Ylitse kaikkien ulottuvuuksien on Jumala suuri

 

Jobin kirja on syvällinen runo.  Siinä pohditaan elämän suuria kysymyksiä.

Kärsimys on osa elämää maailmassamme.  Siksi ihmiset ovat pohtineet kärsimystä kautta aikojen.  Liian usein on annettu liian kepeitä vastauksia, liian usein selityksiä, jotka eivät toimi. Jobin kirja on syvällinen. Siinä kumotaan kaikki halpahintaiset selittelyt. Todetaan etteivät ne vie eteenpäin.

 

Usein ihminen lähtee syyttelemään toinen toistaan. Toisinaan Jumalakin saa syyn niskoilleen, kun ihminen sinkoisee sanojaan minne sattuu.

Jobin kirjan suuri sanoma on siinä, että Jumala on enemmän kuin meidän kykymme ajatella voi milloinkaan aavistaakaan. Hänen suuruutensa on syvällisempi kuin vain joidenkin hetkien tuottamat ajatusten oikosulut.

Jumalan vanhurskaus on kaiken elämän toivon perusta. Jumala on enemmän kuin hetken heilahtelut elämämme tuokioissa. Hänen rakkautensa ei vähene erilaisten kohtaloiden keskellä. Syvimmänkin hädän ja epätoivon keskellä hän on läsnä, tukee ja kantaa, voimia antaa.

Jobin kirjan huipentuma on siinä, että ihmisten syyttelyn keskelläkin, olkoompa ahdistus kuinka syvä tahansa, Jumala kuitenkin on vanhurskas ja vanhurskauttaa ihmisen oman mielisuosionsa ja oman huolenpitonsa takia. Job oli hädässä ja suurissa vaivoissa. Silti Jumala ei ollut häntä jättänyt, vaan osoitti, että suurimmankin pimeyden keskellä hän on valo. Hän on Jumala, joka on kaiken luonut ja joka pitää huolta omistaan, koko luomakunnastaan.

Ihmisen kyky nähdä, kokea ja tuntea on rajallinen. Ihmisen voimat eivät aina riitä kovinkaan pitkälle. Kun elämän tukirakenteet horjuvat, niin ihminen on avuton eikä enää tiedä miten jatkaisia, miten toimia, miten elää.  Silloinkaan Jumalan iankaikkinen rakkaus ei pääty, silloinkaan hän ei  lakkaa olemasta meidän Jumalamme.

Job joutui syvän  ahdäistuksen kuiluun elämässään. Suurten surujen ja kipujen kautta häntä kasvatettiin. Viimein, tuskan ollessa suurimmillaan, hän kohtasi elämänsä suurimman kysymyksen perusteet. Jumalan vanhurskaus oli hänenkin elämänsä turva.

Silloin Job nöyrtyi Jumalan eteen ja tunnusti oman vajavuutensa Jumalan suuruuden edessä. Jumalan armo ja ansaitsematon rakkaus, Jumalan vanhurskaus, osoittautui hänen elämänsä ainoaksi turvaksi ja tulevaisuuden toivoksi.

 

SUNNUNTAI 23.8.2020

12. sunnuntai helluntaista

Itsensä tutkiminen

Ensimmäinen lukukappale  Job 42: 1-6

Job sanoi Herralle:
- Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi
eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
sinun toteuttaa.
Sinä kysyit: ”Kuka on tämä,
joka näin peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?”
Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä
asioista, joita en käsitä -
ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun.
Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
Vain korvakuulolta sinut tunsin.
Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
Sen tähden minä häpeän puheitani
ja kadun niitä
tomussa ja tuhkassa.

61 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Ruumiin ylösnousemuksesta tuli mieleen jälleensyntyminen josta on paljonkin kokemuksia ihmisillä, mutta josta he eivät uskalla puhua, koska se on kristillisesti harhaoppia. Eräs nainen muisti eläneensä Egyptissä, hän osasi jopa muinaista kieltä. Hän muutti Egyptiin ja kaikki hänen kertomansa ajasta, jossa oli elänyt piti paikkansa.

