Yhteiskunnallinen keskustelu tarvitsee uskontojournalismia

[Markus Mäki] Pääsin kesän aikana kurkistamaan uskontojournalismin maailmaan. Neljän kuukauden toimitusharjoittelu Kotimaassa vahvisti käsitystäni siitä, että laadukkaalle uskontojournalismille on nyt tarvetta enemmän kuin koskaan.

Opiskelen kolmatta vuotta journalistiikkaa ja viestintää Tampereen yliopistossa. Oma kirkollinen taustani liittyy lähinnä seurakuntien rippikoulutyöhön, eli leireillä isosteluun. Kirkossa käyn keskimäärin kaksi kertaa vuodessa. Moni kurssikaverini yllättyi, kun kerroin, että aion suorittaa harjoitteluni Kirkkopalveluiden omistamassa mediassa, Kotimaassa. Eikös se ole yritysviestintää,joku kysyi. Mielestäni kysymys kuvastaa hyvin niitä ennakkokäsityksiä, joita ihmisille uskontojournalismia kohtaan on. Uskontojournalismia ei pidetä journalismina, vaan kirkon tilaamana propagandana. Näin asia ei suinkaan ole.

Olisi toivottavaa, että median kuluttajat ymmärtäisivät nykyistä paremmin journalismin ja yritysviestinnän välisen eron. Uskontojournalismin tehtävänä on välittää tietoa eri uskonnoista, arvoista ja uskonnollisista yhteisöistä. Se, että aiheet keskittyvät uskonnollisiin ilmiöihin tai kirkonpäätöksiin, ei tee uskontojournalismista uskonnon julistamista. Ei politiikan toimittajakaan teepolitiikkaa, kun hän kertoo vaalituloksista tai uudesta hallitusohjelmasta. Uskonnon harjoittamiselle on olemassa ihan omat kanavansa, aivan kuten poliittisilla toimijoilla ja puolueilla on omansa.

Kesän aikana yksi uutisaihe tuntui nousevan ylitse muiden: perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen Facebook-päivitys ja sitä seurannut keskustelu monikulttuurisuudesta mielenilmauksineen sai paljon palstatilaa myös Kotimaan eri kanavissa. Suomi on pirstoutumassa. Suomalainen yhtenäiskulttuuri, jos sellaista on koskaan ollutkaan, on katoamassa. Asenteet maahanmuuttajia, työttömiä ja opiskelijoita kohtaan ovat koventuneet. Vastaavasti niin kutsuttua eliittiä syytetään omien etujen ajamisesta ja vastuunpakoilusta.

Sosiaalisessa mediassa kielenkäyttö on muuttunut provosoivasta aidosti vihamieliseksi. Pelko toimeentulosta ja omasta turvallisuudesta ajaa ihmisiä yhä ahtaammalle. Syitä on monia: taloudellinen taantuma, ilmastonmuutos, Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka sekä radikalisoituneet uskonnolliset järjestöt. Asia ei kuitenkaan ratkea sillä, että suomalaiset, ja isommassa kuvassa ihmiset yleensä, kääntyvät toisiaan vastaan. Ei ole olemassa minun Suomeani tai sinun Suomeasi. On vain meidän Suomemme.

Uskon, että puolueeton ja totuudenmukainen tiedonvälitys on omiaan vähentämään yhteiskunnallisen keskustelun jännitteitä. Koko maapallon väestöstä vain 10 prosenttia on uskonnottomia. Kolme neljästä suomalaisesta kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Kun yhteiskunnallista keskustelua käydään, on uskonnot ja niihin liittyvät aiheet otettava mukaan keskusteluun. Myös uskontoja on tarkasteltava kiihkottomasti, objektiivisesti ja totuudenmukaisesti. Siksi tarvitsemme laadukasta uskontojournalismia myös tulevaisuudessa.

- Markus Mäki -

Teksti julkaistu myös Uskontojournalismi-blogissa

7 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Kiitos Markus mielenkiintoisesta artikkelista.

    Yhteen kohtaan haluaisin myös toisen puolen huomioon ottamista. Tekstissä syytetään Venäjää aggressiivisuudesta.

    Tasapuolisuuden nimessä pitäisi ottaa esille myös EU:n ja USA:n puolelta pyrkimykset Ukrainan mukaansa vetämisessä.

    Verrattakoon tähän Syyrian tilannetta ja miten osapuolet silloin asennoituivat tuon maan sisäisiin jännitteisiin.

    Syyrian ajankohtainen hätä näyttää meille että jos kansainvälinen yhteisö muutama vuosi sitten olisi kuunnellut Putinin ehdotuksia Syyrian tilanteen ratkaisemisessa, niin nykyisiä pakolaisvirtoja ei olisi syntynyt.

    Putin vastusti länsimaiden tapaa toimia kun nämä halusivat sekaantua Syyrian sisäisiin asioihin. Mutta länsimaat eivät tästä piitanneet vaan vastoin viisaamman neuvoa panostivat yksipuolisesti Syyrian hallituksen kukistamisen puolesta. Niinpä tilanne räjähti käsiin. Puuttumista perusteltiin sillä, että länsimaat halusivat taistella ihmisoikeuksien puolesta. Tuloksena kuitenkin oli että he aiheuttivat inhimillisen hädän, mitä suurimmassa määrin. Kapinallisten liikkeiden aiheuttama kristittyjen vaino on ollut aivan järkyttävän raakaa jo useamman vuoden aikana.

    Raamatun Sedadissa eli nykyisessä Sadadissa, arabiaksi صدد Șadad, joka sijaitsee 101 kilometriä Damaskosta koilliseen ja 60 kilometriä Homsista, arabiaksi حمص Himş, etelään, kapinalliset kaupungin vallattuaan tekivät julmaa jälkeä jo useampi vuosi sitten.

