Ykseydestä

Mitä on kirkon ykseys? Tätä kysymystä pohtivat jo varhaiskirkon teologit ja heistä etenkin 250- luvulla toiminut Karthagon piispa Cyprianus. Cyprianus pyrki kuumeisesti säilyttämään kirkon ykseyttä ja joutui miettimään mitä tehtäisiin niille, jotka olivat vanoissa luopuneet kristinuskosta ja jotka nyt tahtoivat palata takaisin kirkon yhteyteen.

Läntisen ja itäisen kirkon ero, reformaation aika ja erilaiset hengelliset herätykset vuosisatojen aikana ovat osoittaneet, että kristityt ovat jakaantuneet eri kirkkokuntiin ja kristillisiin yhteisöihin. Toive yhdestä kirkosta ja ykseydestä kuitenkin elää ja sanotamme tätä Nikean uskontunnustuksen sanoin: "uskomme yhden, pyhän ja apostolisen kirkon".

Viime vuosikymmenten aikana kristilliset kirkot ympäri maailman ovat etsineet tapoja lähentyä toisiaan ekumenian nimissä. Mielenkiintoista on ollut huomata, että ykseyttä etsitään yhä palavammin myös oman kirkkomme sisäisissä keskusteluissa. Mutta minkälainen on kirkko, joka hakee ykseyttä ja keiden kanssa?

Missä tahansa Kristus on, siellä on myös (katolinen) kirkko. Tämä ensimmäisellä vuosisadalla eläneen Ignatios Antiokialaisen julistus ykseydestä on vaikuttanut läpi vuosisatojen kirkko-oppin muotoutumiseen ja sen moninaisiin tulkintoihin. Tähän ajatukseen on helppo yhtyä.

Käytännössä olen kuitenkin kokenut, että kirkko nähdään niin kovin monin eri tavoin kirkon itsensäkin sisällä. Me kirkkoihmiset kun olemme hyvin erilaisia ja tulemme monenlaisista taustoista. Onkin mielenkiintoista nähdä minkä herätysliikkeen, lähetysjärjestön tai muun kirkollisen tahon edustajan kanta jää viralliseksi kannaksi kirkossa. Etenkin niissä kysymyksissä, joissa pohditaan millä ehdoilla kirkkoon voi kuulua.

Oman mausteen tähän keskusteluun tuovat uskontodialogin edustajat, jotka haastavat kirkollisen ajattelun siitä, että ykseys olisi löydettävissä vain Kristuksessa.

Kun tätä kaikkea kuuntelee ja katselee, niin välillä joutuu pakosti pohtimaan miksi ykseyden tavoittelu tuntuu niin ylivoimaisen vaikealta? Eikö ykseyteen riitä Jeesuksen esimerkin seuraaminen. Se, että kohtelee toista niin kuin tahtoisi itseään kohdeltavan. Niin kuin omaansa tai vertaistaan. Vai onko elämän monimuotoisuuden hyväksyminen ylittämätön este ykseydelle?

Jos ykseys tahdotaan aidosti saavuttaa, täytyy toista arvostaa sellaisena kun hän on. Jumalan omana ja Hänelle äärimäisen rakkaana, vaikka ei olisi aina kaikesta samaa mieltä.

2 kommenttia

  • Kimmo Pikkuaho sanoo:

    Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa sisäinen ykseys on suurempaa kuin protestanteilla. Syystä mistä, sopii kysyä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Pikkuaho sanoo:

    Niin, ja nykyään ortodoksien ja katolisen kirkon keskinäinen ykseys on paljon, paljon suurempaa kuin ennen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Leverin Laura

    Puoliso. Vanhempi. Lapsi. Sukulainen. Ystävä. Kaveri. Tuttu. Tuntematon. Vastaantulija. Lähimmäinen. Syntinen. Armahdettu. Jeesustelija. Jumalan. Luotu. Olen Vantaan Rekolan seurakunnan pappi, jonka sukujuuret ovat Helsingissä, Karjalassa, Ruotsissa ja Savossa. Asun Helsingissä, mutta tutuksi ovat tulleet myös Pori, Pornainen, Tukholma, Turku ja Uppsala. Kiinnostaa mm: hyvä elämä, ihmiset, Jumala, johtaminen, kirkkohistoria, sparraus, tulevaisuus ja viestintä.