Voisiko kirkon ykseyden sittenkin pelastaa?

Kiitos dos. Vesa Hirvoselle rehellisestä ja avoimesta pohdiskelusta, kuinka selviämme jo nyt konservatiiveihin ja liberaaleihin jakautuneessa kirkossa niin, että kirkko pysyisi kasassa. Arvostan sellaista puhetta, jossa ns. kissa nostetaan pöydälle (https://www.kotimaa24.fi/blogit/virkakysymyksen-uusi-tuleminen/).

Hieman minua jäi vaivaamaan sellainen Vesan tekstissä julkilausumaton ajatus, että onko tässä nyt tarkoitus osoittaa konservatiiveille oma reservaatti, jossa erilaiset konservatiiviheimot voisivat vl-liikkeen tavoin elää ”itsenäisesti” suuren ja liberaalin kansankirkon keskellä - kunhan konservatiivit vain mukautuvat kansankirkon muutoksiin, sen vallankäyttöön ja pitävät oman varsinaisen elämänsä siellä reservaatissa muilta piilossa?

Suhteessa konservatiiveihin em. blogin sävy on alentuva. Oletettuun kirkon enemmistöön jäävät liberaalit korkeintaan saavat osakseen konservatiivien taholta siedätyshoitoa, jos nyt ymmärsin edes sinnepäin..?

Onko meillä vaihtoehtoja?

Entä jos katsottaisiin asiaa vielä laajemmin: puretaan tämä dikotomia konservatiiveihin ja liberaaleihin ja puhutaan suoraan henkilöseurakunnista, jotka muodostettaisiin Suomen ev.lut. kirkon sisälle.

Henkilöseurakunnilla voisi olla joko uudelleen määritelty hiippakuntaperusteinen tai peräti koko Suomen ev.lut. kirkon kattava yhteinen kirkollisveroprosentti. Kirkollisveron tuoton jakoperuste voisi olla sekä alueellinen (asukasmäärän mukainen) että jäsenperusteinen (kunkin henkilöseurakunnan ilmoitettu ja vuosittain tarkistettu jäsenmäärä).

Niinpä ainakaan pk-seudulla ei olisi enää alueellisesti nimettyjä seurakuntia (esim. nykyinen kotiseurakuntani Malmin srk), vaan alueella voisi toimia useita erikseen nimettyjä henkilöseurakuntia, joilla olisi kirkkolain velvoittamat tehtävät hoitaa sanan julistaminen ja sakramenttien toimittaminen sekä diakoniatyö ja näiden ohella kaikki se, mihin seurakunnilla olisi varaa ja halua.

Messuyhteisöt toimivat jo - miksei muukin?

Siirtymävaiheessa henkilöseurakunnilla voisi olla yhteinen hallinnollinen kirkkoherra, kuten kirkkolaki edelleen mahdollistaa. Malmin alueella, Pihlajamäen kirkossa, toimii jo nyt hyvin nuoria aikuisia ja perheitä tavoittava messuyhteisö. Se ei ole henkilöseurakunta, vaan jumalanpalvelusyhteisö, mutta sen toiminnan perustalle olisi mahdollista rakentaa oma henkilöseurakunta.

Koska diakoniatyö ja sielunhoito eivät kohdistu vain jäseniin, henkilöseurakuntien velvollisuus olisi pitää huolta siitä, että tämä kirkon sielunhoidollinen ja diakoninen velvoite toteutuisi jäsenyydestä riippumatta. Siksi tarvitaan myös alueella asuvien kokonaisluku määrittämään kirkollisveron jakoperustetta.

Kirkolliset rakennukset olisivat luonnollisesti yhteisessä käytössä: esim. samassa kirkossa klo 10 olisi yksi messu, klo 13 seuraava messu, klo 16 seuraava messu.. jne. Näinhän toimitaan monissa seurakunnissa jo nyt, mutta tuo jako on nykytilanteessa kielellinen - ei teologinen / toiminnallinen.

Monissa pk-seudun ulkopuolella olevissa seurakunnissa tällainen henkilöseurakunta voisi olla nykyisin toimiva seurakunta, jonka alueella asuvien enemmistö kokee luontevasti kodikseen. Mutta lähtijöiden ei olisi pakko erota kirkosta, vaan he voisivat liittyä johonkin toiseen ev.lut. henkilöseurakuntaan asuinpaikastaan riippumatta.

