Vl-nuoren kirjoitus nimettömänä:

"Olen vasta kohta 17-vuotias. En ollut koskaan omatoimisesti lukenut Raamattua. Puoli vuotta sitten kuitenkin halusin itse ottaa selvää asioista. Raamatun lukemiseeni ei suhtauduttu lähipiirissä valitettavasti niin kuin luulin. Sitä pilkattiin, halveksuttiin ja ihmeteltiin. "Mikä suhun on oikein menny kun luet Raamattua? Ootko ihan sekaisin?" Yksi vanhempi ihminen sanoi korvaavansa Raamatun lukemisen mielummin Päivämiehellä. Raamatun lukeminen ei kuulemma kiinnostanut. Onko tosiaan niin, että vain puhujat ja papit osaavat lukea Raamattua 'oikein', ehkä myös vanhemmat ihmiset, mutta harmiton teinityttö tulkitsee Raamatun joka kohdan takuulla ihan väärin? Johtuuko se siitä, että olen nuori ja tyttö? Joskus yritin sanoa jotain asioita Raamattuun vedoten, mutta kukaan ei edes ottanut puhettani tosissaan vaan ainoastaan nauroi, sen jälkeen hiivin paikalta vähin äänin enkä enää sen jälkeen ole vedonnut missään kohtaan Raamattuun. Tuon ansiosta olen alkanut miettimään missä on avoimet ja hyväksyvät ihmiset? Raamattua tapaan lukea milloin vessassa, milloin omassa huoneessa. En ainakaan muiden nähden.

 

Miksi sitten kuulun tähän herätysliikkeeseen? Olen kasvanut siihen ja ajattelen sitä hengellisenä kotinani. Lestadiolaisuudessa on paljon hyviä asioita. Liikkeeseen kuuluminen ja sen piirissä eläminen tuo elämään turvaa, rauhaa, yhteisöllisyyttä, iloa ja lohtua. Meille annetaan hyvät eväät elämään ja hyvät arvot. Se ei ole niin paha mitä mediassa annetaan ymmärtää. Ihmiset ovat yleensä hyvä käytöksisiä, ystävällisiä, ahkeria, luotettavia, sydämellisiä ja avoimia. Herätysliikkeessä itsessään ei ole mitään pahaa. Se on minulle todella rakas ja tärkeä, mutta ihmiset voivat tuoda siihen paljon pahuutta.  Pahinta on hengellinen väkivalta, hyväksikäytöt, hoitokokoukset, tuomitsemiset ja alituinen kyttääminen. Moni asia näistä ei kosketa osaa nykypäivän uskovaisia ollenkaan ja tuomitsemmekin nämä edellä mainitut asiat, mutta viimeinen kohta lienee harmittavan yleistä. Olen törmännyt yhteen Raamatun kohtaan joka mielestäni pitäisi meille lestadiolaisille joka kerta, kun huomauttelemme toistemme synneistä tai virheistä, sanoa. Harva uskovainen tajuaa omaa toimintaa, mutta tällä tavalla sen voi varmasti selittää: ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Kuinka saatat sanoa veljellesi: ”Annas, kun otan roskan silmästäsi”, ethän sinä näe edes malkaa omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin malka omasta silmästäsi ja vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.” Matt. 7:3-5 Miten ahdistavaa se osaakaan olla, kun joku huomauttelee millon mistäkin ulkoisesta asiasta toista tuomitsevasti, oli se sitten yksinkertaisesti poskipuna tai muu minun silmissäni, mitätön asia. Sitä tapahtuu myös ulkoapäin. Älkää vaatiko meiltä liikaa, mekin teemme syntiä ja olemme taipuvaisia syntiin.

