Yhteinen pöytä, sakramentti, Kristus, kirkko ja virka - case MNF

Tämän alkukesän jonkinlainen kirkollinen kohu on ollut uuden arkkipiispan, Tapio Luoman linjaus Maata näkyvissä festivaalin (jatkossa MNF) messusta ja ehtoollisenvietosta. Tai tuo linjaus ei itsessään ole kohu vaan sitä seuranneet reaktiot ja keskustelut.

Arkkipiispan linjauksen jälkeen on käytetty melko dramaattisia ja vahvoja ilmauksia ja niiden takana on ilmeisimmin aito harmistus ja jopa loukkaantuminen. Joidenkin mielestä on kajottu sellaiseen, mihin ei saisi kajota. On myös esitetty, että nuorilta ”evätään ehtoollinen” tai pääsy ehtoolliselle tapahtumassa. Tämä on kuitenkin yliampuvaa, sillä arkkipiispan linjaus ei mitenkään tarkoita messun ja ehtoollisen jättämistä pois MNF-tapahtumasta vaan ainoastaan sen viettämistä kirkon yhteisten linjausten mukaisesti.

Toinen pääkritiikki on ollut se, että koska on kyseessä herätysliikkeen järjestämä (päävastuullinen järjestäjä) tapahtuma, ei arkkipiispan olisi pitänyt tehdä linjausta jonka hän teki. Toisesta näkökulmasta tapahtuma on myös vahvasti kirkon yhteinen, koska sen järjestäjinä ovat myös Turun alueen seurakunnat tai osa niistä ja koska tapahtumaan tulee osallistujia eri puolilta maatamme kirkkomme seurakunnista.

Kaiken kohun alle jää helposti tärkein eli otsikon asia: Meillä on yhteinen pöytä (alttari), sakramentti eli ehtoollinen, yhteinen Kristus, kirkko ja virka. Joissakin some-keskusteluissa on käyty melko syvällistä keskustelua juuri teologisista aspekteista.

Toisella puolella on herätysliike, joka ei hyväksy kirkon tekemää virkaratkaisua eli pitää sitä virheellisenä ja siten mm. pappisnaisten virkaa ja sakramentin toimittamista epäpätevinä. Karuja teologisia näkemyksiä ei tohdita hienovaraisuussyistä avata loppuun asti, mutta noita asioita virkakanta ja sen toteuttaminen tarkoittaa. Toisella puolella on yhteinen kirkkomme, jossa virkaratkaisu on tehty teologisin perustein ja jossa myös on linjattu käytännön menettelytapoja.

Itse ymmärrän hyvin, että osa kirkkomme väestä on edelleen ns. vanhan virkakannan edustajia. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että yhteisessä kirkossa on alettu harjoittamaan ”väistämistä”. Kun virkaratkaisu kirkossamme oli tehty, elettiin jonkin aikaa aina 1990-luvulle saakka tilanteessa, jossa tuota väistämistä ei toteutettu. Sitten se tuli jostakin ja muistelen jopa pappisveljiä, jotka alkoivat sitä toteuttamaan. En halua kuitenkaan nimetä tänne heitä. En ole asiasta varma, mutta tulin myös sellaiseen ajatukseen, että väistäminen tuli meille ”tuontitavarana” ulkomailta. Joku tietää asian varmasti tarkemmin – tai sitten asian taustoja ei tarkkaan tiedetä tai sillä on useampi taustatekijä.

Eräässä some-keskusteluketjussa eräs näitä asioita tunteva teologi esitti, että väistäminen on tunnustuksemme ja nimenomaisesti CA:n (Confessio Augustana, Augsburgin tunnustus, päätunnustuskirjamme) vastaista ja sen rikkomista. Herätysliikepuoli ja ns. vanhan virkakannan edustajat taas voinevat esittää, että virkaratkaisu rikkoo tunnustusta kun se edustaa heidän näkemyksen mukaan raamattuperiaatteesta luopumista.

Edelliseen liittyvä CA:n kohtaa lienee tämä: VII Kirkko

Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: "Yksi usko, (Ef. 4:5-6) yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä jne."