Hyvin mahdutaan jo nyt eri kielisten ryhmien kanssa samoihin tiloihin ja niitä yhteisvastuullisesti hoidetaan. Mikäänhän ei estäisi muodostamasta edelleen seurakuntayhtymiä tai muita hallinnollisia kokonaisuuksia - esim. uusia hiippakuntia - jotka hoitaisivat yhteisiä kiinteistöjä ja miksei taloutta ja virkojakin.

Jäsenet valinnan edessä

Isona haasteena olisi luonnollisesti se, että jokaisen nykyisen alueseurakunnan jäsenen tulisi ilmoittaa jatkossa, minkä luterilaisen henkilöseurakunnan jäsen haluaa olla, mitä vaihtoehtoja on olemassa ja millaista teologiaa ja toimintaa po. seurakunnassa haluaa jäsenyydellään edustaa.

Kilpailu uusien henkilöseurakuntien jäsenistä voisi äityä rumaksi, mutta ennen tätä muutosta tulisi laatia yhteiset pelisäännöt, joiden myötä pidettäisiin huolta siitä, että omaansa saisi kehua, mutta muita ei voisi arvostella.

Automaattisesti kukaan ei siten siirtyisi / jäisi mihinkään alueseurakuntaan, vaan kaikki nykyiset jäsenet joutuisivat valitsemaan kuulumisseurakuntansa (vaikka se olisikin jo alueella toimiva seurakunta). Jäsenyydellä olisi siis väliä - aidosti ja merkityksellisesti.

Tiivistelmänä: kirkollisvero olisi siis kaikille sama, mutta toiminta ja teologia erilaisia. Yhdenvertaisuus ja valinnanvapaus toteutuisivat samanaikaisesti. Itsenäiset henkilöseurakunnat voisivat kutsua itse työntekijänsä ilman monimutkaista ja pitkää julkista vaalimenettelyä.

Hiippakunnat olisivat hallinnollisesti jossain määrin nykyisen Porvoon hiippakunnan kaltaisia: ne olisivat tietystä maantieteellisestä alueesta riippumattomia hiippakuntia. Niihin kuuluvat seurakunnat valitsisivat / kutsuisivat itse piispansa (kuten nykyisinkin tapahtuu kielellisin perustein). Luotan vahvasti siihen, että nykyisistä piispoista kaikille riittäisi kaitsettavaa näin muodostettavissa hiippakunnissa / henkilöseurakunnissa.

Emme tarvitse siis mitään kirkollisia reservaatteja, vaan itsenäisesti vaaleilla ja jäsenyyskampanjoinnilla muodostettavia henkilöseurakuntia Iso-Britannian anglikaanikirkon / Tanskan luterilaisen kirkon tapaan.

Sateenvarjokirkko -  julkisoikeudellista valtaa vailla

Kuten past. Timo Pöyhönen on jo aiemmin esittänyt: Suomen ev.lut. kirkko olisi sateenvarjona henkilöseurakuntien yllä. Meillä voisi siis olla sateenkaariseurakuntia ja ns. perinteisen virkakäsityksen mukaisia seurakuntia, karismaattisia seurakuntia, evankelioivia seurakuntia ja kaikkia siltä väliltä (myös vl-liikkeen aluepiirit voisivat halutessaan muodostaa omia seurakuntia).

Muuten kenenkään hengellisen kodin olohuoneen järjestystä ei tarvitsisi tällä henkilöseurakuntamallilla muuttaa. Jokainen saisi möbleerata olohuoneensa juuri sellaiseksi kuin haluaa.

Yksi asia vielä: tämä kaikki edellyttäisi tietysti sitä, että kirkko luopuisi julkisoikeudellisesta asemastaan ja jopa vihkioikeudestaan. Veronkanto-oikeus säilyisi valtiolla ja kunnilla, mutta kirkko voisi edelleen ostaa veronkantopalvelut valtiolta, kuten tähänkin asti. Seurakunnat siunaisivat ne avioliitot, jotka olisivat niiden teologian mukaisia.

Entä se kirkon ykseys? Olisiko se muuta kuin hallinnollista ja nimellistä? Ehkä ei. Se kuitenkin riittää monissa muissakin kirkoissa. Sitä kutsutaan myös aidoksi moniäänisyydeksi, ei pakotetuksi samanmielisyydeksi. Yksimielisyyteen taas päästään vain sovinnon ja kompromissien kautta. Niin kuin työehtoneuvotteluissakin - ja avioliitossa.

Mikä estää? Vallan ja kontrollin halu, arvelisin. Ja se, että kirkolla taitaa olla vielä liikaa rahaa ja paljon passiivisia maksavia jäseniä. Edellisistä seikoista johtuen muutos tapahtuu ilmeisesti vain pakon sanelemana: kun jäsenet ja rahat loppuvat, silloin ei millään muulla ole niin suurta väliä.