 

Kaikkein tärkeintä lestadiolaiselle liikkeelle on se, että epäkohdat myönnetään koska niitä todellakin on! Ei niitä ole kuitenkaan enemmän mitä missään tahansa muussa uskonnossa. Ei lestadiolaistan herätysliikettä voi kutsua pedofiililiikkeeksi tai miksikään muuksi vastaavaksi. Olen huomannut sen, että mitä vanhempia uskovaiset ovat, sitä vaikeampaa heidän on myöntää nämä asiat. Nuorista polvi paranee vai mitä, ehheh. Ylipäätänsä olen tajunnut sen, ettei kuuluminen lestadiolaiseen liikkeeseen, se että elää elämäänsä Raamatun ja myös liikkeen normien ja oppien mukaan ja saa synnit anteeksi pelasta meitä. Unohdetaanko täysin Jumala, Raamattu ja kaikki siihen liittyvä? Kun kohdataan vaikeita asioita, on ihan ymmärrettävää ja hyväkin asia, että turvaudutaan muihin uskovaisiin. Mutta ei kai mikään korvaa Jumalaa? Jumalaanhan meidän pitää turvata! Kaikki uskovaiset ovat Jumalan edessä samanarvoisia!

 

Lapset oppivat aina vanhemmiltaan. Jos lapsi on kiusaa, oli se sitten luterilainen, ateisi tai vaikka buddhalainen, on vanhempien hyvä miettiä voiko oma negatiivinen suhtautuminen johonkin ihmisryhmään tai vaikka vain perheeseen olla kiusaamisen takana. Lapsille vanhemmat ovat yleensä niitä joilta otetaan mallia. Peruskoulussa, mutta valitettavasti myös vähän rauhanyhdistyksellä kiusaamista kokeneena voin sanoa, että se jättää jälkeensä niin itsetuntoonkin mutta myös mielenterveyteen. Sen jälkeen alkaa vuosien ja vuosien rankka toipuminen, mitä harva tulee ajatelleeksi.

 

Raamatussa on selkeä kanta joihinkin asioihin, joista manittakoon vaikka huoruus, aviorikos, esiaviollinen- ja homoseksi ja niin edelleen. Lestadiolaisliikkeessä opetetaan myös muita asioita synneiksi, joita ei Raamatussa sanota kuitenkaan ihan suoraan. Kriittisessä suhtautumisessa nykyajan viihdekulttuuriin ja muihin vastaaviin asioihin ei mielestäni sinänsä ole mitään väärää enkä näe että niihin suhtautumista pitäisi hirveästi muuttaa. Uskon että jokainen uskovainen tietää mitä katsoa ja mitä jättää katsomatta, tietää mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Eiköhän nämäkin asiat olet kuitenkin jokaisen omia asioita? Suurin osa lestadiolaisista varmasti toimii liikkeen "tapojen" mukaan ihan täydestä sydämestä ja näkee ne oikeiksi. Osa tuntee jotkut synnit kuten ehkäisyn ahdistavina. Minä sanoisin, ettei ehkäisy kuulu kenellekään muulle kuin avioparille. Moni voi olla siitä eri mieltä ja jokaisella on omaan mielipiteeseensä oikeus, eihän Raamattukaan anna siihen suoraa vastausta.

 

Haluan todella kertoa miltä minusta, ja varmasti monesta muusta lestadiolaisesta nuoresta, ja varmasti myös vanhemmista, herätysliikkeen negatiivinen julkisuus on tuntunut. Aluksi suhtauduin siihen todella huonosti, se tuntui epäreilulta, ahdistavalta, mustamaalaavalta ja halveksivalta. Joka puolella oli negatiivisia uutisia. Keskustelupalstoilla meitä haukutaan milloin miksikin: pedofiileiksi tai niiden suojelioiksi. Meitä vihataan, aina on vihattu ja aina tullaan vihaamaan. Olen kohdannut paljon ihmisiä, jotka eivät halua olla tekemisissäni sen takia kun olen lestadiolainen. Moni ei ymmärrä meitä, jotkut yrittävät ymmärtää. Kiitos siitä. Välillä häpeän uskoani, uskonhan minä niin tyhmästi. Välillä pelkään että joku tekee meille lestadiolaisille jotain pahaa. Tunnen edelleenkin ahdistusta ja pelkoakin näistä uutisista, mutta uskon vahvasti siihen että se on Jumalan tahto. Jumalan tahto on se, että meidän liikettä koetellaan, tuodaan esiin ikäviä piirteitä joita ehkä ennen ei ole tuotu esiin. Aina emme voi ymmärtää näitä asioita. Uskon kuitenkin Jumalan siunaukseen ja haluan pysyä tässä liikkeessä mukana. Asiat ovat kuitenkin Jumalan käsissä. Ja tämä on valintani.