Erilainen näkemys virasta on kirkossamme vaikea asia. Kirkko on kuitenkin tehnyt siinä ratkaisun kirkon järjestyksen mukaisesti. Päätökseen liittyi ponsi, jonka mukaan kirkossa on edelleen oltava mahdollista toimia heidänkin, jotka ajattelevat asiasta toisin. Ponteen ei liittynyt mitään täsmennystä siitä, että pitäisi voida toimittaa erillisiä messuja tai muuta vastaavaa.

Jos kirkkomme piirissä toimitetaan tietoisesti kahdenlaisia erilisia messuja, on sen looginen johtopäätös, että kirkkomme ykseys on rikki. Sitten on sen johtopäätöksen tai päätöksen tekemisen paikka, että hyväksytäänkö tämä asiantila. Nyt kirkon linja on ollut se, että sitä ei haluta hyväksyä. Toinen osapuoli taas näkee kirkon linjaukset painostuksena tai ainakin sellaisena, että heidän ei olisi mahdollista toteuttaa tai osoittaa vakaumustaan käytännössä.

Kirkkomme ja myös yksittäisten herätysliikkeiden tulevaisuuden kannalta jonkinlaisen ratkaisun löytäminen olisi todella tärkeää. Tähän kirjaan myös henkilökohtaisen kokemukseni: Olen monen kollegan lailla ollut aikaisemmin läheisessä yhteistyössä Sley:n ja sen toimijoiden kanssa. Pidän heitä ja teitä edelleen rakkaina veljinä ja sisarina Kristuksessa. Monen muun kollegan lailla olen kuitenkin ollut surullinen siitä linjasta, mikä on viimeisten vuosien ja oikeastaan reilun 15 vuoden aikana syntynyt. Se on ollut sisäänpäin kääntymisen linja ja yhteistyöstä pois vetäytymisen linja väistämisineen – siis minun ja monen muun näkökulmasta.

Omasta puolestani rohkenen pyytää: Tulkaa yhteiseen rintamaan, yhteiseen pöytään, alttarin molemmin puolin meidän muiden kirkon virassa olevien kanssa! Meillä on sittenkin enemmän, mikä yhdistää kuin mikä erottaa. Meillä on yhteinen evankeliumi, Kristus, sakramentti, kirkko – ja sittenkin – yhteinen virka! Kuljetaan yhteisessä rintamassa ja vietetään yhdessä Herran ateriaa, please!

Toivo Loikkanen

84 kommenttia

  • Petteri Maunu sanoo:

    Toivo Loikkanen: : ” hengellisesti liian värittynyttä”. Mitä mahdat tällä tarkoittaa?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Henkilö tuo toimiessaan oman hengellisen taustaryhmönsä esille tavalla, joka ei ole koko seurakunnan ja sen erilaisten jäsenten näkökulmasta hyvä. Tai ajaa jotakin omaa agendaansa toimiessan vapaaehtoisena. Esimerkiksi tällaisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Kylläpä on tämä “kirkollinen” elämä monimutkaista, kun niitä auktoriteetteja on niin paljon. Joku vetoaa VT:n Jumalaan, toinen Jeesukseen, kolmas Paavaliin, Raamattuun yleisesti ottaen, Lutheriin, tunnustuskirjoihin, piispoihin, kirkkolakiin, kirkolliskokouksiin ym ym. Ei ihme, ettei asiat ikinä “selviä”. Odottelisin kunnon raamattunäkemyskeskustelua jälleen, jonka “alle” nämä naispappeus- ja seksuaalisuuskysymyksetkin asettuvat kirkollisessa keskustelussa. Se taisi jäädä pahasti kesken viime vuosisadan lopussa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Kari Roos :” Odottelisin kunnon raamattunäkemyskeskustelua jälleen, jonka “alle” nämä naispappeus- ja seksuaalisuuskysymyksetkin asettuvat kirkollisessa keskustelussa. Se taisi jäädä pahasti kesken viime vuosisadan lopussa.”