    Yksi pieni tyttö Intiassa, hänestä on paljonkin kirjoitettu, muisti edellisen elämän ja kenen vaimo hän oli ollut ja missä paikkakunalla hän oli elänyt. Kun paikkakunta ja talo ja perhe löydettiin, hän muisti kaiken talosta, huoneet ja tavarat ja entisen miehensä, jonka vaimo tosiaan oli kuollut vähän aikaisemmin, kuin tämä tyttö oli syntynyt. Hänet otettiin vastaan sukulaisena edellisestä elämästä. Intialaisille tällainen on ihan normaalia.

    Eräs pieni poika piirteli lentokoneita, tunsi ne erittäin hyvin ja osasi kertoa koneista asioita jotka pitivät paikkansa, mutta joita hänen ei olisi pitänyt tietää siinä iässä. Hän näki painajaisia kuinka hän lentää pienkonetta, joka on putoamassa, hän hakkaa kattoa ja pelkää suunnattomasti . Hän muisti nimensä ja paikan missä kone oli pudonnut. Asia tutkittiin ja löytyi sotilas jonka kone oli pudonnut kyseissä paikassa ja hän oli menettänyt henkensä, kokemus oli tavallaan siirtynyt hänen seuraavaan elämäänsä. Miksi ? Ehkä siksi, että hän kertoo tällaisen olevan mahdollista.

    Minä tiedän kyllä, että keksit tälle jonkun kristillisen selityksen ja siksi en kerro omasta kokemuksestani…. tai… hmmm….ehkä kerronkin.

    Kun olin ihan pieni, puhetta vailla , äitini antoi minulle kuvakirjoja katseltavaksi koska viihdyin niiden seurassa, kerrotun mukaan. Kun tuli eteen kuvia joissa oli vuoria, vehmasta luontoa ja järviä olin kuulemma innostunut ja hokenut ‘ Kundala,’ ‘Kundala. ‘ He luulivat sitä lapsenkieleksi, koska muitakin outoja sanoja oli ollut. Myöhemmin asiaa tutkittuani, sanat löytyvät hindujen kielestä ja Kundala on paikkakunta Intiassa, ja kuvista päätellen siellä on vuoria, vesistöjä ja vehmautta, voi sanoa jopa paratiisimaista. Netistä löytyy kuvia. Eräässä vaiheessa elämääni minulla oli pakkomielle matkustaa Intiaan ja matkustinkin, mutta harmikseni, en silloin vielä tiennyt, että Kundala niminen paikka on Intiassa, enkä muidenkaan sanojen alkuperän olevan hindujenkielessä, joten vaikka kävin Kundalan lähellä Keralassa, Goalla ollessani, niin Kundalassa en käynyt, se harmittaa kovasti. Tähän liittyy paljon muutakin omalla kohdallani, mutta tiivistettynä näin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      1) Ihmisten kokemukset ovat niin monimuotoisia, että toisten on niitä lähes mahdoton ymmärtää. Sekä sisällöltään että kokemuksen luonteeltaan ne ovat mitä erilaisimpia eikä niitä voi mitenkään panna samaan sisällölliseen kaavaan.

      2) Minkäänlaista yleistä oppia näiden kokemusten varaan ei voida sen paremmin rakentaa kuin niiden varaan panna todistusvoimaa yleisellä opillisella tasolla, koska eri suuntiin vievät kokemukset johtaisivat keskenään täysin ristiriitaisiin opetuksiin. Tästä seuraisi jo lähtökohdissaan ristiriitainen ja tämän takia mahdoton rekennelma yleiseksi opiksi.

      3) Kristillinen oppi ruumiin ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä on rakenteeltaan täysin eri perusteisiin rakentuva kuin intialaisissa uskonnoilla olevat käsitteet hindulaisuuden “sielunvaellus”, buddhalaisuuden “reinkarnaatio” jne.. Jo lähtökohdissaan juutalaisen ja kristillisen opin rakenne on iineaarinen, ensin on alku, sitten on elämä ja sen kehittyminen ja sitten on loppu eli täyttymyksen aika. Intialaisissa uskomuksissa puolestaan oppi on perusteissaan syklinen, sama toistuu ja kertautuu yhä uudelleen. Paratiisikin on vain pieni keidas josta jälleen lähdetään elämän kehää kiertämään ja helvettiä vastaava piinan aikakin on hetken kestävä josta taas lähdetään eteenpäin samaa kehää kiertämään. Karman laki määrää mihin suuntaan missäkin vaiheessa siirrytään.

