Voiko Raamatusta puhua Jumalan sanana?

Julkaisen tässä alustukseni Helsingin hiippakunnan synodaalikokokouksen kanavassa:

Luterilaisen uskon kulmakiviä on käsitys Raamatusta vaikuttavana Jumalan sanana. Kysymys on siis asiasta, jota pitäisi opettaa ja josta pitäisi saarnata. Kuitenkin asia tuntuu jotenkin vaikealta. Usein puhe Raamatusta Jumalan sanana tuntuu jotenkin vaivaannuttavalta. Pitäisikö papin olla huolissaan, jos tuntuu vaikealta puhua Raamatusta Jumalan sanana? Ei, siitä pitäisi olla huolissaan, jos se tuntuu helpolta! Kysymys on nimittäin hyvin monitasoisesta ongelmasta, johon vaikuttaa vuosisatainen dogmaattinen painolasti, kielen muutokset, Raamatun lukemisen väheneminen, uskonnollisen kulttuurin moninaistuminen vain muutamia mainitakseni. On syntynyt tilanne, että kuulija ymmärtää ilmauksella ’Jumalan sana’ aivan eri asiaa kuin puhuja. Joskus tämä ero on suorastaan viestin ymmärtämisen este.

Emme lue Raamattua, emmekä tunne sitä. Siksi yhä useammalta puuttuu kokemus Jumalan puhuttelusta Raamatussa. Näin puhe Raamatusta Jumalan sanana on irronnut Raamatun lukemisesta. Tämä näköala on kadonnut suuresta osasta suomalaista kulttuuria. Ikuiset kertomukset eivät enää välity sukupolvelta toiselle. Raamattu on Jumalan sana, on muuttunut teoreettiseksi oppilauselmaksi.

Raamatun tieteellisen tutkimuksen tapa on lukea Raamattua niin kuin mitä tahansa muuta antiikin kirjaa. Raamattu on kirja, joka kertoo ihmisistä, heidän elämästään, heidän käsityksestään maailmasta ja myös heidän käsityksistään tuonpuoleisuudesta ja Jumalasta. Kristitylle eksegeetille Raamattu on ihmisten todistusta Jumalasta ja Jumalan sanasta, sanan kaikissa merkityksissä.

Samaan aikaan kulttuuriimme on tullut vuolaana virtana amerikkalaisen fundamentalismin käsitys Raamatusta Jumalan sanana. Sen keskeisiä piirteitä ovat Raamatun erehtymättömyyden korostus. Tämän julistuksen vastapoolina on vapaa-ajattelijoiden kritiikki, jossa keskeistä ovat Raamatun virheet. Tästä seuraa, että julistus keskittyy Raamatun erehtymättömyyden puolustamiseen asioissa, joissa moderni tiede ja Raamatun kirjain ovat törmäyskurssilla. Kuulijalle tarjotaan valinta: kaikki tai ei mitään. Ylivoimainen enemmistö valitsee modernin tieteen maailman.

Kysymys ei ole vain Raamatun erehtymättömyyden puolustamisesta, vaan myös Raamatun käytöstä, jossa omaa teologista, poliittista tai kulttuurista agendaa ajetaan Raamatun lauseilla tai kertomuksilla. Tällä hetkellä päällimmäisenä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman nopea muutos yhteiskunnassamme. Yhä useampi suomalainen pitää tätä muutosta oikeana ja hyvänä, täysin riippumatta siitä, mitä hän ajattelee miesparin tai naisparin kirkollisesta vihkimisestä. Kun Mika Niikko maalaa Sodoman kauheuksia Raamattu kädessä eduskunnassa, hän antaa samalla sisällön lauseelle: Raamattu on Jumalan sana. Suomalaisten suurta enemmistöä puistattaa helluntaisveljemme esiintyminen.

Tässä asetelmassa moni julistaja puhuu mieluummin Raamatusta ihmisten todistuksena Jumalasta, siis sanana Jumalasta, koska sen hyväksyvät useimmat kuulijat. Sen sijaan puhe Raamatusta Jumalan sanana liittyy helposti kuulijoiden mielessä sellaisiin hengellisiin virtauksiin, joista halutaan pysyä erossa.

