Vl-nuoren kirjoitus nimettömänä:

"Olen vasta kohta 17-vuotias. En ollut koskaan omatoimisesti lukenut Raamattua. Puoli vuotta sitten kuitenkin halusin itse ottaa selvää asioista. Raamatun lukemiseeni ei suhtauduttu lähipiirissä valitettavasti niin kuin luulin. Sitä pilkattiin, halveksuttiin ja ihmeteltiin. "Mikä suhun on oikein menny kun luet Raamattua? Ootko ihan sekaisin?" Yksi vanhempi ihminen sanoi korvaavansa Raamatun lukemisen mielummin Päivämiehellä. Raamatun lukeminen ei kuulemma kiinnostanut. Onko tosiaan niin, että vain puhujat ja papit osaavat lukea Raamattua 'oikein', ehkä myös vanhemmat ihmiset, mutta harmiton teinityttö tulkitsee Raamatun joka kohdan takuulla ihan väärin? Johtuuko se siitä, että olen nuori ja tyttö? Joskus yritin sanoa jotain asioita Raamattuun vedoten, mutta kukaan ei edes ottanut puhettani tosissaan vaan ainoastaan nauroi, sen jälkeen hiivin paikalta vähin äänin enkä enää sen jälkeen ole vedonnut missään kohtaan Raamattuun. Tuon ansiosta olen alkanut miettimään missä on avoimet ja hyväksyvät ihmiset? Raamattua tapaan lukea milloin vessassa, milloin omassa huoneessa. En ainakaan muiden nähden.

 

Miksi sitten kuulun tähän herätysliikkeeseen? Olen kasvanut siihen ja ajattelen sitä hengellisenä kotinani. Lestadiolaisuudessa on paljon hyviä asioita. Liikkeeseen kuuluminen ja sen piirissä eläminen tuo elämään turvaa, rauhaa, yhteisöllisyyttä, iloa ja lohtua. Meille annetaan hyvät eväät elämään ja hyvät arvot. Se ei ole niin paha mitä mediassa annetaan ymmärtää. Ihmiset ovat yleensä hyvä käytöksisiä, ystävällisiä, ahkeria, luotettavia, sydämellisiä ja avoimia. Herätysliikkeessä itsessään ei ole mitään pahaa. Se on minulle todella rakas ja tärkeä, mutta ihmiset voivat tuoda siihen paljon pahuutta.  Pahinta on hengellinen väkivalta, hyväksikäytöt, hoitokokoukset, tuomitsemiset ja alituinen kyttääminen. Moni asia näistä ei kosketa osaa nykypäivän uskovaisia ollenkaan ja tuomitsemmekin nämä edellä mainitut asiat, mutta viimeinen kohta lienee harmittavan yleistä. Olen törmännyt yhteen Raamatun kohtaan joka mielestäni pitäisi meille lestadiolaisille joka kerta, kun huomauttelemme toistemme synneistä tai virheistä, sanoa. Harva uskovainen tajuaa omaa toimintaa, mutta tällä tavalla sen voi varmasti selittää: ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Kuinka saatat sanoa veljellesi: ”Annas, kun otan roskan silmästäsi”, ethän sinä näe edes malkaa omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin malka omasta silmästäsi ja vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.” Matt. 7:3-5 Miten ahdistavaa se osaakaan olla, kun joku huomauttelee millon mistäkin ulkoisesta asiasta toista tuomitsevasti, oli se sitten yksinkertaisesti poskipuna tai muu minun silmissäni, mitätön asia. Sitä tapahtuu myös ulkoapäin. Älkää vaatiko meiltä liikaa, mekin teemme syntiä ja olemme taipuvaisia syntiin.

 

Kaikkein tärkeintä lestadiolaiselle liikkeelle on se, että epäkohdat myönnetään koska niitä todellakin on! Ei niitä ole kuitenkaan enemmän mitä missään tahansa muussa uskonnossa. Ei lestadiolaistan herätysliikettä voi kutsua pedofiililiikkeeksi tai miksikään muuksi vastaavaksi. Olen huomannut sen, että mitä vanhempia uskovaiset ovat, sitä vaikeampaa heidän on myöntää nämä asiat. Nuorista polvi paranee vai mitä, ehheh. Ylipäätänsä olen tajunnut sen, ettei kuuluminen lestadiolaiseen liikkeeseen, se että elää elämäänsä Raamatun ja myös liikkeen normien ja oppien mukaan ja saa synnit anteeksi pelasta meitä. Unohdetaanko täysin Jumala, Raamattu ja kaikki siihen liittyvä? Kun kohdataan vaikeita asioita, on ihan ymmärrettävää ja hyväkin asia, että turvaudutaan muihin uskovaisiin. Mutta ei kai mikään korvaa Jumalaa? Jumalaanhan meidän pitää turvata! Kaikki uskovaiset ovat Jumalan edessä samanarvoisia!

