Voisinpa aina lukea Raamattua oikein

Kotimaan Uutisissa kerrotaan että Raamattua voi lukea väärin, mutta minua askarruttaa kysymys siitä, luenko itse Raamattua oikein. Asiantuntijana kun en voi esiintyä, niin pohdiskelemaan asiaa ryhdyn ihan omin päin.

Raamatun lukemisen aloitin alusta, keskeltä , sekä UT:n alusta. Kuusi lukua päivässä lukien. saan luettua kirjan läpi vuodessa. Sitten voin aloittaa alusta.
Raamatun lukemisessa on se erityinen ominaisuus, että joka lukukerralla voin löytää ihan uusia ja aiemmin huomiotta jääneitä kohtia ja asioita. Otan silloin avukseni ”asiantuntijoiden” kirjoittamia selitysteoksia ja muita käännöksiä. Alleviivaan ja väritän tärkeitä kohtia, jotta löydän ne myöhemmin. Lainausmerkit laitoin, koska Raamatun asiantuntijoita ei oikeasti ole olemassa.

Siitä kuitenkaan en voi olla varma, luenko Raamattua oikein. Haenko sieltä vain lisää tietoa ja nautinko vain siitä, että taas sain luettua tämän päivän läksyt. Vain etsinkö lukiessani Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Pyydänkö olla Jumalan puhuttelussa hänen tahtoaan lukiessani?

Sitten on vielä tuo laki ja evankeliumi, joiden keskenään sotkeminen saa aikaan valtavasti vääriä tulkintoja. Rippikoulussa nuori opettelee käskyt ja saattaa tosissaan sen jälkeen yrittää niiden täyttämistä, koska sehän on Jumalan tahto. Käskyt on sitä lakia, mutta Raamatussa on paljon muutakin lakia. Jopa suurin osa . Harmittava asia on, ettei riparilaisille kerrota sitä, että
Raamattu määrittelee myös sen miten lakiin tulee suhtautua. Laille tulee antaa sen oikea merkitys ja antaa sen tehdä sydämissämme se tehtävä , jonka tähden se on meille annettu.

Muutoin käy yrityksellemme köpelösti. Huomaamme varsin pian, ettemme kykene kaikkeen mitä laki meiltä vaatii. Kyse ei olekaan pelkästään tekemisistämme , vaan myös siitä mitä on mielessämme. Tällöin moni riparilainen kokee, ettei usko ole häntä varten. Joku toinen taas luottaa Jumalan armoon ja tekee sen mitä voi. Joku ajattelee, ettei Jumala voi vaatia mahdottomia. Kuka keksii mitäkin selitystä sille, ettei täytä mittaa.

Lain tarkoitus on saattaa meidän omat yrityksemme epätoivoon. Näyttää se tosiasia , ettemme täytä mittaa, vaikka kuinka ponnistelemme. Silloin alamme selittää ja etsiä omia ratkaisuja ja helposti Jumalan meitä varten nimenomaan suunnittelema ratkaisu jää havaitsematta. Näin syntyy lukemattomia erilaisia tulkintoja siitä, mitä Jumala oikeastaan haluaa sanassaan meille sanoa. Mielemme kiinnittyy kaikenlaiseen epäolennaiseen. Alamme etsiä itsestämme kaikkea hyvää, jota meistä voi löytyä vain, jos suljemme silmämme. emmekä katso sitä ilkeyttä ja todellista pahuutta, mitä sisimmässämme on loputtomiin.

Voisinpa lukea Raamattua oikein ja aina etsiä sieltä lääkettä, jota en mistään muualta voi löytää. Etsiä sieltä Armahtavaa Jumalaa, joka on antanut poikansa kuolemaan puolestani
Golgatan keskimmäisellä ristillä ja uskoa , että Hän teki sen minun puolestani. Samalla oppia tuntemaan Jumalaa yhä paremmin ja hänen hyvää tahtoaan meitä kohtaan.

236 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Meidän kaikkien tulisi ymmärtää, että Raamattu avaa itsensä kaikille jotka uskovat Jumalan Pojan Evankeliumin. Kukaan ei voi ottaa, jollei anneta, mutta jokaiselle annetaan, joka pyytää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka kun Pyhä Henki avaa Raamatun Sanaa niin mikä on hedelmää?

    Voiko siitä tulla “roviolla polttamista”?

    Siis mistä lähteestä tulee tuo “rovio hedelmä”?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Etkö ole itsekin nyt ’sytyttämässä rovioita’, Ari Pasanen? Mistä lähteestä kumpuaa pyrkimyksesi osoittaa yhtä hyvin Martin Luther kuin joku oman aikamme teologi vääräksi profeetaksi. Kuolemanrangaistushan sellaisillekin vanhastaan määrättiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Martti Pentti, nyt karkas mopo sulta metsään, siis jos joku tekee aviorikoksen niin en minä siitä kuolemaan tuomitse, kaikille julistan parannusta sillä tietämättömyyttään he niitä tekevät pimeydessä, ei ole niin suurta syntiä etteikö Jumalan kutsuessa voisi tehdä parannusta ja saada syntinsä anteeksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Lutherille on kovin myöhäistä ’julistaa parannusta’. Hänet sinä olet tuominnut moneen kertaan orjantappuroita kasvavaksi vääräksi profeetaksi, Ari Pasanen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Rakkaat veljet. Nyt on Joulu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Voimme aina valita hyvyyden. Silloinkin, kun meitä loukataan. Jumalan rakkaushan on vuodatettu sydämiimme. Joten voimme siksi valita hyvyyden ja nöyryyden. Ei meidän kristittyjen tarvitse vastata toisille samalla mitalla takaisin. Sen sijaan kykenemme nyt vastaamaan lempeästi ja toista arvostavasti. Opin tämän läksyn ihan äskettäin ja huomaan sen toimivan oikein hyvin. Olen yllättynyt, kun sain kuulla, että vihastumien onkin minun oma valinta, eikä muiden aiheuttama. Voin siis opetella valitsemaan hyvyyden.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kiitos ja Hyvää Joulua ja joulumieltä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Hyvää Joulua kaikille ja varsinkin sinulle Pekka. Kiitos, kun jaksat.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Nyt pitänee ladata akkuja ja syödä taatelikakkua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.