Virus

Virus on hieno sana. Se on niin käyttökelpoinen, että nettiyhteisö käyttää sitä määrätyistä asioista. Alussa ei ollut viruksia, mutta heti tietoisuuden ilmettyä alkoi löytyä myös virustorjunta ohjelmia. Muistan ajan , kun viruksia tunnettiin 54000 kappaletta noin. Joku ohjelma teki ruutuun kuvan , jossa koura piteli sätkyttelevää ötökkää ja sitten asianomistaja sai päättää teloitetaanko se.

Me uskomme viruksen olemassaoloon, vaikka useimmat meistä ei ole nähnyt koko eliötä, vain sen vaikutukset. Ihminen on pystynyt luomaan välineet, joilla voidaan virus nähdä ja kertoa toisillekkin sen muoto ja vaikutus. Se on nyt pyöreä pallero, jossa on iläänkuin pieniä jalkoja. En tiedä voiko niillä kävella, mutta ainakin niillä voidaan tarrata kiinni, jos ne onkin käsiä.

Jotenkin aina keksitään miten näiltä voidaan suojautua. Olin lukevinani jostain, että kokonainen kunta oli varautunut niin, ettei virus ole löytänyt tietä sinne he ovat turvassa. Suojautuminen on yksinkertaista tosin ikävää, kun olemme tälläistä ”halailukansaa”.  Haluamme myös tunnistaa ystävämme väkijoukoista. Nykyisin kuvassa ihminen tehdään tunnistamattomaksi mustalla viivalla silmien yli, mutta miksi kerrotaan tarinaa Lännen rosvoista, jotka nostivat liinan nenänsä ja suunsa eteen ennen pankkiryöstön aloittamista.

Mikähän siinä on, kun kaikki tartunnat iskevät heikkoon ihmiseen. Heikko vastustuskyky saa aikaan tartunnan, koska ihminen on toiselle ihmiselle tartuttaja tietämättään, joskus jopa tieten. Yleensä vahvempi heikommalle paitsi avioparit, jotka ovat tottuneet elämään läheistä elämää ja ktiin tulee vieras, niin kyllä se jotenkin koskee kumpaakin.

Voisimmeko ihmisinä laatia virustorjuntaohjelman? Ehkä voisimme!  Monesta eri asiasta tulee mieleen toimenpidehirviö. Avaruuspuku auttaisi. Voisi käyttää sabotöörin sukelluslaitetta, jossa hengitetään omaa ilmaa koko ajan.  Kotona pitäisi olla eteisessä tai kesällä pihassa ydinsaastesuihku, jossa päällimmäinen kerros huuhdotaan puhtaaksi kaikista pöpöistä paineella ja saippualiuoksella.

Pakko on todeta, että ihmisten yhteys on niin tärkeää, ettei pelkkä oman hyvän tavoittelu anna ihmisyydestä kaikkea iloa. Noudatetaan annettuja määräyksiä, niin meillä on ainakin teoriassa mahdollisuus selviytyä tästäkin koetuksesta. Olemme selvinneet ennenkin ja selviytymiseen löytyy ohjeita monista muistelmateoksista ja myös virallisesta historiasta.

  1. Intia ja Afrikka on ilmoittautnut mukaan taisteluun ja laittanut rajoitteita kansalle…

    Jospa tämän ”pahan” asian seurauksesta ihmiskunta hetkeksi löytäisi yhteisen sävelen ja saman aallon? On karua ajatella, että pahsta seuraisi jotain hyvää, mutta näin saattaa tälläkin kertaa käydä… Edellinen suursota synnytti maailmaan monia yhdistyksiä ja liittoja, jotka ovat vahvasti esillä edelleen. Maailmaa koettelee nyt virus, joka on saattanut antaa vasta ensipuraisun… Hong Kongissa on alknut kuulemma uusi epidemia…

    • Eivät ihmiset muutu. Ei auta virukset . Ei ole ensikertaa ihmiskunnan historiassa kun sairautta pelätään ja ne pelot eivät saaneet ihmisiä tulemaan samanmielisiksi. Kun vaikeudet oli ohi niin sama meininki jatkui.

      Tavisodanhenkikin kesti vain Talvisodan ajan. Välittömästi rauhan tultua pohjalla olevat erimielisyydet puhkesivat kukkaan. Jatkosodan aikana tarvittiin ankaraa sensuuria ja jopa tanssikieltoa jotta kansakuntaa voitiin pitää kurissa joten ei edes yhteinen vihollinen , niin kuin virus, yhdistä riitä yhdistä mään ihmisiä ja se on mielestäni hyvä.

      Kestää erimielisyyksiä on itseasiassa demokratian olemus. Ilman mielipiteiden vapautta ja siihen liittyvää vapaata ajattelua olisi myös kaikki muu vapaus kyseenalaista.

Kirjoittaja

Lahtinen Lauri
Lahtinen Laurihttps://laurileevi.wordpress.com/,%20Lauri%20Leevi%20Mikael%20Lahtinen%20youtube.com
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, Kun corona esti kokoontumisen...Olen jatkanut torstai juttuja otsikolla. Torstaihartaus.