Tapa, jolla Raamatusta puhutaan Jumalan sanana on ongelmallinen myös teologisista syistä. Jumalan sana lakina voi olla kutsua parannukseen. Silloin liitytään siihen lakiin, joka on tuttu jokaiselle ihmiselle luonnostaan. Tästä on kysymys silloin, kun yhteiskunnallisen vääryyden ja korruption kohdalla luetaan Amoksen sanoja: Voi teitä, jotka teette lainkäytöstä katkeraa koiruohoa ja jätätte heitteille oikeuden! Te vihaatte sitä, joka kaupunginportin kokouksessa vaatii oikeaa tuomiota, ja inhoatte sitä, joka kertoo totuuden. Te poljette tilattomia ja viette maanvuokrana heidän viljansa. Sen tähden teidän käy näin: Vaikka te rakennatte taloja hakatuista kivistä, ette saa asua niissä. Vaikka te istutatte ihania viinitarhoja, ette saa nauttia niiden viiniä. Sillä minä tiedän teidän rikostenne luvun ja syntienne määrän. Te sorratte syytöntä, te otatte lahjuksia ja syrjitte köyhiä oikeuspaikalla. Hyvää luterilaista käyttöä.

Paljon yleisempää on kuitenkin Raamatun kutsuminen Jumalan sanaksi osana vallankäyttöä. Kansanomaisesti tätä kutsutaan Raamatulla lyömiseksi. Siinä keskustelun toinen osapuoli perustelee oman kantansa Raamatulla ja määritellessään Raamatun Jumalan sanaksi itseasiassa väittää puhuvansa Jumalan äänellä. Kysymys on Jumalan nimissä esitetyistä vaatimuksista. Sinun on pidettävä totena epätieteellistä kuvaa maailmankaikkeudesta ja sen synnystä. Sinun on pidettävä totena väkivaltaista harmonisointi keskenään ristiriitaisten kertomusten välillä. Sinun on pidettävä totena Mika Niikon tulkintaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöitä. Kuitenkin tieto, järki ja omatunto haravat vastaan. Tällöin irrationaalinen laki on liitetty siihen, että Raamattu on Jumalan sanaa. Nämä vaatimukset ovat luterilaisen teologian näkökulmasta laki, vaikka epäilemättä useimpien julistajien mielestä ne ovat evankeliumia. Tässä taas törmätään luterilaisen ja reformoidun teologian erilaisiin rakenteisiin. Lain ja evankeliumin suhde on erilainen ja ilmoituskäsitys on myös erilainen.

Abusus non tollit usum. Väärinkäyttö ei estä oikein käyttämistä. Silloin, kun evankeliumi, itse luettu tai toisen kertoma, avaa Kristusta ihmiselle, Raamattu on hänelle Jumalan sanaa. Eikä tämä rajoitu vain Uuden testamentin neljään ensimmäiseen kirjaan. Silloin kysymys on elävästä Jumalan sanasta. Ja laajemminkin: lohdutus murheessa, rohkaisu ahdistuksessa, toivo epätoivon keskellä, mutta myös Jumalan luomistyön ja johdatuksen näkeminen; kaikissa näissä on kysymys Raamatusta Jumalan sanana. Tähän sanaan pätee sitten Augustanan opetus: Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.

Ajattelen niin että Raamattu on Jumalan sanaa ennen kaikkea ollessaan sanaa Jumalan lihaksi tulleesta Sanasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja pelastuksesta hänessä. Se voi olla yhtä aikaa erehtyvää ja vajavaista, omaan kulttuuriinsa sidottua ihmissanaa ja Jumalan elävää puhetta meille. Silloin Raamattu on sitä, miksi se on tarkoitettukin, vaikuttava Jumalan sana.

Meidän tehtävämme on antaa tämän vakaumuksen elää julistuksessa. Meidän haasteemme on miettiä, miten tämä voisi välittyä vääristymättömänä kuulijoille, joiden kieli on vieraantunut meidän kielestämme.

60 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    “Suomalaisten suurta enemmistöä puistattaa helluntaisveljemme (Mika Niikko) esiintyminen.” blogisti

    Mihin tutkimukseen perustu väite “suomalaisten suurta enemmistöä puistaattaa”? Onko blogistilla oikeus mustamaalata kanssakristittyään, jota hän kutsuu veljekseen, heittämällä ilmaan perustelmaton väite?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Leppä sanoo:

      En sanonut mitään Mika Niikosta. Kuvasin suomalaisten enemmistön reaktiota, sen kuvan mukaan, mikä minulle asiasta on muodostunut.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      “Kun Mika Niikko maalaa Sodoman kauheuksia Raamattu kädessä eduskunnassa, hän antaa samalla sisällön lauseelle: Raamattu on Jumalan sana. Suomalaisten suurta enemmistöä puistattaa helluntaisveljemme esiintyminen.”