 

Haluan pahoitella kaikkia ihmisiä, jotka ovat joutuneet kohtaamaan lestadiolaiset vain ja ainoastaan negatiivisessä mielessä. Ketään ei saa tuomita, ei lapsille saa sanoa heidän joutuvan tulimereen. Raamatussakin varoitetaan tuomitsemisesta. Vain ja ainoastaan Jumalalla on tuomiovalta. Ihmiset ovat kuitenkin inhimillisiä ja syntisiä, valitettavasti."

 

18 kommenttia

  • Heino Korpela sanoo:

    Vuokon sähköpostista: “Olen vasta kohta 17-vuotias. En ollut koskaan omatoimisesti lukenut Raamattua. Puoli vuotta sitten kuitenkin halusin itse ottaa selvää asioista. Raamatun lukemiseeni ei suhtauduttu lähipiirissä valitettavasti niin kuin luulin. Sitä pilkattiin, halveksuttiin ja ihmeteltiin. “Mikä suhun on oikein menny kun luet Raamattua? Ootko ihan sekaisin?” Yksi vanhempi ihminen sanoi korvaavansa Raamatun lukemisen mielummin Päivämiehellä.”

    Mielestäni 17 – vuotias on jo nuori aikuinen, ei siis tarvitsisi välittää toisten arvostelusta niin paljon, että salaa raamatun tutkimisensa. Me kuitenkin vanhemmat tiedetään, että nuorella, siis meilläkin on ollut aika heikko itsetunto nuorena. Aika kyllä tekee sen, että myöhemmin kun itsetunto vahvistuu, silloin voit sinäkin 17 – vuotias naurahtaa hänelle joka yrittää halveksia raamatun lukemistasi.

    Kerron oman kokemukseni niin ehkä sinua helpottaa, kun huomaat, ettei meillä muillakaan ole mennyt raamatun tutkiminen ihan ilman ongelmia. Luin raamattua jo kun olin alle kymmenen vuotias. Kun olin noin kaksitoista vuotias silloin kiinnostukseni heräsi todenteolla.

    Nyt tunnustan, että ajattelin silloin; mistä sitä tietää, vaikka nuo papit ja saarnamiehet kertovat meille omia mielikuviaan, onko koko raamatussa kerrottu niin kuin puhuja muistelee. Niinpä ryhdyin itse ottamaan selvää onko noin kirjoitettu.

    Mitä enempi luin, sitä mielenkiintoisemmalta raamatun kirjoitukset minulle avautuivat. Tämä raamatun tutkiminen aiheutti sen, että mieleni jäi ihan kuin soimaan aivoihini raamatun opetukset ja saatoin vastata äidille saarnaajan sanoin, kun hän pyysi minua tekemään jotain. Saatoin vastata näin: ”Mitä hyvää on sille, joka työtä tekee, siitä että hän itsiänsä vaivaa?”

    Äitini huolestui lukemisestani ja vei minut lääkäriin, sillä uskonystävät olivat pelotelleet häntä, että paljosta raamatun lukemisesta voi tulla hulluksi. Kunnanlääkäri kuunteli äidin huolestumisia ja sanoi äidille että antaa pojan vain lukea, hänellä on tiedonhalu, eikä lukemisesta tule hulluksi. Sitten hän neuvoi minua: ”Lue muutakin kirjallisuutta, niin se tasapainottaa tiedon niin, että et enää elä yksin raamatun maisemissa.”

    Nyt kun lääkäri tuli minulle tueksi, lainasin kirjastosta joka viikko läjän kirjoja ja luin hyvin paljon romaaneja, matkakertomuksia ja myös monia tieteellisiä tutkimuksia. En tahtonut malttaa alkaa illalla mennä nukkumaankaan, luin aina vähintään kahteentoista asti.

    Tämä muitten kirjojen lukeminen ei kuitenkaan syrjäyttänyt kokonaan raamatun lukemistani, mutta vähensi kuitenkin niin, että mieleni saattoi aamulla askarrella jossain tähtitieteen probleemassa. Tämän äiti kyllä huomasi, mutta ei käytökseni huolestuttanut häntä, koska lääkäri oli selittänyt äidille käytökseni olevan aivan normaalia – ”antaa pojan vain lukea.”