      Nämä opit ovat yhteen sovittamattomat. Teosofian ja myöhempien New agen yms sellaisten yritykset yhdistää näitä ovat tuottaneet tulokseksi täysin kaikkia käsitteitä ja kategorioita sekottavia opetusten järjestelmiä.

      4) Sana “kundala” voi merkitä hyvinkin monia eri asioita eri yhteyksissä. Löysin netistä yhden osoitteen missä vähän alustavasti valotetaan näiden eri käyttöjen ympäristöä sekä merkityksiä muutamissa näiden uskontojen tekstien käyttämissä kielissä.

      https://www.wisdomlib.org/definition/kundala

      5) Muutamiin muihin näkökohtiin palaan myöhemmin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Tuon intialaisten uskontojen ajattelussa esiintyvän elämän kiertokulun ja samojen elämäntilanteiden toistumisen tuossa elämän kiertämisessä milloin missäkin elämän muodossa tai onnea ajatellen tilassa kertoi meille luennollaan sanskriitin opettajamme Asko Parpola.

      Minulla on kotonani Uusi testamentti sanskritiksi. Sellainen löytyy myös netistä https://www.bible.com/versions/1875-sanskrit-bsi-sanskrit-new-testament-bsi

      Intiassa muuten on noin 1610 suurta kielialuetta, joista sitten eri tutkijat muodostavat eri määrän kieliä ja murteita. Kielten määrän määrittelyssä haarukka liikkuu noin 250 – 800 kielen välillä. Suurin eroavuus on siinä mitkä kielialueet lasketaan hindin murteiksi ja mitkä omiksi kielikseen, mutta myös monta muutakin saman tapaista rajatapausta on sen välillä onko joku kielialue oma kielensä vaiko jonkun isomman kielen murre.

      Onpa eräskin intialaisten kielten tutkija saanut ohjattavakseen sellaisia intialaisten kielten opiskelijoita, jotka ovat tehneet väitöskirjaksi jonkun erillään olleen intialaisen kielen rakenteen analyysin, ensimmäiset muistiinpanot tuosta kielestä paperille ja sitten kielioppi on väitöskirjana ja kun sitten vielä käytännön harjoituksena haluavat kokeilla, että perustuuko tuo teoria todellisuuteen vai leijaaleeko se ilmassa vai toimiiko se myös käytännössä ovat kääntäneet Uuden testamentin tuolle aikaisemmin kirjoittamattomale kielelle. Kääntäessä ja sen jälkeen käännöksestään kansan palautteen saamisella sitten tietää, onko teoria käytännön todellisuutta vastaava vai eikö ole.

      Tällaisesta uusien kirjakielten avaamisesta on suuri ilo ja hyöty maailmanlaajuiselle Raamatunkäännöstyölle. Maailmassahan on jo päästy siihen, että koko Raamattu on käännetty 700 kielelle.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Shanti_Devi

    Shanti Devi on tämä intialainen tyttö ja häntä on tutkittu paljonkin ja erilaisia väittämiä puolesta ja vastaan on esitetty. Linkissä aiheesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Ajatus sielun kuolemattomuudesta on paljon vanhempi kuin kristinusko, se löytyy esim. Platonin kirjasta Valtio, tosin vähän hauskassa muodossa.

    Joku on kirjoittanut Paavalille taivasmatkan ja siinäkin se tulee esille.

    Juutalaisuus, minun käsityksen mukaan, on elämän uskonto, elämäntapaan ja oikein elämisen oppimiseen ja lakiin keskittyvä enemmän, kuin kuolemanjälkeisistä tekemään oppijärjestelmiä. Se johtuu siitä, että kukaan ei voi tietää, mitä se on, se on Jumalan salaisuus ja sen annetaan olla sellainen ja koska ei tiedetä, ei myöskään valehdella ihmisille. Mutta jokainen saa ajatella siitä niinkuin haluaa. Ja kyllä se Kabbalassa taitaa olla.

    Jos meillä on ihmisten tarinoita omista kokemuksistaan ovat ne yhtä uskottavia kuin Jeesuksen ylösnousemus, josta on olemassa vain se yksi tarina ja senkin todisti vain muutama nainen.