      Mielestäni tuoss kyllä väitetään, että Mika Niikko toimii tavalla, mikä puistattaa suomalaisten suurta enemmistöä. Jos Niikon nimeä ei olisi mainittu, niin silloin voisi sanoa, että hänestä ei sanottu mitään. Olisihan asian voinut ilmaista niinkin, että “kun joku kansanedustaja eduskunnassa maalaa …”

      Ihmiset ymmrätävät tekstin niinkuin se on kirjoitettu ja niinkuin siinä lukee.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Salme: “Mihin tutkimukseen perustu väite “suomalaisten suurta enemmistöä puistaattaa”?”

      Katson itse kuuluvani suureen suomalaiseen enemmistöön, mitä Jumalan ja muiden henkiolentojen olemassaolon uskomiseen tulee ja sen lisäksi että puistattaa, niin en oikein tiedä pitäisikö moista esiintymistä itkeä vai nauraa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Kimmo,

      sinä olet vain yksi henkilö ja et siksi voi ilman tutkimusotantaan pohjautuvaa tietoa sanoa, että kuulut suureen enemmistöön.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Salme “et siksi voi ilman tutkimusotantaan pohjautuvaa tietoa sanoa”

      Sanoin: Katson itse kuuluvani suureen suomalaiseen enemmistöön, mitä Jumalan ja muiden henkiolentojen olemassaolon uskomiseen tulee”

      Vuoden 2011 kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan vain 27% suomalaisista uskoin kristinuskon jumalaan. Tänä päivänä tuo luku on tuskin enää noinkaan suuri (valistunut arvaukseni).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Kimmo,

      perustelusi hyväksytty. 😉

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Siinä mielessä Heikin esittämä kysymys on oikea, että miten kuulija asian käsittää. Asia nousee esiin jo Kimmo W:n käännöksiä koskevassa kommentissa. Raamattuopetus EVL-kirkossamme on niin ohutta, että väärinkäsitykset asiassa ovat todennäköisiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Anteeksi Kimmo. Kyse olikin Seppo Heinolan kommentista.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Joo kiitos vaan kunniasta, meinasin juuri oikaista asian, mutta huomasin, että olitkin sen jo tehnyt. En näe asiassa sinun taholtasi mitään anteeksipyydettävää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • John Bäckström sanoo:

    Raamattu on oman aikansa ihmisten käsityksiä Jumalasta ja Jumalan puhetta tuon ajan ihmisille – Jumalan ja ihmisen kohtaaminen ajassa ja paikassa. Raamattu on myös tämän ajan ihmisen tapa sanoittaa käsityksiään Jumalasta ja Jumalan puhetta tämän ajan ihmisille. Raamatunlukijan haasteen muodostaa tuon ajan ihmisen ja tämän ajan ihmisen kontekstin muutos. Jos tuomme Raamatun teologian ja etiikan suoraan omaan aikaamme – kysymättä muuttuuko viestin merkitys nykyajan maailmankuvassa, teemme helposti vääryyttä alkuperäiselle sanomalle. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tuoda tuon ajan maailmankuvaa oman aikamme maailmankuvaksi, vaan olla Jumalan sanan, Jumalan tahdon äärellä oman aikamme ihmisinä kuunnellen, mitä Jumala meille haluaa sanoa. Tällä paikalla olemme helposti tradition vankeja – hyvässä ja pahassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Bäckström: “Raamattu on oman aikansa ihmisten käsityksiä Jumalasta ja Jumalan puhetta tuon ajan ihmisille – Jumalan ja ihmisen kohtaaminen ajassa ja paikassa.”

      Siksipä juuri taitaisi Jumalalla olla jo korkea aika päivittää sanomansa ja sanansa tämän päivän ihmisille. Miksi hän ei tee sitä? Vai eikö enää löydy niitä pyhiä miehiä, jotka Pyhän Hengen johdattamina kirjoittaisivat Jumalan sanan päivityksen? Kyllä nykypäivän informaatioteknologian pitäisi tarjota Jumalallekin riittävästi mahdollisuuksia puhua nykyihmisille ilman niitä “pyhiä” apostoleja ja profeettojakin joita väitetään alkuperäisten raamatuntekstien kirjoittajiksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Tässä se on kaikki vastakkainasettelut kiteytettynä yhteen timanttiin. Onko Raamattua tulkittava oman aikansa ihmisten käsityksinä Jumalasta ja maailmasta, vai sisältääkö se Jumalan tahdon ilmauksen.