Siihen asti tälle muutokselle painetaan aivan varmasti jarrua ja selitetään, ettei tässä vielä mitään paniikkia ole syytä lietsoa. Niinhän jotkut väittävät ilmastonmuutoksestakin.

 

133 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Martti Pentti

    “Yksi Jeesuksen seuralaisista ryhtyi vastarintaan, veti miekkansa esiin ja iski ylipapin palvelijaa niin että tältä irtosi korva. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ‘

    Tarina on huono kopio. Hyrkanokselta sivallettiin korva syystä, että hän ei voisi enää hakea ylipapin virkaa, koska ylipapin piti olla täydellinen ruumiinrakenteeltaan.

    Mitä järkeä on sivaltaa papin apulaiselta korva ?

    Ja Jeesus oli kehoittanut hankkimaan miekkoja.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Mitä järkeä on sivaltaa papin apulaiselta korva?” Eipä öisessä miekoilla sohimisessa paljon järkeä olekaan. Voihan tässä kahakassa toki nähdä viittauksia sinne ja symboliikkaa tänne, jos sellaiseen tuntee kutsumusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Tarkennetaan. Kun Jeesus puhuu Matteuksen evankeliumissa miekasta, niin jos kysymys olisi maallisesta miekasta, niin ei hän sanoisi Pietarille “laita miekkasi tuppeen”, vaan tee miekallasi, niin kuin olen opettanut.

      “Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään; että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: “Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti.”

      Ei edelleenkään mene perille puhe, joka on kirjoitettu evankeliumeihin vertauksilla, vaan maallinen miekka on maallinen miekka, niin uskoville kuin muillekin satunnaisille lukijoille. Sitten uskovaiset lukijat silmää räpäyttämättä väittävät, ettei Raamattua voi ymmärtää, ellei ole Pyhää Henkeä. Jatkuvasti he todistavat itseään vastaan. Näkemällä näkevät eivätkä kuitenkaan näe.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään.” ‘Puhua kansalle’ tarkoittaa julkista opetusta. Toki Jeesus puhui opetuslapsiensa ja muiden kanssa keskustellessaan mös arkisen todellisuuden tasolla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Tapio Tuomaala ja ” Parkkilan vitsikirja ”

    On suuri; “Kodin Raamattu, eli Pyhä Raamattu apokryfikirjoineen, Liitteinä 95 mestarimaalausta ja Kartasto. ” Werner Södeström Osakeyhtiö.

    Värijäljennökset Painanut Mengis + Sticher AG. Luzern Sveitsi WSOY;n graafiset laitokset porvoo 1984

    Hakemistot toimittanut Aapeli Saarisalo

    Fyysistä painoa noin 5 kiloa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Tapio

    Meillä tuli eripurasta eripuraa.

    Se on nyt käytänössä todistettu, että eripuran henki on.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Tämän blogin teema on kirkon ykseys eikä saivartelu jostakin sivuteemasta. Kirkolla tässä tarkoitetaan Kirkon pienen pientä suomalaista ev lut oksaa suuressa viinipuussa.

    Yksinkertainen vastaus otsakeen kysymykseen on se että kirkko on jo ajat sitten jakautunut lukemattomiin suurempiin ja pienempiin haarauksiin. Se mitä on jäljellä, on se raamatullinen kattoorganisaatio eklesia . Samoin on myös Suomen ev lut kirkon laita. Kirkko on jo sisältäpäin jakautunut useihin haarauksiin sekä herätysliikkeineen että kirkon keskiuoman eri suuntauksiin.

    Kyse on siis siitä että kestääkö katto-organisaatio koossa vai tuleeko jotkut suuntaukset eroamaan siitä? Kysymys on sama kun yksilötasolla. Nimittäin jos henkilö eroaa Suomen kirkosta , niin eroaako hän ekleesiasta? Ei välttämättä eroa, jos hän kuitenkin jatkaa tai löytää sellaisen elämänasenteen joka on raamatullisen ilmoituksen hengen mukaista.

    Kaikilla organisaatioilla o0n taipumus pitää organisaatio yhtenäisenä saman johtokunnan alaisena. Ei siinä mitään vikaa ole mutta on toisenkinlaisia toimintamalleja.

    USAssa Silicon Valleyssa 80 ja 90-luvuilla oli tavallista että kun syntyi uusia keksintöjä niin niitä lähdettiin kehittelemään uusissa yrityksissä joita emäyhtiö rahoitti. Tämä takasi luovuuden joka suuryhtiöissä ei olisi ollut mahdollista.

    Minua on aina viehättänyt Jeesuksen vertaus Taivasten Valtakunnasta niittynä jossa on paljon monen laisia kukkia.Vastakohtana olisi ankarasti hoidettu puutarha jossa jotkut kukat julistetaan rikkaruohoiksi ja kitketään pois.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    “Valtakunta ja monenlaisia kukkia. ”

    Minä pidän koko kirkko- organisaatiota maailmanhistorian suurimpana huijauksena.

    Tietenkin se on hyvä bisneidea saada myytyä ihmisille tuotetta, jonka saa vasta kuoleman jälkeen. Kukaan ei tule koskaan kertomaan, että vastasiko tuote ollenkaan sitä mitä kerrottiin sen olevan. Tosi ovelaa.

    Siihen sanotaan tietenkin, että se on Jeesuksen lupaus ja Jeesus on meidän herra. Entäs sitten, ei se muuta sitä tosiasiaa, että rahankeräys huijauksesta on kysymys. Jo apostolien teoissa kerrotaan kuinka ihmisten piti myydä omaisuutensa ja laskea apostolien jalkojen juureen. jos et luovuttanut viimeistä penniä myöten, sinut lyötiin kuoliaaksi.

    Eräs viisas sanoi, että ihmisiä on helpompi huijata, kun saada heidät uskomaan, että heitä on huijattu.

    Kaiken lisäksi on se Rakkaus bonuksena, Jeesuksen rakkaus, joka menee yli kaiken ymmärryksen ja vie kukkaniityille. Voi pojat kaikki, ei sellaista olekkaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kyllä tuo ‘maailmanhistorian suurin bisnesideakin’ kuuluu kirkon tarinaan. Eipä Euroopan huikeita katedraaleja olisi ilman sitä olemassakaan. On kuitenkin mielestäni kovin kapeakatseista, jos ei näe myös kirkon toista puolta, lukemattomia pieniä ihmisiä, jotka ovat toimineet ja toimivat Jumalan valtakunnan työssä luopuen omastaan ja tuottaen siunausta lähimmilleen. Ennen kaikkea on suurta sokeutta, jos kieltäytyy näkemästa kaiken keskellä sitä Jeesuksen rakkautta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Tarja Parkkila: “Jo apostolien teoissa kerrotaan kuinka ihmisten piti myydä omaisuutensa ja laskea apostolien jalkojen juureen. jos et luovuttanut viimeistä penniä myöten, sinut lyötiin kuoliaaksi.”

      Kun aiemmin kysyin Parkkilalta, mistä vitsikirjasta hänen Jeesuksen suuhun laittama lainaus oli, niin taustalla olivat myös hänen aiemmat kommenttinsa, jotka eivät kuulu kristillisyyteen. Tiedän, mistä tuuli puhaltaa ja se riittää minulle.

      Parkkila kuitenkin nosti esiin mielenkiintoisen kohdan, joten ajattelin liittyä uudelleen keskusteluun. Kun hänen kommentistaan poistaa valheen “piti myydä” ja puolitotuuden “lyötiin kuoliaaksi”, niin tapahtuman taustalta löytyy vastaavuus Mooseksen kirjasta. Ananiaksen ja Safiiran tavoin syylliset kuolivat. Kysymys on perimmältään siitä, ettei puhdistettuun seurakuntaan saanut päästää vääryyden siementä.

      Jos nyt toteutettaisiin seurakunnissa Mooseksen lakia ja valitsisi sama tilanne kuin ensimmäisessä seurakunnassa, niin en minä ainakaan uskaltaisi mennä ovesta sisään. Tai jos yhtäkkiä jysähtäisi vastaavuus Pietarin aikaan, niin kuinka moni seisoisi pystyssä. No, ainakin ne, jotka vastaavat rehellisesti kysymykseen, mitä olet tehnyt. Valehteleminen oli Ananiaksen ja Safiiran kuoleman syy.

      Mitä jos poliitikot ottaisivat kopin?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Tapio Tuomaala

    En minä vastaa kääntäjien teoista, minä vain luen mitä sanotaan.

    “Jo apostolien teoissa kerrotaan kuinka ihmisten piti myydä omaisuutensa ja laskea apostolien jalkojen juureen. jos et luovuttanut viimeistä penniä myöten, sinut lyötiin kuoliaaksi.”