 

Lapset oppivat aina vanhemmiltaan. Jos lapsi on kiusaa, oli se sitten luterilainen, ateisi tai vaikka buddhalainen, on vanhempien hyvä miettiä voiko oma negatiivinen suhtautuminen johonkin ihmisryhmään tai vaikka vain perheeseen olla kiusaamisen takana. Lapsille vanhemmat ovat yleensä niitä joilta otetaan mallia. Peruskoulussa, mutta valitettavasti myös vähän rauhanyhdistyksellä kiusaamista kokeneena voin sanoa, että se jättää jälkeensä niin itsetuntoonkin mutta myös mielenterveyteen. Sen jälkeen alkaa vuosien ja vuosien rankka toipuminen, mitä harva tulee ajatelleeksi.

 

Raamatussa on selkeä kanta joihinkin asioihin, joista manittakoon vaikka huoruus, aviorikos, esiaviollinen- ja homoseksi ja niin edelleen. Lestadiolaisliikkeessä opetetaan myös muita asioita synneiksi, joita ei Raamatussa sanota kuitenkaan ihan suoraan. Kriittisessä suhtautumisessa nykyajan viihdekulttuuriin ja muihin vastaaviin asioihin ei mielestäni sinänsä ole mitään väärää enkä näe että niihin suhtautumista pitäisi hirveästi muuttaa. Uskon että jokainen uskovainen tietää mitä katsoa ja mitä jättää katsomatta, tietää mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Eiköhän nämäkin asiat olet kuitenkin jokaisen omia asioita? Suurin osa lestadiolaisista varmasti toimii liikkeen "tapojen" mukaan ihan täydestä sydämestä ja näkee ne oikeiksi. Osa tuntee jotkut synnit kuten ehkäisyn ahdistavina. Minä sanoisin, ettei ehkäisy kuulu kenellekään muulle kuin avioparille. Moni voi olla siitä eri mieltä ja jokaisella on omaan mielipiteeseensä oikeus, eihän Raamattukaan anna siihen suoraa vastausta.

 

Haluan todella kertoa miltä minusta, ja varmasti monesta muusta lestadiolaisesta nuoresta, ja varmasti myös vanhemmista, herätysliikkeen negatiivinen julkisuus on tuntunut. Aluksi suhtauduin siihen todella huonosti, se tuntui epäreilulta, ahdistavalta, mustamaalaavalta ja halveksivalta. Joka puolella oli negatiivisia uutisia. Keskustelupalstoilla meitä haukutaan milloin miksikin: pedofiileiksi tai niiden suojelioiksi. Meitä vihataan, aina on vihattu ja aina tullaan vihaamaan. Olen kohdannut paljon ihmisiä, jotka eivät halua olla tekemisissäni sen takia kun olen lestadiolainen. Moni ei ymmärrä meitä, jotkut yrittävät ymmärtää. Kiitos siitä. Välillä häpeän uskoani, uskonhan minä niin tyhmästi. Välillä pelkään että joku tekee meille lestadiolaisille jotain pahaa. Tunnen edelleenkin ahdistusta ja pelkoakin näistä uutisista, mutta uskon vahvasti siihen että se on Jumalan tahto. Jumalan tahto on se, että meidän liikettä koetellaan, tuodaan esiin ikäviä piirteitä joita ehkä ennen ei ole tuotu esiin. Aina emme voi ymmärtää näitä asioita. Uskon kuitenkin Jumalan siunaukseen ja haluan pysyä tässä liikkeessä mukana. Asiat ovat kuitenkin Jumalan käsissä. Ja tämä on valintani.

 

Haluan pahoitella kaikkia ihmisiä, jotka ovat joutuneet kohtaamaan lestadiolaiset vain ja ainoastaan negatiivisessä mielessä. Ketään ei saa tuomita, ei lapsille saa sanoa heidän joutuvan tulimereen. Raamatussakin varoitetaan tuomitsemisesta. Vain ja ainoastaan Jumalalla on tuomiovalta. Ihmiset ovat kuitenkin inhimillisiä ja syntisiä, valitettavasti."

 

18 kommenttia

  • Vuokko Ilola sanoo:

    En ymmärrä tota fonttien vaihtelua, s-postissani ne eivät vaihdelleet 🙁

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Korteniemi sanoo:

    Pääosin erinommainen kirjoitus! ( – tosin ihan kaikkea en allekirjottaisi 🙂 On oikein lukea Raamattua kuten kristillisyydessä nykyään painotetaan ja ojentautua Jumalan Sanan mukaan – eikä meidän tarvitse ottaa entisten lampaiden harha-askelia…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Tiedän melko varmasti joitakin ihan oikeita vastauksia, mutta en voi avoimesti kirjoittaa. Uskon , luulen ja oletan, että kokemukset vaihtelevat hyvinkin paljon sen mukaan mikä on lestadiolaisten osuus populaatiosta Enemmistöläisen kokemukset ovat ihan erilaiset kuin vähemmistöläisen.

