positiivinen kuva kirjan sisällöstä ja nyt teki mieli lukea se uudelleen.

Sieltäpä löytyykin koko tuon ”katajapensaikko” ja pappiraukat, jotka yrittävät ja lopulta onnistuvatkin pääsemään näiden ryteikköjen läpi. Kirjassa on hyvin kansanomaisesti romaanihenkilöiden kautta kuvattu ne sisäiset kamppailut, jotka jokainen kristitty joutuu kohtaamaan. Huomaan, että tuo kirja tulisi lukea muutaman vuoden välein, jotta nuo tarinat ja niihin sisältyvät syvälliset hengelliset opetukset painuisivat paremmin mieleen.

Kirja avaa selkeästi ja yksikertaisesti niin kasteen-, vanhurskauttamisopin- kuin perisynninkin problematiikan ja antaa selkeät Raamatulliset vastaukset näihin tärkeisiin peruskysymyksiin. Nyt kun pohdimme vanhurskauttamisopin merkitystä ja sisältöä, niin automaattisesti esiin nousee myös muut keskeiset kristillisen opin kohdat. Jos teemme muutoksen yhdessä kodin, niin joudumme pakosti muuttamaan muitakin. Jokainen muutos nimittäin muuttaa myös suhdettamme ja käsitystämme Jeesuksen sovitustyön merkityksestä. Opin keskeiset kohdat ovat nimittäin sidoksissa Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä Gogatan ristillä.

Kirja avaa vanhurskauttamisopin niin selkeänä ja varmana kristillisen elämän kalliopohjana, että se on helppo omaksua sellaisenaan. Huomaan, kirjaa lukiessani ettei vanhurskauttaminen ole mitenkään vaikea käsittää. Sehän on pohjimmiltaan tavattoman yksinkertainen asia. Siinä sen suuri vaikeus juuri piileekin. Asia on liian yksinkertainen meille.
Ainoa vaikeus siinä on juuri sen yksikertaisuus ja se , ettemme kykene uskomaan sitä sellaisena , kuin se oikeasti on. Siksi se pysyykin pohjimmiltaan aina suurena ja tutkimattomana salaisuutena. Voimme käsittää siitä uskon kautta aina hiukan enemmän, mutta ymmärryksemme jää silti pohtimaan sen herättämiä suuria ja loputtomia kysymyksiä. Jollei voi uskoa siihen, että Jeesus on selkeä ratkaisu näihin peruskysymyksiin, niin yhteyttä noiden asioiden välillä on varmaankin vaikea nähdä.

    • Jos näin on, etteivät viittaamani henkilöihin ei sovi sana ”edeskäypä”, niin voit jatkaa tai minä jatkan miksi sanaa käytin.

      Myös ”pelastettavaksi”-sana on suoraan Raamatusta, vt.Joh. 6:

      44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

      Tuo ’Isän veto’ on herätyksen aika, tila, eli se mistä Raaamattu puhuu ”kutsuu kahdesti ti jopa kolmasti”.

  1. Henkilökohtaisesti, en usko taikatemppuihin, kuten lahjavanhurskaus, kiellilläpuhumisen armolahja, tai mikään muukaan, mitä vain tässä uskossa luvataan. Kuten voit juoda myrkkyä, syödä kaikkea mitä Luoja on luonut, voit nostella käärmeitä käsilläsi, mikään ei vahingoita.

    Voit tehdä ihmetekoja, herättää kuolleita, parantaa sairaita loitsuilla ja kätten päällepanemisella. Vapaudut huolista ja syyllisyydentunteista, omatuntosi kuolettuu, ja muisti katoaa, ei enää vaivaa sinua, kun saat synnit anteeksi. Sydän on ympärileikattu, kuin Egyptin muumioilla, ruukkuun sijoitettu ja kansi päälle asetettu .

    Niin, ja lisäksi on vielä Vuoren siirtäminen, senkin pitäisi onnistua. Kokeilin kerran lapsena, kun vielä oli lapsen usko ja olin kuullut, että vuorenkin voisi siirtää. Ei tullut vuori minun luokse, vaikka olisin halunnut asua vuoren juurella .
    Mutta ei se kuulemma tullut Muhammadinkaan luokse, vaan hänen piti mennä unessa Vuoren luokse.

  2. En minäkään nostaisi kyitä käsin, vaikka tunnistankin kyyn asuvan ”povessani.” Eikä se sieltä käsin lähdekään. Tuskin kannattaa myöskään koetella uskoaan kohottamalla myrkkypikaria. Mitä lahjavanhurskauteen tulee, ristiinnaulitsemisessa ei liene kysymys taikatempusta. Yhden sanotaan hikoilleen verta, kun Hän tuon roomalaisen tavan joutui kohtaamaan.

    Kuka meistä voi sanoa vapautuneensa huolista, syyllisyydentunteista, muistin katoamisesta ja siitä ettei meitä mikään vaivaa, kun synnit on anteeksiannettu. Eihän se näin mene, kun kerran täällä maailmassa eletään. Sydän on tosin ympärileikattu, ei niinkuin muumiolla, vaan ”Hengessä, ei kirjaimessa.”

    Niin… ja kun uskoa ei taida olla sinapinsiemenenkään vertaa, silloin on paras mennä nöyrästi vuoren luo, mikäli haluaa asua sen juurella.

  3. ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” 1.Moos.1:27

    Tarjalle vain tiedoksi, että Raamattu opettaa, että mies ja nainen on Jumalan kuva, ei siis erillään, vaan yhdessä. Usein kuulee, että mies on Jumalan kuva, mutta se ei ole kovinkaan Raamatullista, monet uskonnolliset piirit toisin ovat korottaneet miehen erityis asemaan perheen päänä, mutta miten voi olla minkään pää, jollei ole ruumista? Mies ja nainen kuuluvat yhteen, naiselle on annettu yksi tehtävä, mitä mies ei voi toimittaa ja samoin miehelle on annettu yksi tehtävä, mitä nainen ei voi toimittaa. Juuri tässä on suuri salaisuus, jos haluaa ymmärtää, mitä Jumalan kuva tarkoittaa.

    Ja sitten on myös hyvä muistaa, että Jumalaksi ei miehestä ja naisesta ole. Kun ihminen katsoo peiliin, niin siellä on vain kuva, joka ei voi tehdä mitään ilman ihmistä.

    Näin on myös ihmisen laita, sillä ilman Jumalaa ei ihminenkään voi mitään tehdä. Jos ei ole Jumalaa, niin ei ole myöskään ihmistä. Ihminen on Jumalan teko, ei eikä toisin päin.

  4. Vain syntisyytensä hyvin tiedostaen voi omistaa lahjavanhurskauden. Muuten se on täysin mahdotonta. Jos kerran kokee voivansa pitää sisimpänsä puhtaana ja pyhänä, niin mihin sitä lahjaa tarvitaan? Sellaiselle se on täysin tarpeeton, joka voi mennä Jumalan eteen ja sanoa, että kyllä minä kelpaan sinulle tämmöisenä. Lahjavanhurskauden voi ottaa vastaan vain se, jolla ei ole lainkaan omaa vanhurskautta.

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.