Olen vaalilautakunnan sihteerinä miettinyt kirkolliskokouksen maallikkojäsenten vaalitapaa. Korostan sanaa miettinyt. En siis arvostele, vaan mietin, onko se paras mahdollinen vai voiko sitä edelleen kehittää.
Maallikkovaali on välillinen. Seurakuntaneuvostojen ja kirkkovaltuustojen jäsenet asettavat ehdokkaat ja voivat ainoina äänestää. Äänestävät siis usein keskuudestaan.
Tämä johtaa siihen, että äänestäjät ja valitut toki nauttivat luottamusta, mutta heidät on valikoitu suppeahkosta joukosta eivätkä he edusta läpileikkausta seurakuntalaisista.
Vaikka joka seurakuntavaalien yhteydessä on korostettu, että nämä sitten valitsevat kirkolliskokouksen, tieto ei mene perille.
Olisiko kirkolliskokousvaalin tulos toinen, jos kaikki seurakuntalaiset saisivat äänestää ja ehdokkaita saisivat asettaa muutkin kuin jo valitut luottamushenkilöt?
Lisäisikö se vaalien kiinnostavuutta?
Tulos olisi toinen. Kiinnostavuus tuskin kasvaisi paitsi jos julkkiksia saataisiin listoille.
Vaalitavan muutos erilliseen suoraan kirkolliskokousvaaliin johtaisi todennäköisesti entistä enemmän julkkisten ja poliitikkojen valintaan kirkolliskokoukseen ja politisoituminen etenisi kirkossa. Hengellisesti ajatellen kehitys olisi vahingollinen ja valitettavasti Gal 5:20 eriseuraisuuden synnin todellisuus kasvaisi kirkon päättävässä elimessä.
Politiikkaa tulisi kirkkoon lisää ja lisää ja pidän sitä syntinä kirkossa, kuten Paavalikin asian lausui sekä samalla kohti eriseuraisuutta menemisenä. Poliitikot kaipaavat julkisuutta ja kirkolliskokousvaali olisi heille sopivaa näkyvyyden ja vallan kahvaan pääsemisen tavoittelua kohti valtiollisia vaaleja. Poliitikkojen kiinnostus kasvaa, kun puhutaan suuremmasta vallasta ja näkyvyydestä, joka näkyy jo seurakuntavaalien kahden tason vaalissa eli seurakuntayhtymän vaalin ehdokasasettelussa.
Tuo Galatalaiskirjeen syntiluettelo on aika kovaa tekstiä (jakeet 19-21) ja 1938 käännös puhuu eriseurat ja lahkot synneistä. Tätä synnin houkutusta ja kiusausta kohti vaalitapaa ei tulisi viedä.