    Kristillisyys tietysti kieltää kaiken mikä ei kuulu kirkon oppiin, mutta ei se voi kieltää sitä, mitä ihmiset ajattelevat tai kokevat.

    Sielu on ongelmallinen kristillisesti, koska se ei jää hautaan odottamaan viimeistä päivää ja jeesuksen paluuta , se on vapaa päästyään ruumiin kahleista eikä kukaan voi sitä pidättää. ” Näkymättömänä se siihen tulee ja näkymättömänä se siitä lähtee. Ja kaikki mihin sielu koskee, elää, ja kaikki mistä se lähtee, kuolee. ” Sanoi Eleasar, Josefuksen kertoman mukaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Ajattelin jo edelliseen puheenvuoroon liittää kuvauksen ruumiin ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä.

      Nyt minulla on tilaisuus vastata. Samalla otan käsittelyyn sen mitä olet tuonut tässä viimeisimmässä puheevuorossasi.

      Jotenkin historiallisten näköalojen etäisyydet jäävät sinulla varjoon. (Tämä muuten ei ole mitenkään epätavallista nykyaikana.)

      Platon, kreikaksi Πλάτων, Platōn ja latinaksi Plato, eli vuosina 427–347 eKr..

      Abrahamin käymistä sodista Sodoman lähistöllä käyty sota on osoitettavissa noin vuoteen 1690 eKr. kuvauksessa esiintyneitten kuninkaitten nimien perusteella.

      Jo patriarkoilla esiintyy ilmaus “isien luo siirtymisestä”. Tuleva elämä oli siis jo tuolloin pyhän kansan uskomuksena. Näin ollen kristinuskon ylösnousemususko on esiintynyt ainakin jo noin 1300 vuotta ennen Platonin elämää.

      Kaksoisvirran maiden muinaisten tekstien valossa näkyy, että jo paljon ennen noitakin aikoja on usko tulevaan tuonpuoleiseen elämään esiintynyt vanhoissa orientaalisissa teksteissä.

      Koska kuumassa auringossa varjossa oli hyvä olla, niin tuleva elämä on kuvattu “varjojen maaksi” eli siis sellaiseksi onnen tilaksi, missä helle ei paahda, vaan missä on sopivan vilpoisaa olla. (Vanha suomalaisissa teksteissä esiintynyt väärinkäsitys “varjojen maasta” muka muinaisten ihmisten synkkänä ja hämäränä ja siinä mielessä vähän toivottomana maana on perustunut väärinkäsityksiin, kun pitkien kesäpäivien valoisuudessa iloisena vuodenaikana ei ole tuonut oikeaa mielikuvaa paahtavan auringon rasittavasta kuumuudesta.)

      Juutalaisuudessa syvin henkisyys on useinkin ilmaistu hyvin konkreettisin ilmauksin, jonkun suuri voima sanalla “oikea käsi”, ja jotkut hyvinkin konkreettiselta vaikuttavat ilmiöt hyvinkin abstraktisesti, esim sanonta, että joku on kaunis, voidaan ilmaista sanoen, että kauneuden ajatus toteutuu hänessä.

      Näin myös ajatus ikuisesta onnesta konkretisoituu nimenomaan ruumiin ylösnousemuksen ajatukseen.

      Kreikkalaisessa filosofiassa aineellisuus ja henkisyys erotetaan toisistaan ja asetetaan toisiaan vastaan. Näin elämän jatkuminen kuoleman jälkeen muuttuu vain ihmisen yhden “osan”, sielun, ikuiseksi elämäksi. Puhutaan sielun kuolemattomuudesta, kun ruumis maatuu ja häviää kokonaan. Sielu sitten siirtyy “autuaitten niityille”.