    Eli tulkitaanko tekstiä Jumalan ilmoituksena, vai tuon ajan käsityksinä. Mikäli kyse on vain tuon ajan käsityksitä, niin voimme pitää yhtä oikeina aikamme omia Raamatunselityksiämme. Tämä selitysmalli antaa luvan toimia nykyaikaisen tiedon mukaisesti kaikissa asioissa. Raamatun avulla voimme tämän avulla hyväksyä minkä tahansa toimintamallin. Esim. eutanasiaa on helppo perustella kultaisen säännön avulla. Se onkin seuraava askel…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Näin moraali romutetaan ja kirkko siinä toimii vielä etunenässä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kummallista kun Raamattu on mielestäni tuore ja uusi joka kerta kun siitä ammentaa. Suurimpia ongelmia on ollut asettaa itsensä sen alle ja nähdä oma raadollisuus Kristuksen Loisteessa.

    Kiitollisuus on kaikkein päällimmäisenä, Kristus on Armo.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Parviainen sanoo:

    Heikki Leppä: “Kysymys ei ole vain Raamatun erehtymättömyyden puolustamisesta, vaan myös Raamatun käytöstä, jossa omaa teologista, poliittista tai kulttuurista agendaa ajetaan Raamatun lauseilla tai kertomuksilla.”

    Tehdäänpä koe. Tarkastellaan lopun aikoihin liittyviä Luukkaan evankeliumin 17. luvun jakeita 34-36.

    “Minä sanon teille: ‘Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on yhdessä jauhamassa: toinen otetaan, toinen jätetään. [Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään.’]”

    Vuoteella olijoiden sukupuolta ei mainita. Jauhajat puolestaan määritellään naisiksi ja pellolla olijat miehiksi.

    Millaisia “omia agendoja” sukupuolten mainitseminen ja/tai mainitsematta jättäminen sekä muu asiayhteys voisi teoreettisesti synnyttää?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Aarnio sanoo:

      Olipa hyvä heitto Jouni Parviainen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Jouni: “Tarkastellaan lopun aikoihin liittyviä Luukkaan evankeliumin 17. luvun jakeita 34-36.”

      Joko niitä “lopun aikoja” taas kerran eletään? Vastahan niitä on eletty viimeiset pari tuhatta vuotta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Kimmo. Olet aivan oikeassa siinä, että koko kirkon historian ajan on hartaasti odotettu Jeesuksen paluuta takaisin kunniassaan. Se on minusta luonnollista, koska se merkitsee kuoleman ja pahuuden loppua.

      Tuhansia vuosia uskovat jaksoivat odottaa Messiaan ensimmäistäkin tulemista. Miksi siis luopuisimme kärsivällisestä odottamisesta nytkään?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Joko niitä “lopun aikoja” taas kerran eletään? Vastahan niitä on eletty viimeiset pari tuhatta vuotta.”

      Tämä on aivan totta, eikä oikeasti mikään vitsikäs oivallus, jollaiseksi sen ehkä tarkoitit. Jeesuksen ylösnousemuksesta ja taivaaseenastumisesta lähtien olemme eläneet ns. lopun aikoja. Ja odottaneet Jumalan valtakunnan tuloa, joka päivä.

      Samoin Raamatussa mainitut “viimeisinä päivinä” -ennustukset ovat toteutuneet jo pitkään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Kimmo on oikeassa “lopun aikaoja” on eletty viimeiset parituhatta vuotta. Sitten tulevat “Viimeiset päivät” ja ne eivät taida olla kovin helppoja kenellekään, uskoipa tai ei.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      On asioita, jotka ovat ehkä alkamassa toteutua tai vasta tulevaisuudessa, mutta jotkut “viimeisinä päivinä” tapahtuvaksi ennustetut ovat tosin olleet todellisuutta jo pitkään, jotkut koko tämän parin tuhannen vuoden ajan, kuten Pyhän Hengen vuodattaminen kristittyihin ja Hengen lahjat.

      Ap. t. 2:17 ‘Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Totta puhut, Sari W. Pyhän Hengen vuodattaminen on hyvä asia. Sitten on niitä ikävämpiä kuten maanjäristykset, rutot, sodat, ympäristön saastuminen, ihmisten moraalin rappeutuminen, mikä johtaa laittomuuteen ja Anti-Kristuksen ilmestymiseen jne.

      Raamatussa puhutaan myös Herran päivästä. Mitä sillä tarkoitetaan?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      “Herran päivä” on useampimerkityksinen.

      Se voi tarkoittaa ensinnäkin sunnuntaita, Herran ylösnousemuksen päivää esim. Ilm. 1:10.

      Se on myös Herran toisen tulemisen päivä, esim. 1. Tess. 5:2, 2. Tess. 2:2 ja 2. Piet. 3:10.

      Vanhan testamentin puolelta voi lukea synkkää kuvausta esim. Aamos 5:18-20. Muitakin kohtia on.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Kiitos Jouni P. tiedosta.

      Ilmoita asiaton kommentti