    Niinpä sanon sinullekin 17 – vuotias; lue vain, lukemisesi tulee sinulle siunaukselliseksi. Muista mitä Paavali sanoi nuorelle Timoteukselle: ”Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Tämä syntilistan pituus tai lyhyys näkyy tulevan etenkin arvoisan blogisti VI:n teksteissä tavan takaa esiin. Olisiko syytä edes lyhyesti pohtia, mistä erilaiset käsitykset syntyvät.

    Olen esim. VI:n kanssa aivan samaa mieltä siitä, että dekalogi riittää. Kun pohditaan, mitä on Jumalan rakastaminen yli kaiken, eikö siinä avarru joku näkökulma tähänkin asiaan? Mikä arvo silloin on Jumalan sanalla? Sitten tulee vielä lähimmäisen rakkauden velvoite? Mitä on epäusko, mitä sen vastakohta, täysi luottamus Jumalaan? Eikö usko ja luottamus ja rakkaus vaikuta asianomaisen ratkaisuihin elämäsään? K u i n k a ihminen voi luottaa Jumalan hyvyyteen ja johdatukseen omassa elämässään, jos esimerkiksi samalla ottaa syntymättömän tai syntyneen lapsen elämän omiin käsiinsä? Ei tämä mitenkään sovi samaan yhtälöön.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Panu Saarela sanoo:

      “K u i n k a ihminen voi luottaa Jumalan hyvyyteen ja johdatukseen omassa elämässään, jos esimerkiksi samalla ottaa syntymättömän tai syntyneen lapsen elämän omiin käsiinsä? Ei tämä mitenkään sovi samaan yhtälöön.”

      Viittaatko tällä esimerkiksi ehkäisyyn? Näin se on ainakin tulkittavissa. Luepa vaikka vuoden kristillinen kirja Taivaslaulu ja kerro sen päähenilölle (joka on fiktiivinen mutta kanssasisarista ei ole puutetta), ettei tällä ole oikeutta ehkäisyyn. Kerro hänelle, että kyse on hänen epäsuskostaan, kyvyttömyydestään luottaa Jumalan hyvyyteen ja johdatukseen. Maalla on (miesten) helppo viisastella, kun hätä on merellä. Elämä on jotain muuta kuin kirjpoituspöytäfilosofin rakentamia yhtälöitä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Ei tämä mitenkään sovi samaan yhtälöön.” Elämä ei ole matematiikkaa eikä kai uskokaan. Niitä ei taida saada puristetuiksi yhtälöiksi. Vaihtoehtomme ovat oikeastaan jossakin täydellisten vastakohtien välissä. Luottamuksemme Jumalaan ei ole koskaan täydellistä kutein ei epäuskommekaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heino Korpela sanoo:

    jorma ojala kirjoitti: ”Tämä syntilistan pituus tai lyhyys näkyy tulevan etenkin arvoisan blogisti VI:n teksteissä tavan takaa esiin. Olisiko syytä edes lyhyesti pohtia, mistä erilaiset käsitykset syntyvät.” En halua keskustella Jorman kanssa, sillä meillä menee taatusti ”sukset ristiin” heti. Haluan kuitenkin ottaa kantaa tähän syntilistaan, teen sen laittamalla tähän linkin vanhaan kirjoitukseeni: http://keskustelu.suomi24.fi/node/3947427

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markus Vuori sanoo:

    ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Kuinka saatat sanoa veljellesi: ”Annas, kun otan roskan silmästäsi”, ethän sinä näe edes malkaa omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin malka omasta silmästäsi ja vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.” Matt. 7:3-5 Miten ahdistavaa se osaakaan olla, kun joku huomauttelee millon mistäkin ulkoisesta asiasta toista tuomitsevasti, oli se sitten yksinkertaisesti poskipuna tai muu minun silmissäni, mitätön asia.”

    Siinäpä se. Tuntuu, että joidenkin kanssaveljien ja -sisarten “usko” suorastaan elää vain ja ainoastaan muiden kyttäämisestä ja muide sieluntilan analysoinnista

    Tuntui sykähdyttävältä lukea tuo kirje. Kuinka siinä nousikaan uskon perusasiat kirkkaasti esille. Ihminen katsoo ulkokuorta, Jumala näkee sydämeen. Lue Raamattua, äläkä välitä pilkkaajista. :)

    “Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi.” (1 Tim. 4:12)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit