Yllätys: twiittejä Suviseuroissa, striimausta Evankeliumijuhlassa

Tässä on tullut vähän moitiskeltua kirkon virallista viestintää. Nyt tulee kiitosta, kun siihen on aihetta. Tosin kyllä enemmän tuonne herätysliikesuunnalle.

Innostuin seuraamaan Suviseuroja Vaasassa ja Evankeliumijuhlaa Sastamalassa niin netissä, Facebookissa kuin Twitterissä. Ja yllätyin iloisesti.

Niin sisäänpäin kääntynyt ja sulkeutunut kuin vanhoillislestadiolainen liike onkin, niin ihmeesti siellä on nykytekniikka ja some hallussa.

Suviseurojen nettisivut ovat visuaalisesti näyttävät ja sisältävät todella paljon helposti navigoitavaa käytännön asiaa. Ja kun mennään Suviseurojen Facebooksivuille, tahti vain paranee. Ajankohtaista tietoa päivittyi tulvimalla – liikenteenohjausta, kuvia, seuravieraiden määriä, syötujen pizzojen määriä, säätietoja. Ja kaikki käytännön asiat tuntuivat olevan hallussa: loppuiko kaasu, ei hätää, nestekaasumyynti palvelee, menikö kolehtihaavi ohi, ei hätää, kolehtiin voi laittaa eurot kännykällä tai verkkopankissa, näkyykö roskia, ei hätää, kun kukin 75 000 seuravierasta kerää viisi roskaa, on kenttä puhdas, loppuiko kännykästä akku, ei hätää, latauspisteessä voi akun ladata kohtuullisesti kahdella eurolla, etkö päässyt mukaan, ei hätää, kesäseuraradio lähettää puheet ja ohjelmat netin kautta – ja seuraa mukana paikallistaajuuksilla myös kotimatkalle.

Eikä tässä kaikki, vaikka televisiota lestadiolaisperheissä edelleen vieroksutaan, ovat avajaiset nähtävissä netissä videotallenteena.

Myös Twitter on noussut Suviseurojen viestintävälineeksi. Virallinen sivusto @suviseurat ja rennommin toimitettu @suviseuroissa välittivät reaaliaikaista tietoa juhlakansan tapahtumista ja suviseuravieraiden tunnelmista. Sieltä löytyivät ohjeet kenttämaksun maksamisesta netissä, bussikuljetuksista Vaasan keskustaan, hinauspalvelusta savisella pellolla, tiedot liikenneruuhkista, jonojen pituudesta suihkuun tai pizzalle, uutiset siitä, että nyt kokeiltiin ensimmäistä kertaa kemiallisia vessoja ja kertakäyttöisiä tarjottimia. Ja löytyi Twitteristä linkkejä myös muiden medioiden tekemiin juttuihin.

Ja mikä mielenkiintoista, kaikki kommentit ovat perussävyltään positiivisia. Kaksi valitusta toki löytyi: miksi esirukouspyyntöjä ei voinut jättää netin välityksellä. Mutta siihenkin löytyi neuvo: lähetä tekstiviesti tutulle ja pyydä välittämään pyyntö esirukouspisteeseen. Ja nettinörttejä tietysti harmitti, että puhelin- ja tietoliikenneyhteydet tökkivät päivällä vaikka kaikki operaattorit olivat asentaneet alueelle lisätukiasemia.

Mutta eihän lestadiolaisten käytännön osaamista tarvitse kerrata. Kirjailija Hannu Raittila on romaanissaan Ei minulta mitään puutu kuvannut lempeän ironisesti lestadiolaisten kykyä organisoida, rakentaa ja hyödyntää uusinta teknologiaa – tosin kirjan ilmestyessä 1998 ei vielä ollut Facebookia eikä Twitteriä mutta seuraradio jo toimi ja taloudellinen tuloksenteko oli avainsana.

Monesti on sanottu, että Suviseurat on Suomen parhaiten organisoitu kesätapahtuma. On se tietysti pakkokin olla, kun jonnekin pellolle kokoontuu 80 000 ihmistä pitämään usean päivän leiriä. Olisiko yhtenä onnistumisen tekijänä se, että lestadiolaisuus on vahvasti maallikkoliike. Leirin rakentamisessa ei teologeja tarvita, kun käytettävissä ovat kunkin alan parhaat ammattilaiset. Teologit ja muut puhujat saavat sitten tulla valmiiseen pöytään.

Maallikkonäkökulmaa jäinkin kaipaamaan YLE Ykkösen sunnuntaina lähettämässä Horisontti-ohjelmassa, jossa toimittajat Ville Talola ja Samuli Alaspää vierailivat Suviseuroissa kysymässä, mitä vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluu. Haastateltavien joukko oli kovin akateeminen: kaksi pappia ja yliopistotutkija. Ihan asiaa toki puhuttiin ja lestadiolaisuuden vahvuudet ja kipupisteet käytiin läpi, mutta ei olisi ollut pahitteeksi saada keskusteluun mukaan yksi lestadiolainen yrittäjä, teknologia-asiantuntija, autokauppias tai talouselämän vaikuttaja – varsinkin kun lestadiolaiset eivät taloudellista menestystä mitenkään salaile.

Evankeliumijuhla Sastamalassa oli puitteiltaan tietysti Suviseuroja vaatimattomampi, mutta sielläkin oli viestintäteknologia yllättävän hyvin hallussa. Juhlakentältä tuli lähes tauotta livestriimausta eli netin kautta välitettyä suoraa videokuvaa ja ääntä.

Suorana pääsi seuraamaan niin Sastamalan kesäasukkaan, ulkoministeri Timo Soinin haastattelua kuin Heli Karhumäen ja Teemu Kakkurin keskustelua Raamatun olemuksesta. Muista puheista puhumattakaan.

Striimausta täydensi Evankeliumijuhlassa RadioDei, joka lähetti omassa valtakunnallisessa verkossaan kaikkina päivinä suoraa ohjelmaa.

Facebook oli myös tapahtumien tasalla on-line. Viralliset fb-sivut tarjosivat monipuolista kuvamateriaalia tapahtumista, tietoa ohjelmasta ja linkkejä muiden medioiden juttuihin. Facebookissa sävy oli selvästi suviseuroja virallisempi eikä tykkääjiä tai seuraajia ollut pilvin pimein, mutta kertoi kuitenkin siitä, että myös evankeliset ovat oivaltaneet reaaliaikaisen viestinnän merkityksen. Se kun on oiva keino tarjota mahdollisuus osallistua, nimenomaan heille, jotka eivät voi, halua, viitsi tai kykene itse tulemaan paikalle.

Ja jos meno näin jatkuu, ehkä ensi vuonna myös Twitter löytyy mediavalikoimasta – se kun on loistava väline esimerkiksi puheiden välittämiseen. Vain linkki riittää.

Nyt jäänkin odottamaan, mitä netti välittää ensi viikonvaihteessa Herättäjäjuhlilta Sotkamosta: ovatko myös körtit päässeet Ukko-Paavon pirtistä jo mukaan someaikaan.

1 kommentti

  • Kirjoittaja

    Hannu Kuosmanen
    Hannu Kuosmanen

    Olen eläkkeellä oleva sitoutumaton toimittaja ja tiedotuspäällikkö, aikoinaan Kotimaan uutispäällikkö ja Uuden Suomen kirkollisista vastaava toimittaja. Toisenlaista näkökulmaa tarjosi tiedotuspäällikön työ suomalaisen kuljetusvälineteollisuuden palveluksessa. Nykyisin katselen maailman menoa kaikkien kuplien ulkopuolelta Kehä III:n tuntumasta, josta näkee hyvin joka suuntaan. Kirkon menoja seuraan julkisuuden ja median muodostaman mielikuvan kautta.