    Paikkakunnan vaihdos voi muuttaa elämän päälaelleen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Joona Korteniemi sanoo:

    Pääosin tosiaan oikein viisas ja syvällinen kirjoitus. Kiitos, nuori! Jatka vain Jumalan sanan lukemista ja tärkeimpien asioiden pohtimista. Siihenhän Päivämiehessäkin on viime aikoina usein kehotettu. Jumalan sana ei voi johtaa harhaan, erehtyminen on aina poikkeamista siitä.

    Joistakin asioista olen eri mieltä, esimerkiksi ehkäisyn käytöstä. Jokin asia voi olla syntiä vaikkei sitä nimeltä mainiten Raamatussa sellaiseksi sanotakaan. Teologia on sitä, että tutkitaan Raamattua huolellisesti ja pyritään löytämään sieltä suuria opillisia linjoja. Seurakunnan Jumalan läsnäolon paikkana maailman keskellä tulee sitten tutkia, miten uudet ilmiöt sopivat yhteen näiden Raamatusta löytyvien suurten opillisten linjojen kanssa. Jos sopivat, ne voidaan pitää, jos eivät sovi, ne täytyy hylätä.

    Jumalan siunausta ja johdatusta ajatteluprosessiisi, nuori! Älä hätäile tai kiirehdi liikaa. Anna itsellesi aikaa. Muista, että keskeneräisenäkin saat aina uskolla omistaa itsellesi elävän kristillisyyden ytimen, Kristuksen täydellisen rakkauden ja syntien sovituksen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Luther kielsi keksimästä mitään syntejä ja pitäytymään niissä, mitkä ovat kymmentä käskyä vastaan.

      Loppuviimeksi; mitä ihmeen uutta ihmiselle vahingollista voidaan toisena aikakautena keksiä? Toisen ihmisen vahingoittaminen on keksitty jo aikojen alussa. Hyvästä käytöksestä, kunniallisesta elämästä, joidenkin asioiden vahingollisuudesta jne., voidaan kyllä puhua, mutta on ihan väärin tehdä mitään sääntöviidakkoa mistään asioista.

      Ystävälleni oli valaistu vastikään, kun hän kyseli TV-kiellon perään, ettei enää kuulema voida kieltää telkkaria, koska jokaisella on se nykyään jo kännykässä. Kuulema eräs puhuja oli näin valaissut asiaa. Tämmösiä ovat ihmisoppeihin perustuvat säännöt!

      Kohta sanotaan, ettei ehkäisyä voida enää kieltää jonkun ihmesyyn takia. Sanokaa minun sanoneen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Honkala sanoo:

    Lue vain ihan rohkeasti ja rauhassa Raamattua. Sen lukemista ei todellakaan ole rajoitettu puhujille ja papeille meidän vanhoillislestadiolaisten keskuudessa. Ei siitä saa ketään kiusata. On kunnioitettavaa, että nuori ihminen haluaa lukea raamattua. Tosin muistan nuoruudestani, että saatoimme kevytmielisesti viittailla erään toisen herätysliikkeen oleettamaamme pakkoon lukea Raamattua. Olisikohan sinunkin kokemuksissasi jotakin tämäntapaista taustaa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Sähköpostin omistaja ja Kaikkivaltias tietävät, onko kirje aito. Onko lestadiolaisen nuoren raamatuntuntemus heikompi kuin niin sanotun tavis-riparilaisen, ei liene kukaan pätevästi tutkinut. Yliopistossa erästä lest.taustaista opiskelijaa kehuttiin hänen raamattutietoutensa vuoksi, vaikka asianomainen ei myöntänyt lukeneensa mainittua kirjaa koskaan kannesta kanteen. Näkyi olevan ihan hyvää tasoa muiden teol.opiskelijoiden parissa.

    On ihan mahdollista, että Raamatun lukemisen tarpeellisuutta vähätellään kun ohjataan kuuntelemaan saarnaajien valmiiksi paloittelemaa saarnanselitystä. Niissä saattaa olla joku ajankohtainen teemakin. Tällaista esiintyy muissakin lest. suunnissa. Varmasti paikallissaarnaajienkin puheet noudattavat tiettyä ja turvallista yhteistä schabloonaa. Miten on sitten tavallisen riparilaisen kohdalla, voi kukin asiaan perehtynyt funtsia. Aika kapea on perusasioidenkin tuntemus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Vain Kaikkivaltias tietää kirjeen aitouden, sillä itse en tunne kirjoittajaa. Mutta tuollaisen kirjeen sain s-postiini ja pyynön julkaista sen. Jokainen kirjoituksen sisällöllistä käsialaa taitavasti tulkitseva ihminen toki näkee heti sen, etten ainakaan minä ole kirjoitusta kirjoittanut. Tiedä sitten kuka. Etunimen ja s-postiosoitteen tiedän, mutta nimihän voi ainakin olla tekaistu. Jos kirjoitus närästää, voinhan sen poistaakkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Tuosta Raamatun lukemisesta.