      Intialaisessa uskonnollisuudessa tämä ruumiin ja hengen erottaminen tulee näkyviin esim hindulaisuudessa siten että kuolemassa ruumiista irronnut sielu sitten ottaa uuden ihmisen omaksi asuinsijakseen ja näin siis jatkaa elämäänsä tässä maailmassa. Filosofisesti siis tässä esiintyy sama hyvin ratkaiseva ruumiin ja sielun erottaminen toinen toissestaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Mainitsin Platonin, kun tuli ensimmäisenä mieleen selkeästä sielun kuolemattomuus tarinasta. Voi olla, että se on jo vanhempi ajatus, mutta en todellakaan tiedä kuka keksi sielun, alunperin. Tietysti kuolema ja kuolemattomuus on aina kiinnostanut ihmistä ja kiinnostaa edelleenkin, mutta meneminen ‘ Isien luokse ‘ tarkoittanee kuitenkin, menemistä’ tomuun.’ Toisaalta, jos isiä rukoillaan, tai ylistetään täytynee sen sisältää ajatus siitä, että isillä olisi mahdollisuus vaikuttaa jollakin tasolla jälkeläisten elämään. Ja tietysti onkin, koska Isät jättivät testamentin, ja lain, eli perinnön.

    Kun taas toisaalta, isät tuntuvat uskovan, että jälkeläiset pelastavat heidät, ja kansan, kun’ Isain kannosta viriää virpi ja vesa versoo hänen juuristaan, omalta pohjalta .’ Näin ainakin se toinen Jaakob, jota herran veljeksi kutsutaan. ” Me pelastumme heidän kauttaan, jotka ovat tulossa. ” Eli tulevassa maailmassa.

    Muistan lukeneeni kuinka galilealaiset menessään viettämään sanonkorjuu tai muuta juhlaa, ” He nousivat ylös Jerusalemiin ” koska kaupunki ja temppeli olivat korkealla, tietysti he menivät ruumiillisesti, ehkä pyhissä vaatteissa myös, koska oli juhla. Siitä on voinut syntyä tarina ruumiiden ylönousemuksesta taivaaseen ja kultaiseen kaupunkiin, Jerusalemiin. Myöhemmin siihen sekoittui paratiisi, kuninkaan puutarhana, neitsyeineen, kuten myös valon valtakunta, johon sielun pisarat sulautuvat kuoleman jälkeen.

    Jerusalemin hävityksen jälkeen juutalaiset ovat uskoneet ” tulevaan maailmaan,” kuten “Ensi vuonna Jerusalemissa” mikä on ollut toivo tulevasta, omasta maasta, omasta hallituksesta ja rakkaasta ikiaikojen Jerusalemista, kuten sannotaan: ” Eivät he enää tee työtä muiden syödä, eikä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, vaan minkä he kylvävät, sen he myös syövät ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä. ”

    Jos on vaeltanut vainojen alla vuosituhansia, jota osittain voi myös helvetiksi kutsua, on hyvin ymmärrettävää, että sieltä pelastuminen on taivaallista ja vapauttavaa, saa olla oma herransa ja toimia tasavertaisena muiden kansojen kanssa. Saa nousta ylös Jerusalemiin, kukaan ei enää kiellä, kuten aikainaisemmin, tai voi laskeutua alas, mikä tarkoittaa pois muuttamista.

    Muistutan, että tämä on minun näkökulma, sivullisena. Juutalaisilla on varmasti omansalainen, omalta pohjalta. En yritä selittää juutalaisuutta, voin vain kuvitella jotain… mutu- tuntumalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Vanhojen Välimeren itäpuolen tekstien valossa Vanhaa testamenttia lukiessaan huomaa, miten usko kuoleman jälkeiseen elämään on ollut itsestään selvyys Vanhan testamentin ihmisille.

      Yhteen aikaan joidenkin länsimaisten tutkijoitten esittämät teoriat, että Vanha testamentti muka ei puhuisi kuolemen jälkeisestä elämästä on osoittautunut näiden ihmisten omiksi kuvitelmiksi.

      Esimerkiksi Mictschell Dahood on Psalmien kommentaareissaan tuonut ansiokkaasti esille Ugaritin tekstien tuomat vihjeet Psalmien eräiden ilmauten ymmärtämiseksi.

      Mitschell Dahood on tutkinut sekä Vanhaa testamenttia että Ugaritin muinaisia tekstejä. Ugaritin nykyinen nimi on Ras Šamra, arabiaksi رأس شمرة 2 , joka merkitsee “fenkoliniemi”. Se oli muinainen kaupunki Foinikiassa. Sen kukoistuskausi oli 1450–1195 eKr., Sieltä on löydetty huomattava määrä vanhoja tekstejä, jotka juutalaisten tutkijoitten mielestä ovat olleet TaNaKin tutkimukselle jopa merkittävämpiä kuin Qumranin ja Kuolleen meren pohjoisrannan luolien löydöt.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Sielusta Psalmissa 49 , veisuunjohtajalle, koorahilaisten virsi.