      Miltä tuntuisi Württembergin luterilaisessa seminaarissa opiskelleen filosofi Friedrich Hegelin (27.8.1770 – 14.11. 1831) ajatus, jonka mukaan ihminen ei pysty kohoamaan jumalalliseen, ennen kuin hän ”kumoaa henkensä luonnollisuuden ja äärellisyyden”, joka mielestäni tarkoittaa samaa kuin apostoli Paavalin opetus ”lihansa kuolettamisesta Hengen avulla”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Toivo: “Tai ajaa jotakin omaa agendaansa toimiessaan vapaaehtoisena. Esimerkiksi tällaisia.”

    Merkitseekö tuo samalla sitä ,että vapaaehtoisella ei saa olla mitään omaa agenda? Eli hän ei saa missään tapauksessa tuoda toimintaan mitään uutta. Eli vapaaehtoisen on pysyttävä pelkän oppipojan asemassa. Toimittava kaikessa, juuri samoin, kuin papisto. Eli omaehtoinen toiminta on ongelma. Jotain tällaistako Toivo tarkoitat?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Arkkipiispan linjaus on saanut aikaan sen hyvän seurauksen, että Sleyn piirissä ilmeisesti käydään asiaan liityviä teologisia kysymyksiä läpi. Toinen tärkeä seuraus on se, että yleinen keskustelu asioista etenee. Olisi hyvä, jos Sley pystyisi ottamaan kantaa yhteistyön tekemiseen pappisnaisten kanssa ja toiseksi pappisnaisten toimittamien ehtoollisten pätevyyteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Teininen sanoo:

    Oletteko lukenut Lutherin selitystä Ehtoollisen vietosta?Uskonpuhdistaja Luther on selittänyt:” Oikein jaetun ehtoollisen tulee olla “demonstratio” eli havainnollinen tapahtuma Jeesuksen asettamasta oikeasta ehtoollisen vietosta. Kuta lähempänä ehtoollisen viettomme on Kristuksen ensimmäistä ehtoollista,sitä parempi se epäilemättä on, ja kuta kauempana siitä,sitä vaarallisempi.”

    Mielestäni on selviö jos ja kun tulee epävarmuutta siitä, onko naispapin toimittama ehtoollinen oikein vai väärin, (donatolaisyytös on torjuttu) niin tällöin muistamme Lutheria: “Epävarma sakramentti ei ole lainkaan sakramentti.” Siksi, kun ehtoollista ei hoideta “Kristuksen käskyn ja asetuksen mukaisesti”, ei kenenkään kristityn tule osallistua “epävarmaan sakramenttiin”.

    Pitäytyminen apostolisessa opetuksessa on leivänmurtamisen edellytys.Me pelastumme vain evankeliumin kautta. Paavali kirjoittaa: “Te pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena,kuin minä sen teille julistin.” 1. Kor. 15:2

    Pyhä Henki johtaa meidät totuuteen ja vapauteen. Jeesus sanoo:“ Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;ja te tulette tuntemaan totuuden ja totuus tekee teidät vapaiksi.” Jh.8:30-31.

    Jukka Teininen Forssan Ev.lut.seurakunnan jäsen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tiukasti käsittäen ehtoollista pitäisi siis viettää kolmentoista miehen porukassa pöydän ympärillä lojuen. Tätäkö tarkoitat?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Teininen, kiitos mielenkiintoisista näkemyksistösi. Ne viittaavat tuollaisina tiettyyn suuntaan. Yhtälailla Lutherilta löytyy moniakin kohtia, joissa sakramentin oikeellisuus perustuu sen asettamiseen ja sanaan, ei sakramentin toimittajaan. Lisäksi Luther korosti, että sakramentti otetaan uskolla vastaan. Tässäkään hän ei mene vastaanottajan persoonaan tai elämän “laatuun” vaan korostaa, että jokainen syntinen voi ottaa uskolla vastaan sakramentin lahjan eli Kristuksen eli armon ja autuuden.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Yksinkertaistaen Ison katekismuksen mukaan kelvoton ehtoollisvieras on vain sellainen, joka on varma omasta kelvollisuudestaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Tämän näkemyksen mukaan myöskään kaste ei ole pätevä koska siinä täytyvät samat edellytykset.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.