    Vielä aikaisemmin jo vuonna 2010 tapahtui suuri joukkotuho Ma’loulassa, arameaksi ܡܥܠܘܠܐ‎, Maʿlūlā ja arabiaksi معلولا‎ Maʿlūlā, joka sijaitsee 56 km Damaskosta koilliseen.

    Kun näiden piirteiden olisi pitänyt olla länsimaiden tiedossa, niin hämmästyttää että tämän tapaisia joukkotuhoja tekeviä liikkeitä alettiin tukemaan sillä seurauksella, että tuloskirja kädessä meillä on tilastoja, joiden valossa Syyrian sisällissodassa jo aikoja sitten on tultu sellaisiin kuolonuhrien lukemiin, että Israelin ja palestiinalaisten välisissä konflikteissa ei kokonaisen vuosisadan yhteislukemissa ole päästy lähestulkoonkaan samoihin lukemiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Rautkoski sanoo:

    Nuorin tyttäreni ilmaisi aikanaan tavoiteammatikseen pappi-toimittajan ammatin. Valitettavasti sellaista koulutusta ei ole ja tähän puutteeseen tulisi kiinnittää huomiota, kun uusitaan esim. Helsingin yliopiston tiedekuntajakoa ja pohditaan mikä on tärkeää nykyajan evankelioinnissa. Isosena toimiminen ei riitä ymmärtämään kaikkea, mitä Jeesus opetti ja käski lähetyskäskyssä (Matt 28:19-20) opettaa noudattamaan. Kun lukee monen kirkollisen viestintävälineen toimittajan tekstejä, niin niistä ei tule julki Raamatun ja Jumalan sydämen tuntemus, vaan hyvin usein yleisinhimillinen ja yhteiskunnallinen vihertävä humanismi. Totuus jää inhimillisten sympatioiden ja empatioiden peittoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Rautkoski sanoo:

    Nuorin tyttäreni taisi olla tuolloin 4-5 vuotias. “Pappitoimittaja”. Lasten suusta kuulee tärkeitä totuuksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Aina vähän närästää, kun puhutaan korkeatasoisesta kirjoittamisesta. Ennen tietokoneaikaa en kirjoittanut yleesä juuri mitään. Koska lukihäriöni ja näköni heikkous aihettavat aina virheitä, joita en voi edes havaita itse. Kuitenkin haluaisin yhdessä viisaampieni kanssa olla mukana pohdiskelemassa hengellisiä kysymyksiä. Joitakin varmaan närästää nuo virheeni. Ehkäpä vielä enemmän, kuin minua, tuo etten yllä tasollenne.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Rautkoski sanoo:

    Pekka. Minä teen hurjasti kirjoitusvirheitä, kun yritän nopeuttaa kirjoittamista. Harmittaa, kun Jeeuksen tai Jeesusken kirjoitusvirheitä esiintyy teksteissäni tai monia muita virheitä. Virkkeet venyvät ja paukkuvat lähes mahdottoman pitkiksi. Antakaa anteeksi ystävät virheeni. Tämä ketju ei kuitenkaan käsittääkseni ole niinkään kirjoitustaidon kuin hengellisen sisällön pohtimisen paikka uskontojournalismissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kiitos Risto rohkaisun sanoista. Minulla on se etu puolellani, etten näe toistenkaan virheitä. Joten ne ei minua rasita.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Rautkoski sanoo:

    Olisiko esim. seuraavassa aiheessa tutkivan uskontojournalismin pureksittavaksi jotakin: Onko 3. käskyn hylkääminen ja osatotuus työttömyyden syy?:

    Kuusi päivää työtä ja seitsemäs päivä lepää ja pyhitä on koko kolmas käsky. Luepa 2 Moos. 20:8-11, niin huomaat, mikä on pitkä opetus. Taitaa olla vaikea uskoa tuota työntekoa, kun siitä laajasti Jumala käskyssään opettaa. Moni ei ymmärrä, että kun itsellä menee hyvin, niin ei tarvitsisi toisten hyväksi työtä tehdä, joilla ei mene hyvin. Raha ei kasva sosiaaliluukulla eikä työ tule sinne, missä sitä ei tehdä innolla ja riittävästi.

    Työvaltainen työ on paennut OECD-maista sen jälkeen lisää ja lisää, kun siirryttiin 5-päiväiseen työviikkoon 1970 paikkeilla. Kun Japanissa tehtiin 2100 tuntai vuodessa työtä oli työttömyys noin 2 % ja nyt työaika on 1900 tuntia ja työttömyys yli 4 %. Kun Euroopassa tehtiin työtä 1800 tuntia, niin työttömyys oli noin 5 % ja nyt kun tehdään 1600 tuntia vuodessa työtä Euroopassa, niin työttömyys on noin 10 %. Tässä kehitys noin 30 vuoden aikana eli kehitys on hidasta, koska monen tehtaan koneet toimivat 20-40 vuotta eikä toimivia kannata pysäyttää, Samoin uusien investointien työllisyysvaikutus näkyy vasta vuosien kuluttua eli työajan lisäys ei ole mikään nopea keino asian parantamiseksi.

    Olen ollut kolmen ministeriön ja useiden valtion laitosten työlisyysvaikutustyöryhmän puheenjohtaja vuosia ja tunnen työllisyysvaikutusasioita maassamme poikkeuksellisen hyvin. Myös Raamatun totuus on selkeä, mutta itsekäs ihminen ei sitä halua ottaa vastaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    eri kirjoittajia
    eri kirjoittajia

    YKSI KERRALLAAN -blogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa24:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.