    “Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. 9Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, 10että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. ”

    “Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.”

    Ketä olivat koorahilaiset? Wikipedian mukaan näin:

    “Korah, vanhoissa Raamatun käännöksissä Koorah tai Kora, on kahden Vanhan testamentin henkilön nimi. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Korah oli Esaun ja Oholibaman poika (1 Moos. 36:5), joka taisteli Israelia vastaan ja sai Jumalan vihan päälleen (Mal. 1:3). Toisessa Mooseksen kirjassa Korah oli Jisharin poika (2. Moos. 6:21), joka kapinoi Moosesta vastaan. Näiden ansiosta nimestä Korah on tullut konnamaisten hahmojen nimi. Psalmeista yksitoista on koorahilaisten sukujen virsiä. ”

    Voi olla, ett sielu on heitetty konnamaisten koorahilaisten hahmojen takia roskakoriin ja siirrytty henkimaailmaan. Kun vielä sanovat, että kukaan ei voi toisen sielusta lunastusta maksaa, se on niin kallis, Jumala pelastaa, jos pelastaa ja siihen vaikuttaa se, miten on elämänsä elänyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Vanhassa testamentissa Koorah on kahden edemilaisen ja kolmen israelilaisen nimi.

      Kapinaan ryhtynyt Koorah kuului Jookobin pojan Leevin sukuun:

      4.Mooseksen kirja:

      16:1 Mutta Koorah, Jisharin poika, joka oli Leevin pojan Kehatin poika,

      Kapinan tehneen Koorahin pojat eivät osallistuneet kapinaan. Heistä kasvoi merkittävä suku-

      4.Mooseksen kirja:

      26:11 Mutta Koorahin pojat eivät kuolleet.

      26:58 Nämä olivat leeviläisten suvut: libniläisten suku, hebronilaisten suku, mahlilaisten suku, muusilaisten suku, koorahilaisten suku.

      Netissä on yksi kommentaari, jossa kerrotaan enemmän Koorahilaisista. Alla olevan osoitteen kolmas kohta aloittaa koorahilaisten kuvauksen: “For Korah, the great-grandson of Levi, —”

      https://biblehub.com/commentaries/kad/psalms/42.htm

      Koorahilaisista muodostui huomattava muusikkosuku jotka julkistivat laulunsa suvun nimissä ja heidän kokeelmastaan on otettu monta psalmia yhteiseen Psalmien kokoelmaan.

      Voidaan todeta, että heidän psalminsa edustavat erinomaisia laulu-aarteita koko maailmaa varten.

      Osana Psalmien kirjaa heidänkin laulunsa ovat tulleet kautta koko kristikunnan rakkaiksi Jumalan ylistyksen kantajiksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Aihe: Olam Haba, mikä se on? Aaron Tapper Johns Hopkins Universitystä kirjoitti:

    Rakas rabi

    Mikä on Olam Haba?

    Rakas Aaron

    Kirjaimellisesti lause “Olam Haba” tarkoittaa “Tulevaa maailmaa”. Länsimainen yhteiskunta ymmärtää “jälkipolven” kahdella eri paikalla : “taivas” ja “helvetti”. Taivas on paikka, jossa ihmiset palkitaan elämän jälkeen, ja helvetti on missä heitä rangaistaan. Juutalaisuus ei kuitenkaan hyväksy tätä ajatusta kahdesta eri paikasta. Pikemminkin on yksi Olam Haba. Sen luonne riippuu kuitenkin käyttäytymistavastaan tässä maailmassa.

    Voimakas, mutta salaperäinen kuvaus Olam Habasta löytyy rabbi Chaim Volozhinin kirjoituksista:

    “Ihmisen itsensä teot muodostavat palkkion Olam Habassa. Sen jälkeen kun sielu on poistunut kehosta, nousee nauttivan ja tyytyväisenä Kedushan (Pyhyyden) valoon, energiaan ja maailmoihin, jotka on lisätty ja kerrottu hänen hyvällä toimia. Tämä on mitä viisaat tarkoitti, kun he sanoivat, että “kaikki Israel on osa TO World-to-Come [Käännämme sitä IN World-to-tulla, mutta kirjaimellinen käännös on TO World-to Tule] eikä tulevassa maailmassa. ” IN” tarkoittaa, että Olam Haba on valmis ja odottaa luomisesta lähtien, ikään kuin se jos jotain, jolla on erillinen olemassaolo, ja jos ihminen takaa, hän saa osan siitä palkkionaan [kuten pala karkkia, joka odottaa Gd: n taskussa antamista kenelle tahansa ansaitsee]. Tosiasiassa, Olam Haba koostuu [henkilön] toiminnoista, joita hän laajensi ja lisäsi ja täydensi itselleen paikkaksi [asua] …. ja niin tapahtuu Gehenamin rangaistuksen kautta , itse synti on hänen rangaistuksensa [siitä tulee “tila”, jonka hän käyttää “palkkionsa aikana”].

    Kuten huomaat, tämä on erittäin monimutkainen aihe; liian monimutkainen käsitellä niin lyhyessä sarakkeessa. Kehotan teitä tutkimaan seuraavia lähdetekstejä ymmärtääksesi paremmin tätä perusaihetta.

    Lähteet:

    Rabbi Aryeh Kaplan – Juutalaisten ajattelun käsikirja, Moznaim Publishing Corporation, toimittanut Abraham Sutton, 23: 11-19. Rolobi Chaim of Volozhin – Nefesh HaChaim 1:12. Rabbi YM Tucazinsky – Gesher HaChaim (Elämän silta).

    Huomautan, että tämä on googlen käännös. Linkissä alkuperäinen https://ohr.edu/ask_db/ask_main.php/25/Q2/

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos näistä viitteistä. Ne kuvaavat hyvin sitä juutalaisten kertomaa ajatusta, että jos kaksi juutalaista keskustelee keskenään, niin siinä esiintyy kolme mielipidettä. Heillä on taito tuoda esille erilaisia näkökohtia kuvaamaan heidän keskustelemaansa aihetta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Lukijoillemme tiedoksi

      Tarjan kommentissa mainittu חיים מוולוז’ין , Ḥajjîm Valožynlainen, 21.1.1749 – 14.6.1821,

      oli Shimon Peresin, 2.8.1923 – 28.9.2016, isoisän isoisä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Kysykääpä rabbilta voi tulla hauskojakin vastauksia.

    Aihe: Jerusalem, ensi vuonna, miksi sanoa se? Dov Ben Essine 1000 Oaksista, Kalifornia, kirjoitti:

    Rakas rabi

    Miksi sanomme edelleen “Shana Haba B’yerushalayim – ensi vuonna Jerusalemissa”, koska kuka tahansa juutalainen voi nyt mennä sinne ja elää siellä omasta tahdostaan? Kiitos vastauksestasi.

    Rakas Dov Ben Essine,

    Tarina kerrotaan köyhästä miehestä Shmelkestä, joka asui pienessä kylässä. Kaupungin ihmiset halusivat tukea häntä, mutta ilman häntä tunsi olevansa hyväksynyt hyväntekeväisyyttä. Niin he tekivät suunnitelman: He palkkasivat hänet istumaan kaupungin porteilla ja odottamaan Mashiachia.

    Eräänä päivänä matkailija lähestyi kaupunkia ja kysyi Shmelkeltä, mitä hän teki. “Tämä on minun työni”, Shmelke sanoi. “Minun tehtäväni on odottaa täällä tervehtimään Mashiachia.”

    “Maksaako se hyvin?” kysyi matkustaja.

    “Ei oikeasti”, sanoi Shmelke, “mutta se on tasaista työtä.”

    Kun sanomme “Ensi vuonna Jerusalemissa”, tarkoitamme, että kaikkien juutalaisten pitäisi tosiasiassa olla Israelissa ja Jerusalemissa (ei vain turisteina!). Tarkoitamme Jerusalemia sellaisena kuin se on ihanteellisesti tarkoitettu – temppelin, Sanhedrinin ja juutalaisten hallitsijan kanssa. Odotamme edelleen. Jopa me täällä Jerusalemissa sanomme “Ensi vuonna Jerusalemissa!”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen. Vanhemmat lapset ovat jo aikuisia, kotona vielä prinsessat Hilary ja Elvira. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25