    Tässä yhteydessä sanotaan vielä, että Jumala löi heidät kuoliaaksi. Jumala ei lyö ketään kuoliaaksi valehtelusta vaan antaa mahdollisuuden korjata tapansa. Eikä se ole edes rikos, jos omaisuuden myynnistä jättää vähän itselleenkin, muuten joutuu kerjuulle.

    En usko, että teistä kukaan luovuttaa omaisuuttaan, vaikka Jeesus sanoo, että pitää luopua kaikesta, vasta sitten kelpaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Omistusoikeudesta luopuminen ei tarkoita käyttöoikeudesta luopumista. Maallinen hyvä on Jumalalta saatua ja tarkoitettu käytettäväksi lähimmäisten nhyväksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    “Jos nyt toteutettaisiin seurakunnissa Mooseksen lakia ja valitsisi sama tilanne kuin ensimmäisessä seurakunnassa, niin en minä ainakaan uskaltaisi mennä ovesta sisään. ”

    En minä ole sanonut, että pitää noudattaa Mooseksen lakia, ei se ole kristityille tarkoitettukaan. Se on juutalaisten kulttuuriperintöä, kaukaa menneisyydestä. Isien ääni. Ei sitä tarvitse mollatakkaan, siellä on paljon hyviä ohjeita. Kristityille se on vahna testamentti, vanha liitto, mutta juutalaisille se on ikuinen liitto.

    Israel on syntynyt uudelleen ja juutalaiset ovat nousseet ylös Jerusalemiin, se on tapahtunut, minä uskon, kun näen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Erilaisuus ja eripura juutalaisuuden kanssa on pitkälti kalenteri juttu, Juhla-ajat ja niiden tarinat muutettiin. Kirjoitettiin ikäänkuin juutalaisten juhlien päälle.

    Roomalla oli erilainen laki ja jumalat. Hirvittävät rangaistukset, ristiinaulitsemiset ja elävältä polttamiset, orjuus, gladiaatoritaistelut, ja ihmisten, myös kristittyjen vieminen villieläinten raadeltaviksi ihan vain kansan huviksi.

    Kirkkovallan aikana jotakin muuttui, mutta sitten laadittiin juutalaisvastainen lainsäädäntö joka levisi koko Eurooppaan ja jonka myös Hitler otti myöhemmin käyttöön. Muutenkin se oli julmaa, jos et totellut, ollut kuuliainen kirkolle, sinut julistettiin pannaan, erotettiin kirkon yhteydestä ja sen jälkeen olit henkipatto.

    Sapattia ei todennäköisesti voitu ottaa siksi, koska se oli lepopäiväksi tarkoitettu, niin että myös työeläimet, kuten härät ja muulit saisivat levätä. Koska työt teetettiin orjilla ja heille ei kuulunut mitään oikeuksia, niin ei tietenkään myös lepopäivä, ja Sapatin vietto kiellettiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Martti Pentti

    “Maallinen hyvä on Jumalalta saatua ja tarkoitettu käytettäväksi lähimmäisten hyväksi. ”

    Ei minulle ainakaan ole taivaasta tipahtanut, itse olen työtä tehnyt, ja varsinkin säästänyt. Näin olen esimerkiksi oman asunnon hankkinut. Enkä aio luovuttaa sitä lähimmäisille ennenkuin kuolen. Ei kukaan muukaan.

    Äitini hautajaisssa, ruokailun alussa pappi sanoi, ‘Jeesus antaa meille kaiken.’ Se oli erittäin loukkaavaa vainajaa kohtaan, koska hän oli elämänsä työtä tehnyt, usein kahtakin ja säästänyt pienestä eläkkeestä omien hautajaistensa kustannukset.

    Hyvin ajattelematonta ja epäkohteliasta se oli.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Keneltä olet saanut taitosi ja tarmosi tehdä työtä? Keneltä äitisi oli saanut arvokkaat ominaisuutensa? Eihän Jumala ole mikään kiltti setä, joka jakelee suosionosoituksiaan. Hän on kaiken luoja ja ylläpitäjä.

      Kotiaan ei tarvitse luovuttaa muuten lähimmäisilleen kuin osoittamalla kodissaan vieraanvaraisuutta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Martti Pentti

    Kirjoitin sinulle vastauksen, mutta poistin, koska minä en ole tämän aloituksen aihe.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jouni Turtiainen
    Jouni Turtiainen

    Espoonlahden ev.lut. seurakunnan kirkkoherra, joka asuu pappisvaimonsa kanssa kahden Helsingissä. Kolme aikuista lasta. Ympärivuotinen pyöräilijä.