    Nuorena kuulin useinkin sanottavan, ettei Raamattua kannatttanut lukea itse, kun siitä saattoi mennä sekaisin. Myös eräästä ystävästäni sanottiin, että hän on seonnut uskonasioissa, kun on lukenut liikaa Raamattua ja Lutheria.

    Sen lisäksi moni vl on sanonut minulle, ettei halua lukea Raamattua, kun ei siitä mitään ymmärräkkään.

    Mun Lutherin lukemistani katottiin jossakin vaiheessa niin kieroon, että lopetin paljastamasta harrastustani enää kovin usein. Asia alkoi mua vaivaamaan jopa siinä määrin, että soitin eräälle vl-papille, joka on kääntänyt Lutherin kirjoituksia ihan kirjaksi asti ja kysyin, onko hyvä kun luen Lutheria, kun saan osakseni niin paljon karsastusta. Myös kysyin, mitkä kirjat Lutherilta ovat hyvää luettavaa. Tuo pappi kehotti mua edelleenkin lukemaan Lutherin teoksia ja sanoi että ne kaikki ovat hyviä. Sitten uskalsin taas vapain mielin lukea niitä 🙂

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Joona Korteniemi sanoo:

    Vuokko kirjoitti:

    “Luther kielsi keksimästä mitään syntejä ja pitäytymään niissä, mitkä ovat kymmentä käskyä vastaan.”

    No, väittäisin, että vaikkapa väkivallalla tai seksisekoiluilla itsensä viihdyttäminen on selvässä ristiriidassa kymmenen käskyn hengen ja päämäärän kanssa.

    “Loppuviimeksi; mitä ihmeen uutta ihmiselle vahingollista voidaan toisena aikakautena keksiä? Toisen ihmisen vahingoittaminen on keksitty jo aikojen alussa.”

    Pahan perusolemus on aina sama, mutta se on niin ovela, että uutena aikana se pyrkii ottamaan aina uuden muodon voidakseen esiintyä hyvänä. Ihan viime vuosinakin on tullut paljon uusia, ihmiselämän arvoon liittyviä eettisiä dilemmoja vaikkapa geenitekniikan kehityksen myötä.

    Kristittyjen tehtävä toimia suolana ja valona maailmassa sekä osoittaa kunakin aikana Jumalan totuudella hyvä hyväksi ja paha pahaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      En ole koskaan väittänytkään, etteikö väkivalta olisi syntiä ja väärin. En tiedä, mitä tarkoitat seksisekoilulla, joten siihen en ota kantaa.

      Varmasti kaikkina aikoina tulee uusiakin asioita, joista on hyvä keskustella, mutta on eri asia tehdä niihin mitään sääntöjä, kuten telkkariin aikoinaan. Vl-liikkeessä ollaan osattu lahjakkaasti sössiä suhtautumisessa yhteiskunnan muutoksiin ja uusiin “synteihin”. Varmaan sinä Joona et sössisi, mutta kun puhut liikettä ja sen oppeja puolustavana ihmisenä, sanoillasi on väkisinkin paha kaiku.

      Itse en tiedä ihan mitään geenitekniikasta, se ei ole koskaan koskettanut minua enkä ole kuullut sen koskettaneen tuttujanikaan, joten kovin läheinen mörkö asia ei ole mulle.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Joona Korteniemi sanoo:

    Oma kokemukseni Raamatun lukemisesta vl-yhteisössä:

    Kiinnostuin Raamatusta ja uskonasioista ylipäätään jo hyvin pienenä. Perhe, suku ym. läheiset suhtautuivat siihen aina positiivisesti. Tosin siinä kahdeksan vuoden tienoilla isä jossain vaiheessa piilotti Raamatut minulta, kun pelkäsi, että se sisältää liian rankkaa tavaraa niin pienelle lapselle. Varmaan se oli silloin aiheellista. 🙂

    Isäni isä oli SRK:n johtokunnan pitkäaikainen jäsen ja minulle hyvin läheinen ja tärkeä. Keskustelin hänen kanssaan usein Raamatun tulkitsemisesta. Koskaan hän ei varoittanut tai vähätellyt sen lukemista. Pikemminkin vaikutti olevan iloinen ja ehkä vähän ylpeäkin siitä, että hänen lapsenlapsensa on siitä niin kiinnostunut.

    Tällä en kiistä muita kokemuksia, mutta minun kohdallani asia on mennyt näin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit